Heipä hei vähästä aikaa, luettu on vaikkakin hitaasti ja kevyttä. Pitkälle klassikkoputkelle tuli katkos, lienenkö kärsimässä jostain lukemisen yliannoksesta kun menneenä viikkona olen lähinnä katsellut Täydellisiä naisia jakso jaksolta eteenpäin (menossa 5. tuotantokausi...) ja lukenut lisää Himoshoppajan toilailua.
Vaikka valittelin edellisen lukemani himoshoppaajan tylsyyttä, Sophie Kinsellan Shopaholic and Sister palautti kyllä uskoni Kinsellaan ja koko chick-littiin. Ongelmia kirjaan oli onnistuttu sen pelkän shoppaamisen lisäksi sovittamaan niin monta, että mielenkiinto säilyi eikä kyllästymisen vaaraa ollut.
Shopaholic and Sister (suom. Himoshoppaajan sisko) on Kinsellan luoman Himoshoppaaja-sarjan neljäs osa. Becky Brandon (neé Bloomwood) on palaamassa miehensä Luken kanssa kuukausien häämatkalta maailman ympäri. Matkalta on tarttunut mukaan melkoinen kasa välttämättömiä matkamuistoja. Seuraavassa kohteessa voikin jo unohtaa edellisestä ostetut roinat kun lähettää ne aina suoraa päätä kotiin ja shopata hieman lisää. Ostosmania ei siis ole katkennut miehen kanssa vietetystä laatuajasta ja uudesta joogaharrastuksesta huolimatta.
Kotiinpaluu ei suju aivan Beckyn odotusten mukaisesti: Aika on edennyt muuallakin. Parhaasta ystävästä on tullut entinen paras ystävä, työpaikkaa ei enää ole kun pariskunta asettuu New Yorkin sijasta Lontooseen, vanhemmat ovat muuttuneet ja tuntuvat kaiken lisäksi piilottelevan jotain.
Kuten kirjan nimikin paljastaa, piilossa pidetään tietysti siskoa. Becky on ainoana lapsena aina halunnut sisarta. Mikä olisikaan parempaa kuin shoppaaminen ja yleinen tyttöily yhdessä? Mutta sujuukohan kaikki ihan kivuttomasti, jos siitä on kirjoitettu kokonainen kirja?
Beckyn ongelmina yhdistyivät pelkän shoppaustuuban lisäksi miehen työpaineet, parhaan ystävän menettäminen toiselle, valtavat siskoon kohdistetut odotukset ja oma toimettomuus. Vaikka Becky on vieläkin kuvattu äärimmisen naiivina ja aikamoisena bimbona, tätä kirjaa ei sen runsaiden tapahtumien takia tarvinnut lukea myötähäpeä mielessä. Kirjasta sai monet hyvät naurut.
Joskus tulee kausia, jolloin mielummin joko lukee kevyempää kirjallisuutta tai katselee telkkaria :) Minulta kirja saa aina ekstrapisteitä, jos se onnistuu naurattamaan tai itkettämään tarkoituksenmukaisesti. Silloin se on tehnyt tehtävänsä hyvin.
VastaaPoistaJostain syystä Himoshoppaajia en ole lukenut. Ehkä siksi, että koen jo lähtökohtaisesti järjettömän muotiostelun turhaksi ja typeräksi. "Himoekologinen kuluttaja" taitaisi olla kiinnostavampi kirja. ;) En edes itse ole mitään ituhippien aatelia, mutta sellainen "visa vinkuu ja kaapit täyttyy" shoppailu on minusta kaukana.
VastaaPoistaRaija: Näin todellakin on... Ja kyllä, minustakin kirjat voivat olla eri tavalla hyviä ja jollain tavalla omaan elämäntilanteeseen sopivuus tai vaikka kirjojen liikuttavuus voi olla yksi kriteeri :).
VastaaPoistaSalla: Täytyy sanoa, että tässä viimeisimmässä kirjassa oli kyllä myös sen himoekologisen kuluttajan puoli :). Tuntuu kyllä, että tuommoisesta himoshoppailusta on tullut jotenkin vanhanaikainen asia ja trendi on nyt yleisestikin semmoiseen nurkat tyhjiksi -suuntaan että hankkiudutaan turhasta roinasta eroon. Siksi Himoshoppaajat ehkä tuntuvat jo vähän vanhanaikaisilta.