Sivut

perjantai 11. marraskuuta 2011

Finlandia-avautumista

Hei, 
avaudun ihan vaan kevyesti! 

Finlandia -ehdokkaat julistettiin eilen, ja yleisestä kuhinasta päätellen ehdokaslista oli yllätys muillekin kuin minulle. 

En ole koskaan ennen ajatellut näin vahvasti, että Finlandia -palkinnon ehdokaslista on "vain kolmen ihmisen mielipide, ja ihmisiähän hekin ovat." Mutta näin tälläkertaa. 

Sain eilen Kristina Carlsonin William N. päiväkirjan luettua. Se oli hyvä, mutta minusta ei mitään Jari Tervon Laylaan tai Kari Hotakaisen Jumalan sanaan tai Johanna Sinisalon Enkelten vereen verrattuna. 

Muut ehdokaslistan kirjat eivät minusta ole kuulostaneet niin mielenkiintoisilta, että olisin niihin halunnut tarttua.  Olisin keksinyt listalle tosi monta mielenkiintoiselta kuulostavaa kirjaa, esimerkiksi Katja Ketun Kätilön. Tai Kyrön jäniskirjan. Tai sen vadelmavenemiehen kirjan.

Ajatuskulkua ihan vähän jatkamalla mielipiteeni varmaan tulee oikein selväksi.

Niin ja se, että kaikki ovat naisia: Todennäköisyyslaskennalla tämän todennäköisyys oli... Aika pieni (eikös se laskettu 0,5x0,5x0,5x0,5x0,5x0,5 eli 0,5^6?). Joka tapauksessa, eihän tämä mikään arvonta ole. Mutta niin, nimetyt kirjat nyt sitten kai ovat jonkun porukan mielestä parasta mitä Suomessa on 2011 julkaistu. Onneksi en muuten ole se lopullisen palkinnon saajan valitsija ;).

7 kommenttia:

  1. Ihana avautuminen! :) Ja vielä todennnäköisyyskaava. Siihen on hyvä vedota kirjallisuuskeskusteluissa. ;)

    Minusta Finlandia on ilmiönä mielenkiintoinen, mutta oma lukumakuni ei taida olla ihan finlandiamainen. Olen kai kerran tai kaksi lukenut kirjan, josta olen heti lukiessani ajatellut, että tämä pääsee Finlandia-ehdokkaaksi. Tai vain kerran, koska ei tule muita kuin Puhdistus mieleen. Yleensä olen ehdokkaista ihan pihalla. :)

    VastaaPoista
  2. Olen ihan samaa mieltä kanssasi, hieno avautuminen;) Minä en edes viitsi avauta tästä blogissa kun tänä vuonna ajattelen myös ekaa kertaa pitkään aikaan, että F-ehdokkaat on vain kolmen ihmisen mielipide:D

    VastaaPoista
  3. Mutta ei saa unohtaa esiraatia. Luin jostain, että aiempana vuotena eräs esiraatilainen hylkäsi kirjan jatkoon pääsystä, koska ei jaksanut lukea sitä loppuun asti.

    Kyllähän kirjan saa jättää kesken, jos ei jaksa lukea, mutta ei ehkä silloin, kun kyseessä on Finlandia. Jotain kirjan kaaresta voi selvitä vasta koko teoksen luettuaan.

    VastaaPoista
  4. Mie hämmästelen eniten tuota Hirvisaarta tällä listalla. Olen kyllä kaikki hänen kirjat lukenut ja pidän niistä, mutta lähinnä helpostiluettavana viihteenä, hyvinä lukuromaaneina. Mutta niiden kirjallisia ansioita en ole kovin korkealle koskaan arvostanut. Sitä paitsi tämä uusin on ensimmäinen Hirvisaaren kirja koskaan, jota en edes jaksanut lukea loppuun.

    Kyrö/Nousiainen/Kettu, heitä minäkin olisin kaivannut.

    VastaaPoista
  5. Mitä, onko Hirvisaari ehdokkaana? :D No ohhoh mitä sontaa! Näin suorin sanoin :---D Ihan naurettavaa lottoamista koko Finlandia-palkinto!

    VastaaPoista
  6. Erilaista ehdokaslistaa minäkin odottelin, mutta paha mennä arvostelemaan kun luen kotimaista uutuuskirjallisuutta niin vähän. Tuomas Kyrön nyt ainakin olisin halunnut ehdokaslistalla nähdä.

    VastaaPoista
  7. Kaikki taitavat olla harvinaisen yksimielisen yllättyneitä. Hanna, tuo on kyllä hassua...

    Jenni: Minä en ole aiemmin kiinnittänyt koko Finlandiaan näin paljon huomiota. Kaikkeen näitten kirjablogienkin takia joutuu... Mutta ei taida osua maku yksiin täälläkään.

    Sanna: Hyvä asenne.

    Hanna: Jos on "joutunut" noin vakavaan tehtävään, niin sitten minustakin pitäisi vain puskea kirja loppuuun.

    Louna: Hirvisaari on minulle ihan vieras (siis tiedän toki kyllä mutta en ole mihinkään tarttunut), varsinainen jokerivalinta kieltämättä.

    noora: no on!

    Villasukka: Niin, makuasioitahan nämä on. On kyllä silti kiva lukea muiden mielipiteitä asiasta ja vähän ravistella sitä jotenkin minua ainakin vaivannutta "Finlandia -palkinto se on jotain" -näkemystä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!