Sivut

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kristina Carlson: William N. päiväkirja

Ei vaikuta kamalan lupaavalta, että postaan kuun ensimmäisestä luetusta kirjasta 16. päivä. O-ou. NaNoWriMo, myös jäljessä oleva, vaatii veronsa.
 
Kirjan nimi: William N. päiväkirja
Kirjoittaja: Kristina Carlson
Kustantaja: Otava
Julkaistu: 2011
Sivuja: Vähän, noin 150
Kansi: Georges Pierre Seurat (ainakin jos on Lumiomenaa uskominen, palautin kirjan jo...)
Mistä minulle: Kirjastosta varaamalla

Tosi kiva kuva kun edes kirjan nimestä ei saa selvää.
Suoraan asiaan. William N. päiväkirja on ihan hauska pikku kirjanen, mutta valitettavasti se joutuu nyt patoutuneiden Finlandia -tuntemusteni turvatyynyksi. ANTEEKSI!

William N. on suomalainen, Pariisissa asuva jäkälätutkija. Mies on aika omalaatuinen, pikemminkin taiteilija kuin porvarillisia arvoja arvostava tutkija. Hyvää ruokaa ja juomaa mies kuitenkin arvostaa, ja ruokia kirjassa kuvaillaankin melkein kuin Viisikossa konsanaan. 

Päähenkilö on vähän ärtyisä, ei pidä sosiaalisista tilanteista ja haluaisi omistautua tyäsin vain jäkätutkimuksen eteen päin viemiselle. Kaikki muu on turhaa. Valitettavasti kaikenlaiset muut velvoitteet sotkevat silti päivien kulkua. Ja ihmiset ulkona kadulla saattavat olla vaikka iloisia. Hyi.

Williamin asunto vaikutaa olevan pölyinen, pimeä ja täynnä kirjoja. Ja talvella siellä on hyvin, hyvin kylmä, niin että lämpötila laskee vain 14 Celsiusasteeseen. Se ei oikein sovi palelevalle tutkijalle. 

Kirjalla on löyhä todellisuuspohja, sillä suomalainen William Nylander -niminen, ilmeisesti aika yksinäinen ja erikoislaatuinen jäkälätutkija todella on elänyt 1800 luvulla Pariisissa.

Kirja ei ollut niin tylsä kuin INAhduksen kesken kirjan -arvioinnin perusteella pelkäsin. Mutta ei siinä kyllä niin kamalasti tapahtunut. Vertaukset taiteilijoiden ja tutkijoiden välillä olivat mielenkiintoisia, yhtäläisyyksiähän niissä itse asiassa pitäisi olla (ainakin samanlaista asialle omistautumista, jos huipputuloksia haluaa), mutta... Kantaako se nyt ihan Finlandia -ehdokkaaksi asti? Ovatko muut ehdokkaat samanlaisia tai tätä huonompia? Kirja on siis ehdottomasti hyvä, jos antaisin tähtiä niin ainakin kolme ja puoli, mutta kyseessä ei ole mikään mykistävä pieni kirjanen, ei suurta tarinaa kertova kirja, ei mitään kamalan uutta mieleen tuova kirja, ei kirja joka pyörisi mielessä vielä päiviä lukemisen päättämisen jälkeen... 

Suosittelen tätä kyllä silti kaikille Herra Darwinin puutarhurista pitäneille (vaikka tässä ei mitään kummallista olekaan) ja niille, jotka haluavat ottaa nopeasti tuntumaa yhteen Finlandia -ehdokkaaseen. Muuten, noh, kannan vieläkin vähän kaunaa ainakin Tervon, Hotakaisen ja Jääskeläisen tiedätte-kyllä-miltä listalta pois jättämisen takia. Sori Kristina. 

Kirjan ovat lukeneet ja arvostelleet ainakin
Jaana/Lukukausi - kirjallisia elämyksiä (haa, löysinpä uuden blogin tässä samalla)

PS. Helsingin Sanomien kriitikko on vaihteeksi löytänyt kirjan josta pitää. Hienoa. Olisin tosin voinut jo kritiikin luettua arvata, että minua tämä kirja ei lyö halolla päähän. 

PPS. Myös Parnassossa on arvosteltu ja arvostettu. Unohdin muuten mainita tuon hauskuuden, ja kyllä, kyllä tässä kirjassa oli hauskuuttakin.

3 kommenttia:

  1. Finlandia-angstia vai ei, oli hauska lukea mietteitäsi Carlsonin kirjasta. Minä pidin tästä ihan tavattomasti ja niin pidin herra Darwinin puutarhuristakin. Toivon tälle menestystä F-kisassa, mutta luulen kuitenkin jonkun toisen teoksen voittavan.

    Kannessa on tosiaan tuon Seuratin maalaus, mutta kannen suunnittelijaa ei kansiliepeissä kerrota. Harmi.

    VastaaPoista
  2. No jopas :)

    Mie alan pikku hiljaa toipumaan Finlandia-järkytyksestäni - jopa siinä määrin että ostin Hirvisaaren romaaninkin. Joskus kun tein lupauksen etten kyseisen kirjailijan teoksiin koske IKINä (meillä Imatralla kun on markettienkin hyllyt täynnä Hirvisaaren kirjoja). Saa sitten nähdä millainen angsti itselläni on Katariinan jälkeen :--D

    Ja tuntuu, etteivät mitkään kirjakaupat oikein ole osanneet varautua tällaisiin ehdokkaisiin, kun ainakin adlibris.comista olivat loppu kaikki niin Huorasatu, William N. Päiväkirja kuin Hytti nro 6. Jaa-a, saa nähdä mistäs niitä sitten metsästää...

    VastaaPoista
  3. Katja: Täytyy sanoa, että kyllä minäkin tälle menestystä toivon :).

    noora: Hei, tuo on muuten tosi hyvä pointti ja varmaan tämän F:n kunnia, että se lisää top-listojen ulkopuolisten kirjojen myyntiä - siis niiden, joita ei muuten myytäisi niin paljon!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!