Tein maanantaina aivan loistavan kirjastovisiitin. Kaikki ei kyllä mennyt ihan suunnitelmien mukaan: Tarkoituksena oli palauttaa yksi kirja ja ehkä napata mukaan pari matkaopasta (jee!), mutta lopputuloksena raahasin kotiin erittäin painavaa laukkua ja seitsemää kirjaa. En varsinaisesti onnittele itseäni tästä saavutuksesta, sillä kuten varmaan monella muullakin, niin minullakin olisi noita ostettujakin kirjoja ihan tarpeeksi ympäriinsä odottamassa lukuvuoroaan.
Mutta jos jo siinä vaiheessa, kun palauttaa sitä yhtä kirjaa, näkee, että kirjastonhoitajan takana, palautettujen joukossa on Jenny Downhamin "Ennen kuin kuolen" jota on etsiskellyt viimeisen puolen vuoden aikana jokaisella kirjastovisiitilläni (ei, en ole raaskinut varata kun hyviä kirjoja on löytynyt niin paljon muutenkin), niin eihän sitä voi olla tarkastamatta jo hyllyjen luokse päässeitä palautuksiakin. Sieltä sitten löytyi mm. Kjell Westön "Älä käy yöhön yksin", Roman Schatzin "Rakasta minut" ja tämä otsikossa mainittu Kätketyt.
Mitenkään vähättelemättä, Kätketyt on pikkuriikkinen läpyskä, vain 52 pienen pientä sivua pitkä. Minulla ei ollut kirjalle mitään ennakko-odotuksia, ja takakannen tekstikin on niukka:
"-Muistan kirkkaasti Alexin sanat. Sä tarvitset harrastuksen.
Uusi harrastus, geokätköily, vie Annan syvemmälle metsään kuin hän olisi koskaan aavistanut."
Sinisalo kuitenkin toimi, vaikka olen lukenut monia novellejakin pidempään kuin tätä kirjaa. Kirja on varmasti lukemista vieroksuvien koululaisten, joita äidinkielenopettaja on vaatinut laatimaan kirjaesitelmän, toiveuni. Nopea ja helppo. Juoni piti silti otteessaan.
Lyhyesti sanottuna yksinäinen, perheetön, Porista juuri Tampereelle muuttanut Anna tapaa baarissa pojan ja saa tältä kummalliset koordinaatit, joita ei tosin ensin edes koordinaateiksi tajua (miten tämä on mahdollista!??). Vinkit vievät kätköltä toiselle. Viimeisen luona odottaa varsinainen yllätys.
Minulla on nyt muuten luettavana kaksi kirjaa: Aikaisemmin mainittu Ennen kuin kuolen ja Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Molemmat vaikuttavat hyviltä, jälkimmäinen on ollut vauhdikkuudessaan erittäin positiivinen yllätys. Niistä lisää myöhemmin.
Pidän lyhyistäkin kirjoista, välillä on ihana hotkaista kirja yhdellä haukkaisulla. Kirjasta riippuen, sitä voi jäädä miettimään silti pitkäksikin aikaa.
VastaaPoistaMulla oli tämä kirja työtaukolukemisena joskus pari, kolme vuotta sitten. Toimi loistavasti siinä tarkoituksessa. Toki muutenkin hyvä kirja, mutta varsinkin lyhyille evästauoille nappi valinta. Ei vaatinut pitkää, intensiivistä keskittymistä mutta juonessa pysyi hyvin mukana pätkittäinkin luettuna. Tosin kyllä tämäkin aiheutti sen, että ruoka- ja kahvitauot meinasivat venähtää... ;)
VastaaPoistaItsekin löysin tämän pikkuläpyskän sattumalta, ja positiivinen yllätys oli. Mielestäni oikeastaan Sinisalon teksteistä parhaimmistoa. Jännittävä, viihdyttävä. Oli myös ekoja kertoja kun kuulin mistään koko geokätköilystä. Eli aiheenakin itselleni "freesi".
Tässä muistui mieleen, että Sinisalon Lasisilmä oli myös hyvää työtaukolukemista. Sehän oli aiheeltaankin vähän kuin saippuaoopperaa, eli toimi hyvin 15-45 min. jaksoissa. Koukutti odottamaan seuraavaa kahvitaukoa. ;)
Tomomi: Juuri tuo hotkaisu -tunne muuten tekee lyhyistä kirjoista usein kivoja :D. Päälle tarvitsee kyllä sitten aina vähän sulatteluaikaa...
VastaaPoistaMaana: Haa, pitäkiin bongata tuo Lasisilmä. Pidin nimittäin siitä Ennen päivänlaskua ei voi -teoksestakin paljon.