Haruki Murakami: Dance Dance Dance

Kirjan nimi: Dance Dance Dance

Kirjoittajat: Haruki Murakami

Kustantaja: Vintage

Julkaistu: 1988/2003

Sivuja: 393

Kansi: ?

Mistä minulle: Amazon

“Unfortunately, the clock is ticking, the hours are going by. The past increases, the future recedes. Possibilities decreasing, regrets mounting."

Haruki Murakamin kuudennella kirjan alkuperäinenkin nimi on riemastuttava: Dansu dansu dansu. Oletan englanninkielisen käännösnimen olleen uskollinen alkuperäiselle. 

Dance Dance Dancen takakansi kuulostaa niin omituistelta, että tuskin innostuisin kirjaa lukemaan, ellen olisi hankkinut sitä juuri kirjailijan perusteella. 

"High-class call girls billed to Mastercard. A psychic thirteen-year-old dopr-out wit a passion fort Talking Heads. A hunky matinee idol doomed to play dentists and teachers. ..." Erikoisesta henkilökaartista huolimatta DDD:stä löytyy Murakamia aiemmin lukeneille paljon tuttuja elementtejä: Itse asiassa kirjan alun tunnelma oli mielestäni hyvin vahvasti samanlainen kuin elokuussa loppuun lukemani The Wind-up Bird Chroniclessa. Myös tässä kirjassa miespäähenkilön asuinkumppani on lähtenyt miehen luota. Mies arvostaa yksinkertaista elämää, tekee työnsä perusteellisesti, kokkaa yksinkertaisia aterioita ja iltaisin lukee, kuuntelee ehkä musiikkia ja juo oluen.

Parempi todellakin puhua vain Miehestä, sillä päähenkilön nimeä, jonka kuvaamana tarina kauttaaltaan etenee, nimeä ei mainita missään vaiheessa! Kirja etenee kirjaimellisesti päähenkilön nahoissa. Lukija pääsee samaistumaan niin yksinäisiin hetkiin, vapaan kirjoittajan työrupeamiin kuin surrealistisiin tapahtumiin ja murhatutkintaan yhden epäillyn kautta.

Kirjan alun päätapahtumapaikaksi nousee salaperäinen Dolphin Hotel. Mies kävi siellä vuosia sitten silloisen asuinkumppaninsa kanssa, ja nyt jokin saa hänet palaamaan sinne. Hämmästys on kuitenkin suuri, kun entisestä, vaatimattomasta ja kummallisesta Dolphin Hotelista ei näy jälkeäkään. Tilalla on vain korkeinta laatuluokkaa kelpuuttavien matkailijoiden luksushotelli, jonka edeltäjästä liittyviin uteluihin henkilökunta suhtautuu oudon nuivasti - joskin tietysti japanilaisen kohteliaasti. Miehen mielenkiinto ei kuitenkaan hellitä.

Kirja on yhdistelmä murakamimaista kerrontaa, rikoksen ratkomista ja outoa, surrealistista maailmaa johon omituinen lammasmies kuuluu. Henkilöitä kirjassa on Murakamille harvinaisen paljon. Kaikilla on kuitenkin selkeästi mietitty tehtävänsä, ketään ei olisi voinut jättää pois. Ihmissuhteet, erilaiset uudet tuttavuudet ovat kuitenkin osa kirjan kantavaa voimaa.

Kerronta on jälleen äärimmäisen vaivatonta, toisaalta samaan aikaan yksinkertaista, todella täsmällistä ja hyvin, hyvin elävää. Erityisesti kirjan alkupuolella ollut kuvaus hotellin tyhjään, pimeään kerrokseen päätymisestä nostatti niskavillat pystyyn.

Päähenkilö kuvailee ammattiaan mielestäni hyvin hauskalla ja nykyään aika moneenkiin ammattiin sopivalla tavalla: Hän kertoo kaikille työnsä olevan eräänlaista "shoveling cultural snow" eli kulttuurisen lumen mättämistä. Työ ei ikinä oikein tule valmiiksi ja sitä tulee aina lisää.

Jonkinlainen haikea yksinäisyys heijastuu tämän, kuten mielestäni kaikkien muidenkin Murakamin teosten läpi. Dance dance dance jollain tavalla pakottaa lukemaan tarkasti ja keskittyneesti, jokaisen sanan tärkeys jollain tavalla huokuu tekstistä. Silti myös tämä kirja on kaikessa surumielisyydessään äärimmäisen hauska ja äärimmäisen viihdyttävä.