Viittaan nyt HeHeHe:n, Pasi Ilmari Jääskeläisen ja Salla Brunoun blogeissaan käsittelemään kirjasto –asiaan. Vaikka keskustelua on käyty jo muutama päivä, minunkin on nyt ihan pakko päästä työntämään lusikkani soppaan.
Kaikki alkoi siis siitä, kun HeHeHe, ensimmäisen kirjansa ensi keväänä julkaiseva kirjailija, oli saanut kirjailija Lauralta avoimen kirjeen kirjastojen maksamien lainauskorvausten pienuudesta. Jossain vaiheessa keskustelu meni siihen, että HeHeHe:n mielestä kirjastot kuppaavat kirjailijoita ja lainauskorvauskäytäntöä tulisi ehdottomasti muuttaa, vaikka sitten muuttamalla kirjastot maksullisiksi palveluiksi. Kirjastot kun HeHeHe:n mukaan vähentävät kirjojen myyntiä ja tätä kautta kirjailijoiden saamia palkkioita. Jotenkin ihmeellisesti syntyi myös päätelmä, että kirjailijoita ei tällä hetkellä arvosteta ja kirjailijan ammatista tulisi saada nykyistä arvostetumpi, vaikka sitten alan palkkatasoa nostamalla.
Siis heeetkoneeen… Nyt meni yli ja ympäri. Mutta aloitetaan kirjastoista ja niiden maksullisuudesta.
Olen lukenut tänä vuonna 48 kirjaa. Oletetaan, että ne uusina olisivat maksaneet á 25 e. 48 x 25 e = 1200 e. Niin, ja nyt on elokuu. Aika kallis harrastus tämä lukeminen… Tulot kuitenkin pysyvät harrastusten hinnasta huolimatta vakioina. Joku on saattanut kuulla myös kuluttajakäyttäytymiseen ja kansantalouden toimintaan kiinteästi liittyvästä kysynnän ja tarjonnan laista. Perusidea on se, että halvempaa tuotetta kysytään enemmän, kalliimpaa vähemmän. Jos HeHeHe:n tarkoitus oli lisätä lukemista ja lukemisen arvostamista, niin noh, tässä kohtaa en kuitenkaan usko, että se, että normituloiselta palkansaajalta poistetaan mahdollisuus lukea sydämen kyllyydestä, ei varsinaisesti auttaisi lukemisen arvostuksen nostamista. Tai no, onhan tietysti harvinaisimmat timantitkin kalleimpia, joten ehkä, jos piilotetaan kirjat koko maailmasta..?
Sitten tiukkaa mielipidettä kirjailijoiden arvostuksesta. Kuka on keksinyt, että kirjailijoita, etenkin sellaisia jotka kykenevät elämään työllään, ei arvosteta? Siis häh? Eikö joka toinen haluaisi olla kirjailija, joka voisi elää työllään? Eikö se, että ihan jokainen ei pysty elämään kirjailijana, kerro jo kirjailijoiden taitotasosta? Vai pitäisikö keskinkertaistenkin kirjailijoiden, ehkä esikoiskirjailijoidenkin, pystyä elämään kirjoittamisella? Kenen tehtävä tämä oikein olisi maksaa? Lukijoiden? Keiden lukijoiden? Mitä jos heitä on vain vähän?
Koko keskustelun lähtökohta taisi kuitenkin olla se, että kirjailijoiden, keskinkertaistenkin ja keskimääräisesti myyvien, tulisi saada enemmän rahaa, myös kirjastosta lainatuista kirjoista. Haluaisin nyt ihan ensin, että tunnustamme realiteetit:
a) Jos kirjat maksaisivat 25 e kappale, minä en olisi lukenut 48 omin rahoin ostettua kirjaa tänä vuonna. Muutkaan kirjatonkäyttäjät eivät olisi ostaneet edes puolia kirjastosta lainaamistaan kirjoita täydellä hinnalla (ja käytetyistä kirjoista ei mene mitään osinkoja kirjailijalle, ja käsittääkseni kirjailijan saama rahamäärä pokkariversioistakin on minimaalinen ja surkean pieni. Joten, jos et osta kirjojasi uusina, pahis mikä pahis!)
b) Kirjastot eivät voi nostaa kirjailijoille maksettavia korvauksia siinä määrin, että sillä olisi kirjailijoiden tulotasoon käytännössä mitään vaikutusta. Johonkin suunnattu raha on jostain pois.
