Kirjakevät! Lukeminen ei uhkaa loppua maailmasta, vieläkään.

Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina perinteisen kevään kirjojen listauksen. Helsingin Sanomien lista on puolivuosittainen merkki siitä, että kustantamojen uutuusluetteoita kannattaa alkaa selata toden teolle. Näin kävi viime syksynäkin. Kaikkia keväällä julkaistavia romaaneja HS:n listasta tuskin löytyi, ja kaikista ei saa pelkästään lyhyen kuvauksen perusteella kiinni. Silti joukosta nousi esiin monta taatusti lukemisen arvoista kirjaa. 

Ihan inhimmillisistä syistä suurimman huomion minulta taitavat saada nyt Gummeruksen kirjat: ko. kustantamon uutuusluettelo on ainut, joka minulla on paperisena.

Joka tapauksessa, vaikka tulossa on vain kirjakevät eikä yleensä paljon runsaampi kirjakevät, luulen, että meillä helposti alkaa näyttää tältä:

Näin siis, jos meillä olisi jättimäinen kirjahylly. Todennäköisempi skenaario onkin alempi:

Mutta, sitten kirjoihin. Kursivoimattomat lauseen luonnehdinnat ovat sunnuntain (15.1.2012) HS:stä tai kustantamojen esittelyistä poimittuja. 

Olga Togarczuk: Vaeltajat. Otava. Nainen jättää perheensä asuakseen metrojunissa. Kuulostaa kiehtovalta. Ja omituiselta. Siis hyvältä.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike. Roolihahmon toinen kokoelma. WSOY Luin Mielensäpahoittajan viikonloppuna (postaus siis pian tulossa) ja juhuu, juttuja kyllä lukee mielellään lisääkin.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja. Fantasia- ja scifi-kirjoituskilvan voittaja. Teos Kirjan teemana on mm. veden puute mikä jostain syystä tuntuu virkistävältä skenaariolta. Katsotaan millainen kokonaisuus ympärille on synnytetty. 

Chileläisen Hernán Rivera Letelierin Siltala(s. 1950) romaani Elokuvankertoja kertoo lumoavan tarinan tytöstä, jonka köyhä työläisperhe lähettää elokuviin. Kun tyttö sitten palaa kotiin, kertoo hän näkemänsä elokuvat koko perheelle – ja ennen pitkää koko kaivoskylän yhteisölle. (helmikuu)

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys. Tammi. Kirjan rakenne kuulemma muistuttaa Facebookkia. Tämä kuulostaa niin omituiselta, että pakkohan tähän on sitten tutustua...

Marian Keyes: Peiton alla, Tarinoita kirjailijaelämästä. Tammi. Ilmeisesti jonkinlainen faktapohjainen tarinakokoelma. Ehkä tätä ei ole suomennettu lyhentäne? Keyes osaa kirjoittaa, haluan tutustua.

Téa Obreht: Tiikerin vaimo. Romaani huhuista, joista kasvaa myyttejä. WSOY Tästä oli sunnuntain Hesarissa pitkä juttu. Tai oikeastaan kirjailijasta. Silti, vakuutuin.

Turkka Hautalaa: Kansalliskirja. Tarinakokoelma vie tunnistettaviin hetkiin. Gummerus. "Turkka Hautalan Suomea asuttavat muuttokatokylien viimeiset nuoret, kahviloiden murahtelevat ukot ja kiitospaidassa lätkäpeliä hakkaavat kiinalaiset naapurit." Tuon kuvauksen jälkeen oli selvää, että tämä pitää lukea. 

Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas. Kvanttivarkaan seuraaja. Gummerus Tämä on tietysti itsestään selvä valinta kevään listalle The Quantum Thiefin jälkeen. Katsotaan kumman kieliversion saan ensin kiinni...

Vladimir Nabokov: Naurua pimeässä, Gummerus. En ole vielä lukenut Lolitaakaan (se on edelleen pinossa...), mutta Gummeruksen luettelon esittelytekstiin oli ujutettu lause "Tässä kirjassa on yksi kirjallisuuden huikeimmista lopukohtauksista." Luuletteko, että tuollaisen kuvauksen jälkeen malttaisi jättää lukematta?

Gene Wolfe: Kiduttajan varjo. Uuden auringon kirja 1. Gummerus Tämä löytyy itse asiassa omastakin hyllystä - englanniksi. Olen vältellyt sen lukemita vähän samoista syistä joilla sitä Gummeruksen luettelossa niin mielenkiintoisesti kuvataan: "Teos on allegorisen tarinankerronnan mestariteos, joka hakee kielellisessä ilmaisussa vertaistaan. Wolfe on monimutkainen kielilabyrinttien ja maailmojen rakentaja, joka kuvaa luomiaan henkilöitä ja maailmoja harvinaisella lämmöllä ja viisaudella." Vaikuttaa aikamoista keskittymiskykyä vaativalta. 

Gummeruksen nuorten kirjojen puolelta nousi vielä muutama yllätys: 

Michael Morpurgo: Sotahevonen. Hevosen silmin kerrottu tarina sodasta. Tästä kirjasta on tullut jo elokuvakin, jonka pitäisi olla ensi-illassa juuri nyt, tammikuussa.

Damien Dibben: HIstorian vartijat, Myrsky nousee. Aikamatkailua, salaseuroja, Lontoota ja Ranskaa.

Siinäpä ne. Kaikkia ehdin tuskin lukea, vaikka olen suorastaan yllättänyt itseni syksyn uutuuksien kanssa - ja hyviä ne ovat kyllä olleet! Minulla on kova lukuinto juuri nyt muutenkin, postausvuoroa odottaa jo kokonaiset kolme luettua kirjaa. Lähipäivinä vuorossa onkin paitsi mielensä pahoittamista, myös haasteita energian tuotannossa ja erään kanin matka ympäri Suomea.

Kuvat täältä ja täältä.