NaNoWriMo 2011: VALMIS!

Olen katsonut tämän videon viimeisen kymmenen minuutin aikana tosi monta kertaa (siksi sillä on noita katsomiskertoja jo niin monta), koska...

Se siis onnistui sittenkin! Kyllä, viime kerralla NaNoWriMosta kirjoittaessani olin ujot 20 000 sanaa tavoiteaikataulua jäljessä, mutta tiedättekö mitä? Ihminen kyllä pystyy mihin tahansa (tai ainakin reippaaseen kirjoitustahtiin) jos vain oikein kovasti haluaa! 

Kyllä, olen fiiliksissä. En ole lukenut koko kuukauden aikana paljon mitään (paitsi yhteen tenttiin...), näinä viimeisinä kirimisiltoina on kieltämättä tuntunut vähän typerältä siirtyä neljän jäleken työpöydän ja koneen äärestä kotiin sohvan ja koneen ääreen kirjoittamaan, mutta kyllä, se kannatti. Ei siksi, että olisi erityisen hienoa saada 50 000 sanaa kokoon, vaan siksi, että on ylipäätänsä saanut kirjoitettua vapaaehtoisesti jotain (tai ehkä "vapaaehtoisesti" on tässä yhteydessä parempi, julistinhan jo viime kuussa lähteväni leikkiin enkä siksi olisi kehdannut luistaa). Tai siis en saanut kirjoitettu vain jotain, vaan kokonaisen, pitkän tarinan. 50 000 sanaa, 100 sivua kapeilla marginaaleilla ja rivivälillä 1.

Kirjoittaminen on ollut oikeasti todella palkitsevaa: Vaikka aluksi hahmot tuntuivat vain haahuilevan ympäriinsä, pian kaikki asettuivat kiltisti lähtökuoppiinsa ja alkoivat tuottaa draamaa ja toimintaa. Loppuratkaisun keksin vasta tänään, mutta kun se valkeni ja vielä ainakin omasta mielestäni sopi kaikkeen aiemmin tapahtuneeseen, olo oli kuin matikan harkoista fuksivuonna palatessa kaikki tehtävät oikein laskeneena (tätä ei tod. tapahtunut montaa kertaa)!

En todellakaan väitä, että tehtävä olisi helppo, tai että olisin kirjoittanut valmiin romaanin (kaukana siitä), mutta silti, siinä on alku, keskikohta ja loppu. Ja siinä tapahtuu paljon. Ja siinä on kaksi yksisarvista. Ja talo johon ei johda tietä. 

Loppuun vielä kootut vinkit:

- 50 000 sanaa on paljon. Se ei kuitenkaan ole mitenkään älyttömän paljon, ainakin jos mielikuvitus on vilkas ja kirjoitusnopeus nopea. Alussa, kun kirjoitin tasaista tahtia, saatoin saada päivän keskiarvoksi vaaditun 1667 sanaa aikaan tunnissa, välillä samaan määrään saattoi kyllä helposti mennä yli kaksikin tuntia kun kirjailija ei aina tiennyt mihin suuntaan henkilöt elämäänsä ja tarinaa olivat viemässä. Nyt loppupäivinä jouduin kirjoittamaan noin 4500 sanaa päivässä, mutta sekään ei ole mahdoton määrä edes työpäivän jälkeen, varsinkin kun tiesi että tilanne ei jatku ikuisesti. Ei siis kannata lannistua, jos välillä tulee takapakkia ja tavoiteaiktaulussa ei meinaa pysyä.

- Jos aloittaisin tämän nyt alusta, suunnittelisin koko tarinan juonta tarkemmin. Saattaisin jopa excelöidä tarinaa etukäteen kappaletasolla niin pitkälle kuin osaisin, tai siis kirjoittaisin ainakin mitä missäkin kappaleessa tapahtuu.

- Kirjoitusolosuhteet kannattaa järjestää rauhalliseksi, koska kirjoittaessa voi kyllä menettää sekä hermonsa että tuhrata kohtuuttomasti aikaa jos se ei suju. Kirjoitin muutamana päivänä sohvalla telkkarin ollessa päällä auki, ja ei, ei, ei niin. Tiedättekö, mainoksetkin alkaa vaikuttaa todella mielenkiintoisilta kun edessä on jumiutunut tarina. 

- Jos mahdollista, lopeta aina niin että kirjoitat vaikka lauseen verran ohjeita itsellesi siitä, miten aiot tarinaa jatkaa. Kirjoittamista on oikeasti paljon mukavampi jatkaa, kun tietää mitä on tekemässä.

Jes. Huomenna en kyllä kirjoita töiden jälkeen yhtään mitään. Paitsi ehkä blogikommentteja, blogimaailman seuraaminenkin on jäänyt marraskuussa ihan hunningolle.