Siirrytään johtopäätöksiin. En tiedä, onko kukaan muu samaa mieltä, mutta ainakaan minä en edes haluaisi kaikkia lukemiani kirjoja omaksi. Mihin ne kaikki edes mahtuisivat? Jos nykyistä huomattavasti suurempia lainauskorvauksia maksettaisiin, niin mihin esimerkiksi Waltarin ja Dostojevskin saamat lainauskorvaukset oikein joutuisivat (mihin ne muuten joutuvat edes nyt?). Joissain tapauksissa voisin kuitenkin olla halukas maksamaan pientä ylimääräistä korvausta jostain lainaamastani/saamastani/muuten vaan lukemastani kirjasta. Nyt, kun kaikenlaiset mikromaksut netin kautta ovat yleistymässä, niin voisivatko lisätienestejä kaipaavat kirjailijat perustaa jonkinlaisen lahjoituskorin, jonne voisi kilauttaa vaikka muutaman kymmenen senttiä tai ehkä jopa pari euroa kiitokseksi mielettömästä lukukokemuksesta? Kustantamot eivät varmaan ihastu ideaan, elleivät sitten pääse osingoille, mutta en minä näkisi vapaaehtoista maksamista mahdottomana ideana. Ovathan jotkut bänditkin laittaneet levynsä vapaaseen jakoon nettiin ja pyytäneet maksua omantunnon mukaan: kaiken lisäksi bändin yhdestä levylatauksesta saamat tulot olivat kohtuullisen hyvät.
Kirja-ala on monessa mielessä jäänyt levyteollisuudesta jälkeen: Milloin vaihtoehtoisia ansaintalogiikoita aletaan soveltaa sinnekin sen sijaan, että yritetään rikkoa toimivia systeemeitä tai kiukutellaan tervaisina kun höyheniä ollaan jo heittämässä päälle?
Hei, hyviä mielipiteitä! Tätä keskustelua on hämmennetty jo vaikka kuinka monessa blogissa, mutta aina löytyy lisää sanottavaa... Erittäin kiinnostavaa!
VastaaPoistaSuora tuki kirjoittajalle on ainakin hyvin helposti tulkittavissa - ei tarvitsisi riidellä, kuinka iso osuus mistäkin tuesta kenellekin kuuluu.
Verkkomaksamista pohdin kevyesti omankin blogin kohdalla silloin, kun julkaisin blogin ulkoasu-uudistuksen. Ei se pois suljettua ole vieläkään. Esim. tällainen sivusto: https://www.apepayment.com/ tarjoaa "digikukkaron", jonne käyttäjä voi ladata rahaa ja sitten klikkauksella maksaa netin pikkuostoksia. Tämän tapainen virtuaalikolehti olisi varmaan helpoin tapa maksaa rahaa kirjoittajalle nettisivulla vieraillessaan. Tosin tuolta sivulta en vielä löytänyt, mitä pitää tehdä jos haluaa olla se rahaa vastaanottava osapuoli, mutta kaipa siihen jotain ohjeita on.
Samoin maksullisten tekstiviestipalvelujen asennukseen löytyi jotain ohjeita.
Olen siis miettinyt sitä, mikä olisi helpoin tapa aktivoida kävijöitä vapaaehtoiseen maksamiseen. Selvää on, että ainakaan minun blogini ei niin suosittu ole, että siitä kannattaisi tehdä kokonaan maksullista ja laittaa lukon taa. Tuskin mikään suomalainen blogi on. Mutta jos olisi joku nappi tyyliin "klikkaa tästä jos haluat tukea kirjoittajaa haluamallasi summalla" ja sitä kautta voisi maksaa vaikka 25 senttiä ilman mitään verkkopankkikirjautumisia tms, niin sitä kautta ehkä voisi saada vähän tuloja.
VastaaPoistaHaa, juuri, tuo apepayment on varmaan samainen firma josta on julkisuudessakin ollut juttua. Näissä maksupalveluiden tarjoajissa ja maksuja haluavissa vaan tuntuu vielä olevan jonkinasteinen kohtaanto-ongelma: Ilmeisesti esimerkiksi Apepayment ei ole vielä ihan varma, kuka tai millaiset sivustot sitä tarkalleen voisi/voisivat käyttää ja toisaalta kukaan ei halua tai uskalla olla ensimmäinen rahastaja.
VastaaPoistaToisaalta tuon kaltaisesta palvelusta on haaveiltu jo pitkään. Olen kyllä aika varma että tuon kaltaiset palvelut tulevat vielä lyömään läpi. Ehkä vaikka sanomalehtien tai Suomen Kuvalehti -tyyppisten lehtien juttujen kohdalla.
Moi Tessa! Vai puhuttavat lainauskorvaukset dippainssiäkin, mahtavaa!
