Bongasin Bergdorf Blondesin ensin vain purjehtimisesta bloganneen, sittemmin aiheitansa laajentaneen Norpan blogista. Kiitos siis kaikkien aikojen kirjat -postauksesta!
Uusia chick lit -kirjoja googlaillessani löysin Lurun vuosi sitten helmikuussa tekemän mainion "Kootut chick lit -kokemukset"
jutun. Sieltä löytyy paitsi paljon pohdintaa ko. genreen liittyen, myös
pitkä lista suosituksia. Useimmat niistä ovat minulle jo tuttuja, joten
otan erittäin mielelläni uusia suosituksia vastaan vaikka
kommenttiboksissa :).
Nyt kuitenkin New Yorkiin, jonnekin Park Avenuen ja kalliiden luksustavaratalojen kulmille.
Kirjan nimi: Bergdorf Blondes
Kirjoittaja: Plum Sykes
Kustantaja: Penguin Fiction
Julkaistu: Alkuperäinen USA:ssa 2004, pokkari Isossa-Britanniassa 2005
Sivuja: 308
Mistä minulle: Amazon.co.uk
Nyt
uidaan syvällä chick litissä, mutta siitähän minä pidän jos siinä
onnistutaan. Laji on mielestäni siinä mielessä äärimmäisen vaikea, että
toisaalta kirjoihin kuuluu tietyntyyppinen överiys, mutta jos se ei
toimi, pääsee helposti ainakin minun vuoden inhokki -listalleni. Niin,
Ahern ja Giffin... Joka tapauksessa, nyt ollaan suurkaupungissa,
maailmassa jossa raha ei ole este ja vähän paremmissa piireissä on
liikuttu koko elämä.
Päähenkilö
on itse asiassa Englannissa nuoruutensa viettänyt, amerikkalaisen äidin
ansiosta New Yorkia palvomaan kasvanut nainen. Paras ystävä on Julie
Bergdorf, Bergdorf -tavaratalojen sukua oleva paatunut näpistelijä,
tosin ehkä New Yorkin 30- naispiirien suurin prinsessa. Kirjan juonesta
voi kertoa sen verran, että... No, kirjassa tehdään asioita.
Juonianalyysiä tai edes -kuvausta minun ei nyt ehkä vain kannata
esittää.
Kuitenkin,
jos tv-sarja Gossip Girl on tuttu ja olet pitkään miettinyt, millaista
elämää sarjan nuoret naiset mahtavat noin 25 vuotiaina viettää, tässä
kirjassa löytyy taatusti juttu jos toinenkin joka rikkaille lapsille
olisi voinut tapahtua: Ehkä opiskelua huippuyliopistossa, muutto
takaisin kaupunkiin, shoppailua, mahdollisesti ihan kiva työ, joka
kuitenkin vie liikaa tunteja vuorokaudesta vapaa-ajalta (tämä taitaakin
olla ainut minua ja kirjan henkilöitä yhdistä asia...), juhlintaa ja
mieshuolia, jatkuvasti. Pikapyrähdykset eurooppaan tehdään
luonnollisesti miesystävän yksityisjetin kyydissä.
Totta
kai näilläkin ihmisillä on ongelmansa: Miehet, kuinka pysyä pinnalla,
kuinka löytää parhaat kasvohoidot, kuinka ehtiä töihin ja juhliin ja
pitää epäluotettavilta vaikuttavat, läheisimmät ystävyyssuhteet
kunnossa. Huhhuh.
Kirjan
päähenkilö ei ole samalla tavalla samaistuttava ja lähelle tuleva kuin
esimerkiksi jotkut Marian Keyesin sympaattisista irkkutytöistä tai
Sophie Kinsellan sähläävistä tehopakkauksista. Tämä kirja on ennemminkin
yhdistelmä Sinkkuelämää ja jo sitä aiemmin mainittua Gossip Girliä.
Kirja tuo palan jotain ihan vierasta toista maailmaa silmien eteen, ja
sitä tutkii oikein miellellään kolmen sadan sivun verran.
Joskus tulee varmasti teilattua kirja liian nopeasti. Tämä oli ehkä sellainen. Oltiin San Diegossa, Kaliforniassa, ja lähdettiin rannalle. Löysin hyllystä tämän kirjan ja ajattelin sen olevan hyvä ko. tarkoitukseen, mutta en voinut lukea paria sivua pidemmälle. En siis inhoa chicklitiä, mutta tämän alku oli minusta niin vastenmielinen, etten vaan pystynyt. Tuntui, että se chicklitille ominainen ja tärkeä ironisuus puuttui kokonaan, mutta se saattoi myös olla sillä tavalla piilotettu, ettei tämä puusilmä vain sitä havainnut.
VastaaPoistaKaroliina, kieltämättä alku oli aika korostetusti sitä mitä koko kirja, eli vähän överiä. Minä tulkitsin ranskankielisten sanojen viljelyn jotenkin ironiseksi. Eli joo, kyllä tämä vähän oikeaa mielentilaakin vaati :).
VastaaPoistaUnohdin nyt ihan kokonaan kirjoittaa tuohon postaukseen, mutta oli jännä huomata, että kirjahan rankasti suoraviivaistettuna vastasi tosi tarkkaan kirjailijan elämänkaarta! Mietinkin, mitenköhän paljon hänen on loppujen lopuksi tarvinnut edes sekoittaa mitään omiaan joukkoon, Sykes kun on ollut juuri näitä juhlijatyttöjä, töissä Voguella, alun perin Isosta-Britanniasta kotoisin jne...
Minä en oikein lämmennyt tälle. Ei Blondeissa mitään vikaa ollut, muttei oikein erikoistakaan. Tosin luin tämän flunssassa ollessani, joten aivotoimintani oli aikalailla nollissa...
VastaaPoistaSinkkuelämän nuorempi ja rikkaampi pikkusisko, sanoisin.
Kuulostaa siltä, että ainakin chick lit -testiajon tämä ansaitsee. Katohan kunhan chick lit -vaihde taas iskee...
VastaaPoistaNorkku: Sinkkuelämän nuorempi ja rikkaampi pikkusisko on hyvä määritelmä :). Samoja, ei-mistään -ponnistaneita ihmisiä nämä eivät kyllä ole. Heh, ja luulen, että terveenä lukeminen ei niin hirveästi olisi sytyttänyt jos tämä ei flunssassakaan tuntunut kivalta :)
VastaaPoistaSalla: Hih, odotan mielenkiinnolla :).