Päivä yksi: Viime vuoden paras kirja

Käsittelin viime vuoden mielenkiintoisimpia kirjakokemuksia jo tammikuussa postauksessa Kirjallinen 2010, mutta yhtä ainoaa parasta kirjaa en siellä ole nimennyt. Tuntuu melkein julmalta alkaa valita yhtä parasta kokonaisen vuoden kirjasaldosta. Ihan kuin ne muut olisivat olleet muka jotenkin huonoja... No, valintoja on tehtävä, yritetään siis. 

Viime vuoden paras kirja oli Haruki Murakamin Kafka rannalla. Jollain tapaa vähän hassua, että se oli myös ensimmäinen vuonna 2010 lukemani kirja. 

Kuva Wikipedia.

Millä ansiolla vuoden 2010 paras kirja -titteli nyt sitten oikein saatiin? Noh. Jokainen pidempään blogia lukenut tietää, että Murakameja on tullut hehkutettua siellä ja täällä. Ja tämä nyt sattumalta oli ensimmäinen ko. kirjailijan teos, jonka olen lukenut. 

Muistan vielä lukutilanteenkin aika tarkkaan: Oli vielä joululoman loppu, diplomityötä olisi pitänyt pakertaa (ja pakersinkin!) mutta ajoittain, siis iltaisin, päivien ikäviä realiteetteja (loma=diplomityö, kyllä se oli vähän kurjaa...) pääsi pakenemaan Japaniin, maahan, joka oli Murakamin kuvaamana ihan toisenlainen kuin mitä siitä aiemmin oli kuullut. Istuin lapsuudenkodin nurkkatuolissa ja luin, ja luin, ja luin. Olin lukenut monta kirjaa joululomalla tätä ennen, mutta silti tiesin heti, että tässä on sitä jotain minulle.

Jollain tavalla kirjan tyyli vie samalla lähelle, mutta kuitenkin pakottaa katsomaan vähän jonkinlaisen sumun läpi. Outoa, kyllä. Tapahtumia ei missään tapauksessa voi ennustaa, koska rationaalisuus tai realistisuus ei ole niitä sanoja, joita tästä juonesta ja kirjasta voisi käyttää. Yleensä pitkät kirjat alkavat jossain vaiheessa mielestäni vähän käydä paikallaan, mutta tässä tapahtui aina sopivasti jotain uutta ja kummallista. 

Murakamin kirjat eivät myöskään ole koskaan päävireeltään mitenkään pirteitä. Niitä hallitsee yksinäisyys ja vähän sellainen sattuman riepottelevuus. Lukiessa ymmärtää olevansa suuressa maailmassa. Yksinäinen voi olla, vaikka ympärillä olisi kuinka paljon ihmisiä. Silti ei toisaalta varmasti ole ainut yksinäinen maailmassa.

Kirja on myös niin täynnä fiksuja oivalluksia, että en ymmärrä miten ne on saatu yksien kansien väliin ilman että se tuntuu klisekokoelmalta. 

"Closing your eyes isn't going to change anything. Nothing's going to disappear just because you can't see what's going on. In fact, things will even be worse the next time you open your eyes. That's the kind of world we live in. Keep your eyes wide open. Only a coward closes his eyes. Closing your eyes and plugging up your ears won't make time stand still."  

"That’s how stories happen — with a turning point, an unexpected twist. There’s only one kind of happiness, but misfortune comes in all shapes and sizes. It’s like Tolstoy said. Happiness is an allegory, unhappiness a story."

Riittäisikö tämä selitykseksi? Kafka rannalla oli mielestäni monella bloggaajalla ainakin tulossa kirjahyllyyn ja joskus lukuvuoroon, toivottavasti se pääseekin mahdollisimman monen lukemaksi :). 

Perässä vuoden 2010 paras kirja -valinnassa tulevat Kazuo Ishiguron Never let me go (Ole luonani aina), Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, Richard Mathesonin Olen legenda ja Hannu Rajaniemen The Quantum Thief. Eli olihan noita :).