VastaaPoistaMä oon tosiaan sitä mieltä, että 0,01 euroa eli yksi sentti per lainauskerta on aivan naurettava korvaus kirjailijalle siitä, että joku lukee hänen kirjansa. Oon myös sitä mieltä, että ammatin palkkaus on useimmiten suorassa yhteydessä ammatin arvostukseen (by the way, tämän takia lääkärit, hoitsut ja joskus inssitkin lakkoilevat!). Parissa muussa mun näkemyksessä olit vetänyt vähän mutkia suoraksi, mutta eipä sillä niin väliä, omat sanani löytyvät kyllä linkittämästäsi keskustelusta :)
Sen sijaan otanpas kantaa tähän:
"Vai pitäisikö keskinkertaistenkin kirjailijoiden, ehkä esikoiskirjailijoidenkin, pystyä elämään kirjoittamisella? Kenen tehtävä tämä oikein olisi maksaa? Lukijoiden? Keiden lukijoiden? Mitä jos heitä on vain vähän?"
Kohtalaisesti myyvän kirjan tuottojen pitäisi riittää elämiseen sinä aikana, kun kyseinen kirja on kirjailijan päätyö. Tällä hetkellä näin ei ole, vaan moni kirjailija saa kirjasta saamiensa tulojen lisäksi apurahoja valtiolta tai kunnalta. Eli verovaroja. Joiden jaosta päättää sitten jonkinlainen toimikunta parhaan näkemyksensä mukaan - eivät lukijat.
Iskitkin siis ehkä huomaamattasi (?) erääseen ongelmaan: kirjailijana elää väkisinkin myös moni mainitsemasi keskinkertainen kirjailija, joka ei myy kovin paljon tai jota ei välttämättä edes lueta kirjastoissa kovinkaan paljon. Hmm. En kyl ole kansantaloustieteilija enkä edes ekonomi (luoja paratkoon!) mutta musta se ei ole ihan markkinatalouden hengen mukaista.
Ei ole mitään taikatemppua, jolla kirjailijan elatus saadaan järjestymään, koska ongelmia on monin paikoin: kirjailija saa valmiista tuotteesta sangen pienen osuuden, toisaalta kirjoja myydään lopulta aika vähän verrattuna vaikka elokuvamyyntiin. Tässä paletissa yhtenä osana ovat nämä lainauskorvaukset. Paljon enemmän puhuttavaa niin mulla kuin muillakin riittää markkinoinnissa ja kirjan yleisessä arvostuksessa, tervetuloa vaan blogiini seuraamaan!
Hei Henna Helmi, ja kiitos kommentistasi.
VastaaPoistaPahoittelen jos olen ymmärtänyt toisessa kappaleessa esittämäni kantasi väärin, mutta mielestäni nämä aspektit tulivat blogikirjoituksessasi tai kommenteissasi esiin.
Esitän vielä yhden eriävän mielipiteen: Mielestäni markkinatalous ja taide + muu kirjallisuus ei ole aina mielekkäästi sovitettavissa yhteen enkä minä haluaisi pelkän markkinatalouden määräävän sitä, mitä kirjoja kirjoitetaan ja talletetaan omalla tavallaa kansakunnan muistina toimivaan kirjastoon. Lyhyesti: En siis ole kaikissa suhteissa markkinatalouden hengen tukija.
En tiedä onko vain minun näkemykseni, että ammattien arvostus ja niistä maksettu palkka ei korreloi: Esimerkiksi palomiehet ja ensihoitajat ovat mielestäni todella arvostettuja vaikka se ei palkassa näkyisikään. Samoin poliisit ja ala-asteenopettajat.
Ja toisaalta: Onhan jo nyt esimerkiksi tämän http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2008/08/kirjailija_nayttelija_ja_saveltaja_arvostetuimmat_kulttuuriammatit_314553.html tutkimuksen mukaan kirjailija kulttuurialan ammateista kaikista arvostetuin. Itse olin vähän yllättynyt että tämä menee esimerkiksi kapellimestarin ja elokuvaohjaajan ohi.
Toisaalta esimerkiksi pörssimeklarit saavat mielestäni järjestään hyvää palkkaa, mutta ovat tämän http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ammattien-arvojarjestys-1991 tutkimuksen mukaan vasta paikalla 251, tosin tutkimus on 90-luvun alusta.
Enpä ollenkaan ihmettele, ettei lama-Suomessa arvostettu pörssimeklareita ;) Hyviä linkkejä, vaikka ulkopuolisen tahon kansalaisille teettämät kyselyt eivät välttämättä ole arvojen ja arvostuksen mittareina parhaita mahdollisia. Ihmiset tapaavat vähän kaunistella näkemyksiään ja kokemuksiaan. Tuossa uutisessahan ei edes mainita, miten kysely on toteutettu ja millaiselle populaatiolle.
