Yllätys yllätys, täällä ollaan! Lentomatka Helsinki-New York oli ruhtinaallisen jalkatilan, viihdyttävän kirjan ja uusien elokuvien ansiosta maailman helpoin pitkä lento koskaan. Siitä toisesta lentopätkästä ei sitten oikeastaan tarvitsekaan puhua.
Muistan kyllä, että joskus aiemmin uhosin, että Keyesiin en enää koske, mutta vanhana kolmella eurolla ostettu Kuuleeko kukaan pääsi kuitenkin matkaan. Viihdettä löytyi kyllä kolmen euron edestä.
Kirjan nimi: Kuuleeko kukaan?
Kirjoittaja: Marian Keyes
Kustantaja: Tammi, Loistopokkari
Julkaistu: Suomeksi ensimmäisen kerran 2007
Sivuja: 473
Mistä minulle: Myös kirjoja myyvästä vanhan tavaran liikkeestä
Kirjan tietoja tuohon ylös äsken etsiessä huomasin muiden tietojen seasta seuraavan kommentin: "Suomennos tehty lyhentäen". Siis mitä ihmettä??? Paljonko kirjaa on suomennokseen lyhennetty, vai mitä tuo tarkoittaa? Onko tässä nyt syy siihen, miksi en jaksanut lukea vähän aikaa sitten saman kirjailijan This Charming Man -teosta? Tykkäsinköhän koko kirjasta nyt yleisesti siksi, että ylimääräinen on jäänyt pois, vai ovatko aivoni hajonneet ihan hömppätasolle näin kesän tullen?
Pari lausetta vielä kirjastakin: Perinteiseen chick litt -kategoriaan kuuluva Kuuleeko kukaan? on mielestäni vähän PS. -rakastan sinua -vaikutteinen välillä surumielinen hömppäpläjäys (ei kannata vielä lopettaa lukemista!). Kieli ei kuitenkaan ollut yhtä lässyttävän karmivaa kuin PS:ssä. Tätä yhtäläisyyttä miettiessä miettiessä mietin myös, ovatko irlantilaiset chick littille sama asia kuin ruotsalaiset dekkareille. Ehkä. Irlantilaisia vilistää tässäkin kirjassa, mutta mieli on tietysti halajannut ihan muualle, tässä tapauksessa New Yorkiin. Kirjan alussa onnettomuudessa (mutta millaisessa, ei paljasteta) loukkaantunut Anna makaa vanhempiensa luonna Irlannissa toipumassa. Vanhemmat haluaisivat pitää hänet kotona, Anna haluaa palata New Yorkiin jossa odottavat täydellinen työ, mies, elämä, tai niinhän Anna ainakin luulee.
Kirjan pelastus on se, että tällä kertaa alussa ei lyödä aivan kaikkia kortteja pöytään vaan yksityiskohtia paljastetaan myöhemminkin. Tai sitten minulta meni kirjan alussa jotain pahasti ohi, mutta hyvä niin.
Epäilen vieläkin, olenko lahottanut aivoni vai oliko kirja nyt vaan paljon edelisiä Keyesejä viihdyttävämpi vai olivatko olosuhteet nyt vain oikeat sen lukemiselle. Veikkaan viimeistä.
Tällaiset kirjat ovat minusta nimenomaan sellaisia, jotka joskus natsaavat tilanteeseen tai mielialaan ja joskus taas eivät yhtään. Ihme juttu tuo lyhentäen suomentaminen! Olisin kuvitellut moisen tavan jääneen jonnekin menneille vuosikymmenille tai Valittuihin Paloihin.
VastaaPoistaMä huomasin Hurmaavan miehen suomennoksesta tuon "lyhentäen suomennettu" maininnan ja olin järkyttynyt. Ihan kuin kustantaja ei olisi tajunnut Keyesin kirjojen ominaislaatua ollenkaan. Niiden kuuluukin olla paksuja ja täynnä ihania pieniä sivupolkuja.
VastaaPoistaKeyes on minun "luottohömpistini", joten mukava kuulla että nyt on osunut makuhermoon tämä kirja, oli syy mikä tahansa. :)
"Lyhentäen suomennettu" - mitä ihmettä ? Eihän tuo ole enää teoksen suomentamista vaan muokkausta. Eihän se sitten millään enää ole sama kirja.
VastaaPoistaNoh, ehkäpä hömppäkirjoissa ei pidetä niin tarkkaa lukua, kunhan saadaan tärkeimmät juonenkäänteet mukaan. Kertookohan tuo jotain lajityypin arvostukseta ? Vaikea kyllä kuvitella, että suomentaja lähtisi lyhentämään Austenin tai Tolstoin (kaipaisi ehkä leikkuria) tai jonkun muun klassikon teoksia.
Keysiä en olekaan koskaan lukenut. Pitänee koittaa saada käsiini sitten kun on se "sopiva hetki".
Oho, minä en huomannutkaan, että kirja oli lyhentäen suomennettu. Luin tämän alkuvuonna 2009 ja kirja oli ensimmäisiä, joista blogiini kirjoitin. En ole tämän jälkeen lukenut yhtään Keyesin kirjaa, mutta hömppää kaivatessani voisin lukea toisenkin Keyesin. Osui siis ainakin osin yksiin myös minun makuni/hömpäntarpeeni kanssa.
VastaaPoistaT. Katja / Lumiomena
Heippa, täällä ilmoittautuu yksi Keyes-fani. :)
VastaaPoistaMikäli en aivan väärin muista niin kaikki Keyes-suomennokset on tehty lyhentäen.
Kuten Sallalla, Keyes on minunkin luottohömppistini. Chiklittiä olematta kuitenkaan ihan superhömppää. Monessa kirjassa aina joku juonipolku on syvällisempi ja vaikka asioita on verhottu viihteelliseen muotoon, ne ovat monesti rankkojakin, esim Rachelin lomassa läheisen päihderiippuvuus jne.
VastaaPoistaSiis minun on nolosti pakko tunnustaa, etten ole koskaan huomannut tuota, että suomennetut versiot ovat lyhennettyjä :O
Luru: Tuo Valitut Palat kuvaa tätä lyhentämisasiaa täydellisesti.
VastaaPoistaSalla: Nyt melkein haluaisin lukea tuon saman kirjan englanninkielisenä versiona jotta voisi vertailla eroja. Aika typerää, ei kauheasti kannusta lukemaan ko. kirjailijaa suomeksi käännettynä...
Eriqou: Niinpä, onhan niitä klassikoitakin jotka leikkuria kaipaisivat, mutta tuskin minkään muun genren kirjoja "salassa" lyhennellään.
Katja: Tosi pienellä printillä ko. maininta siellä muiden tietojen joukossa olikin. Omituista.
Magica de Spell: Oho, melkein voisi tiedustella syytä kustantajalta... Mitäköhän mieltä itse kirjailija on moisesta?
Susa: Hmm, Rachelin loman olen muistaakseni joskus kauan sitten lukenut, voisi melkein tarttua siihen uudestaan kun juoni on häipynyt varsin hyvin mielestä... Mutta ehkä etsin sen tämän lyhentelyepisodin kannustamana alkuperäiskielisenä :/.