Kirjan nimi: Sementtipuutarha
Kirjoittaja: Ian McEwan
Kustantaja: Otava (kuuluu "Otavan kirjasto" -sarjaan)
Julkaistu:1978 (ensimmäisen kerran)/1980 (ensimmäisen kerran suomeksi)/2009 (tämä painos)
Sivuja: 135
Mistä minulle: Kirjastosta, etsin jotain Ian McEwanilta
Tässäpä taas kirjailija, johon tartuin lukuisten blogimainintojen innoittamana. Ajattelin, että aloitan kuitenkin pinnalla olleiden kirjojen sijaan vanhimmasta. Se on myös houkuttelevan ohut.
Sementtipuutarha kertoo teini-ikäisen Jackin elämästä ja etenkin perhe-elämästä. Alkulause on mielestäni harvinaisen hieno: "En tappanut isääni, mutta joskus minusta tuntui että autoin häntä matkaan."
Oikeastaan tässäkin kirjassa takakannessa kerrotaan minun mielestäni enemmän kuin olisi tarpeen. Tai ehkä voisin vain jättää takakannet lukematta kun olen niin yllätysten perään... Joka tapauksessa, kuten takakansikin kertoo, isän jälkeen myös Jackin ja tämän sisarusten Julien, Suen ja Tomin äiti kuolee. Sisarusparvi yrittää kuitenkin pitää perhettä epätoivoisesti ja omituisin lieveilmiön koossa.
Jack tuntui olevan aika hukassa itsensä ja koko maailman kanssa. Hän lopetti peseytymisen, parranajon. Päivien kulkua ei kuvailtu erityisen tarkkaan, mutta hitaasti ne vaikuttivat kuluvan. Kärpästen surraamisen melkein kuuli. Jackin pään sisäisiä liikkeitä ei kuvattu erityisen tarkasti, vaan ne kuvastuivat enemmän teoista, tai tekemättä jättämisestä. Suhde isään oli ollut vaikea, äitiin parempi, mutta vanhempi sisko Julie tuntui tietävän aina enemmän ja jättävän Jackin pimentoon.
Kirjassa nämä, hmm, edellä mainitut lieveilmiöt, olivat sellaisia, joista en niin välittänyt lukea. Myös usein toistuvat kuvailut, tai pikemminkin maininnat, päähenkilön masturboinnista olivat mielestäni turhia. Muuten kaikki kunnia McEwanille: Hän kertoo hienosti yhden perheen yhden aikajanan pätkän yhden ihmisen kautta. Kieli on oikein hyvää, tarina on tiivis. En haltioitunut kirjasta, mutta hyvä se oli. Oikein hyvä. Menen etsimään uudestaankin jotain Ewanilta.
Tämä on McEwanin esikoinen ja tämä viitoitti hänen tiensä kuuluisuuteen. Tässä ei masturboida ollenkaan niin paljon kuin John Irvingin esikoisessa eli Garpin maailmassa.
VastaaPoistaPidän kaikki rajat ylittävistä kirjailijoista, joiden kirjoissa kenelle tahansa voi tapahtua ihan mitä tahansa. Se tekee niistä kiinnostavia ja elämästä sen myötä.
Mitähän McEwania sinulle voisi seuraavaksi suositella...hmmm...lue Ikuinen rakkaus.
Tämä on aika vaikea kirja minusta. Alkoi vieläkin ahdistaa, kun muistin kuvailusi myötä keittiössä mädäntyvät ruoanjätteet ja helteessä pörisevät kärpäset. *puistatus* Mutta kirja vaikutti minuun niin vahvasti, että ei se missään nimessä huono ollut. Ahdistava vain.
VastaaPoistaLuin tätä ennen McEwanilta toisen ohukaisen romaanin, Rannalla. Se on tyystin erilainen, vaikka yhtä tarkkanäköinen. Siihen ihastuin täysillä ilman ahdistusta ja aion ilman muuta lukea koko McEwanin tuotannon ajan kanssa.
Leena Lumi: Olen lukenut myös Garpi maailman, ja totta... Tosin Garpin maailmassa oli myös huomattavasti enemmän sivja. Kiitokset kirjasuosituksesta :)
VastaaPoistaKaroliina: Aah, tarkkanäköinen onkin muuten loistava sana kuvaamaan tuota kirjaa! Tarkkanäköinen McEwan tosiaan on, toivottavasti jossain toisessa kirjassa enemmän myös hyvässä kuin vain pahassa. Ruuanjäteet tosiaan melkein haisti ja kärpäsien surinan kuuli.