Jos joku ihmettelee tätä maaniseksi taipuvaa luku- ja päivitystahtia, niin tässä selitys: Ärsyttävä pikkuflunssa. Tiedättekö, sellainen, että töistä ei viitsi olla pois, mutta voimat ovat sen verran lopussa että arki-iltojen suurin aikasyöppö liikunta on hyvästeltävä toistaiseksi. No, onneksi aina voi lukea.
Kirjan nimi: Fahrenheit 451
Kirjoittaja: Ray Bradbury
Kustantaja: Tammi
Julkaistu:1953/1998
Sivuja: 194
Mistä minulle: Kirjastosta, scifihylly.
Otsikosta voi varmaan päätellä, että nyt iski kuin halolla päähän. Kyllä! Fahrenheit 451 taitaa lukeutua niihin kirjoihin, jonka monet ovat lukeneet jo koulussa. Minäkin muistan, että itseäni vuotta ylempi luokka sen yläasteaikana luki, mutta jostain syystä meidän luokalle tämä ei kuulunut pakkolukemistoon. Ehkä hyvä niin.
Fahrenheit 451 tarkoittaa siis paperin syttymispistettä. Kirja sijoittuu maailmaan, johonkin lähitulevaisuuteen (huom. vaikutelma onnistuttii luomaan jo 1953. Ja tähän väliin: Onkohan kaikki 1950 -luvun ohuet kirjat yhtä mestarillisia kuin Olen legenda ja tämä?), jossa palomiehiä ei enää tarvita talojen sammuttamiseen (talot eivät pala) vaan talojen, joissa on kirjoja, polttamiseen. Kirjat on siis kielletty ja ihmisten päät täytetään jonninjoutavalla tv-soopalla jota voi katsoa jopa neljällä eri seinillä killuvista ruuduista kerallaan. Tositv:täkin eli katsojien osallistumista juonikuvioihin lanseerataan mukaan. Niin, ei kai vaan kuulosta tutulta?
Yksi palomiehistä, Montag, alkaa kuitenkin epäillä kirjojen toiminnan järkevyyttä. Fahrenheit 451 etenee hänen kauttaan.
Itseäni viehätti kirjassa se, että vaikka se on suoraviivainen ja nopeatempoinen, tavallaan helppo, se tarjosi silti sellaisia iskuja ja koukkuja tämän päivän elämään ja maailmaan että harva nykyeläjäkään pystyy moisia pukemaan sanoiksi. Kirjan, siis 1998 julkaistun, takakannessa on Aamulehden Matti Rosvallin kommentti: "Bradburyn teos on vavahduttavan nautittava tulevaisuudenkuva ja sen toteutumismahdollisuuksien havaitseminen tyrmää. Fahrenheit ei ole enää varoitus vaan toteava kommentti."
Minua viehätti tuossa kommentissa ja kirjassa se, että mielestäni sen suorimman varoituksen, tv:n ylivallan ja kirjojen kadottamisen, voidaan sanoa olevan jollain tapaa ohitettuja aiheita. Internet on lyönyt Rosvalin kommentin jälkeen läpi, ja pelkän tv:n hajuttoman ja mauttoman ja älyttömän viihteen rinnalle on tullut www-maailma, jossa ihmiset hengaavat puoliaktiivisesti ja halutessaan osallistuvat eikä heidän ole pakko ottaa vastaan vain sitä mitä eteen työnnetään. Ja silti kuitenkin osa ihmisistä passivoi Montagin vaimon tavoin itseään tuntikausia päivittäin.
Jollain tapaa vielä herkullisempia, ja en todellakaan tiedä miksi mielessäni käynnissä olevaan yliopistouudistukseen ja tieteenalojen arvottamiseen liittyviä heittoja löytyi sivun 70 jälkeen.
"Nykyään koululaitos ei enää tuota tutkijoita, kriitikkoja, asiantuntijoita tai luovia lahjakkuuksia, vaan yhä enemmän ja enemmän ravaajia, pomppijoita, ajajia, mämmikouria, kaappaajia, sieppaajia, lentäjiä ja uimareita, ja siitä syystä sanasta 'intellektuelli' on tullut kirosana niinkuin oikein onkin." s.72
Tai:
"Jos haluat estää jotakin ihmistä tulemasta onnettomaksi, älä näytä hänelle mitalin molempia puolia murehdittavaksi, näytä vain yksi. Tai vielä parempi, älä näytä kumpaakaan. Hänen on paras unohtaa että on olemassa sellaista asiaa kuin sota. ... Anna ihmisten kiistellä siitä, kuka muistaa parhaiten iskelmien sanoja tai osavaltioiden pääkaupunkien nimitä tai siitä, kuka tietää kuinka paljon maissia Iowa tuotti viime vuonna. Sullo ihmiset täyteen mitään sanomattomia tosiasioita, tunge heihin niin tuhottomasti 'faktoja', että he tuntevat itsensä täytetyiksi, mutta ah niin älykkäiksi eläimiksi." s. 76
Voisin siteerata koko kirjan.