VastaaPoista"En tiedä onko vain minun näkemykseni, että ammattien arvostus ja niistä maksettu palkka ei korreloi: Esimerkiksi palomiehet ja ensihoitajat ovat mielestäni todella arvostettuja vaikka se ei palkassa näkyisikään. Samoin poliisit ja ala-asteenopettajat."
Mut mut - niin palomiehet, terveydenhoitoala, poliisit kuin opettajatkin neuvottelevat palkkojaan paremmiksi ammattiliittojensa avulla. Menevät jopa lakkoon, jos ei neuvotteluissa edistytä. Nämä ovat punaraitaporvarillisen yhteiskuntamme pelisäännöt.
Kirjailijaliitto ei kuitenkaan ole ottanut lainauskorvauksiin mitään kantaa. Eikä se ole pystynyt vuosien mittaan muuttamaan sitä viime viikkoina iltapäivälehtienkin viljelemää totuutta, että kirjailija saa kirjan kuluttajahinnasta itselleen noin 10%. (Tosin kirjailijaliittohan ei olekaan mikään ammattiliitto, kun se ei edes hyväksy kaikkia ammatinharjoittajia jäsenikseen vaan valitsee vain mieluisensa - mutta se on ihan oma stoorinsa...)
Ruttaan vielä nuo oikaisemasi mutkat takaisin mutkalle, kun asiat eivät olleet ihan näin mustavalkoisia:
"Kirjastot kun HeHeHe:n mukaan vähentävät kirjojen myyntiä ja tätä kautta kirjailijoiden saamia palkkioita."
Kirjastojen myyntiä vähentävästä ja/tai lisäävästä vaikutuksesta oli monenlaisia näkemyksiä tuossa keskustelussa. Musta on selvää, että kirjastot vähentävät kokonaiskuluttajamyyntiä jonkin verran: joku, joka muutoin ostaisi kirjan, lukeekin sen kirjastolainana. Enemmänkin vähentävää vaikutusta kirjastolla voi olla kulttuurisesti: ilman kirjastoa Suomessa voisi vallita ostomyönteisempi kirjallisuuskulttuuri (ja jos kirjoja myytäisiin enemmän, alalla pyörisi enemmän rahaa, joten todennäköisesti olisi enemmän kilpailua ja innovaatiota, ja kirjat olisivat halvempia, ja niitä ostettaisiin vielä enemmän... yknow). Toisaalta huomautettiin, että kirjastot ostavat kirjoja - kuinka paljon, siitä ei tullut ihan selviä tietoja ilmi - ja lisäksi puhuttiin kirjaston vaikutuksesta lukemiskulttuurin ylläpitäjänä. Yleistä konsensusta ei tullut siitä, miten kirjasto myyntiin vaikuttaa, ja kaikkia näitä näkemyksiä mä mielestäni huomioin aika tasapuolisesti, vaikka olisin kyseenalaistanutkin.
"Jotenkin ihmeellisesti syntyi myös päätelmä, että kirjailijoita ei tällä hetkellä arvosteta ja kirjailijan ammatista tulisi saada nykyistä arvostetumpi, vaikka sitten alan palkkatasoa nostamalla."
Koko vellova keskustelu itsessään on hyvin osoittanut, kuinka kirjaa ja kirjastoa pidetään itsestäänselvyytenä: aktiiviset lukijatkaan eivät ole halukkaita maksamaan kirjaston käytöstä, vaikka epäilemättä saavat sieltä paljon sisältöä elämäänsä. Keskustelun lopussa mä tosiaan puhuin kirjailijan ammatin arvostuksesta yhdellä liioittelevan provokatiivisella puheenvuorolla - en itsekään enää tajua, mitä olen tarkoittanut! Kuitenkin sisimmässäni arvelin että kirjailijan ammatti olisi tuollaisten lainaamiesi listausten kärkipäässä (ehkä ajattelin itselleni tyypillisesti sitä, miksi kirjailijat eivät ole esillä nuoren väestönosan suosimassa valtamediassa eli omassa maailmassani). Se oli joka tapauksessa pöllö ja hedelmätön sivujuonne, eikä siihen pidä sekoittaa kirjan arvostusta tai sen puutetta, josta pääasiassa keskusteltiin.
That's it :)
Huh, tuli se perille, alkoi valittaa että liian pitkä vastaus käsiteltäväksi ja ajattelin jo että katosi kokonaan.
VastaaPoista