Entäpä miten osuvia hieman karrikoiden olivat kuvaukset ihmisten tervehdyttämisestä näiden itsemurhayritysten jälkeen?
Tämä kirja ei ole päätynyt suotta erilaisille "pitää lukea" -listoille eikä sitä mielestäni turhaan koululuokilla luetuteta. Minusta tämä kuuluu sarjaan kirjat, jotka kaikkien pitäisi lukea. Oikeastaan kaikkien pitäisi lukea tämä ainakin kymmenen vuoden välein. Olisi jännittävää nähdä, mihin sitä sitten löytää viittauksia 60 vuotta, tai sitten jo 70 vuotta vanhasta kirjasta.
Onko Fahrenheit teille tuttu?
Hauska yhteensattuma, meillä on äikässä sellainen pariesitelmä, jossa pitää verrata kahta kirjaa samasta teemasta, ja eräs poika kertoi tänään lukeneensa tämän siihen, kun kysyin. On ollut jo kauan omallakin listallani. :) (Kirja siis, ei poika :'D)
VastaaPoistaMeidänkin piti lukea tuo koulussa joskus, se oli musta todella outo kirja. Olen katsonut sen myös elokuvana..
VastaaPoistaAnki: Mikä se pojan lukema toinen kirja sitten oli? Itse mietin, että Orwellin 1984 voisi olla jollain tapaa samanlainen, siis vähän sellainen tulevaisuuden kauhukuva (joka osittain on kyllä toteutunutkin, vahvemminkin kuin Fahrenheit).
VastaaPoistaLady Laetitia: Joskus kyllä käy niin, että koulussa lukeminen pilaa hyvänkin kirjan. Minä en tiennytkään että tästä on elokuvakin! Taitaa olla kyllä niitä harvoja kirjoja, joissa kirjan lukee suunnilleen yhtä nopeasti kuin katsoisi elokuvan.
Olen lukenut tämän joskus vuosia sitten ihan vapaaehtoisesti. Kuvauksesi kuulosti kuitenkin aivan oudolta, joten olen ilmeisesti unohtanut lukemani poikkeuksellisen hyvin. Nyt on todettava, että minulle harvinainen kirjan uudelleen lukeminen on hyvin lähellä!
VastaaPoistaVakuutit minut. Täytyy joskus katsella osuisiko tämä kirjastossa kohdalle. Ohuudesta plussaa.
VastaaPoistaJori: Joskus on pelottavaa kun ei meinaa edes muistaa onko lukenut jonkun kirjan vai ei...
VastaaPoistaSalla: Hahaa, vimmaisuus vakuuttaa siis :D. Toivottavasti pidät, suosittelen tosiaan intensiivisenä lukukokemuksena.
En ole lukenut VIELÄ. Tämä menee sinne pakko lukea -listalle! :)
VastaaPoistaTessa: Sama poika ei siis lukenut kahta kirjaa, vaan hänen kaverinsa toisen ja sitten niitä kahta vertailtiin. Aiheena oli muistaakseni 'Tulevaisuudenkuvia'. Toinen pojista luki Metro 2033, jonka sinäkin taisit täällä joku aika sitten esitellä. :)
VastaaPoistaFarenheit on rakas ja tärkeä kirja! Ihanaa, että sinäkin tykkäsit!
VastaaPoistaOlen myös nähnyt elokuvan, se on vuodelta 1953. Muistan ikuisesti elokuvan loppukohtauksen (en ole ihan varma loppuuko kirja samalla lailla vai onko niissä vähän eroa), jossa kauniissa syksyisessä metsässä ihmiset kulkevat ympäriinsä ja mumisevat ääneen kirjoja, jotta muistaisivat ne sanasta sanaan, etteivät nuo klassikot katoaisi. Se on jotenkin huiman kaunis kohtaus.
Ioanna: Kannattaa ehdottomasti, kiva kun innostuit :).
VastaaPoistaalmafiina: Ahaa, ok! Hyvin ovat kirjat kyllä valinneet.
Reeta Karoliina: Loppukohtaus kyllä täsmää mielestäni erinomaisesti kirjan loppuun jos se on toteutettu noin. Ai ja leffa on noin vanha, pitää kuitenkin kaivaa se joskus jostain, kuulostaa nimittäin hyvältä tuon loppukohtauksen perusteella.
Toinen scifi-klassikko samalta vuodelta, jossa myös on loistava tulevaisuuskuvaus on Frederik Pohlin ja Cyril M. Kornbluthin Avaruuden kauppamiehet (The Space Merchants), jossa maailmaa hallitsevat mainostoimistot.
VastaaPoistaJautero, kiitos vinkistä! tuo ei kuulosta mitenkään erityisen tutulta mutta kyllä sitäkin mielenkiintoisemmalta. Huxleyta olen myös kuullut kehuttavan ja että hänen tulevaisuuskenaarionsa olisivat itse asiassa osuneet Orwellia lähemmäs.
VastaaPoista