John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä (äänikirja)

Jäätävät säät pakottivat minutkin usein parilla viime viikolla kulkemaan työmatkat polkupyörän sijasta bussilla. Koska bussimatka on periaattessa ihan lyhyt, noin 10 minuuttia, tavalliseen kirjaan ei oikein kannata tarttua. Käytännössä matka on kuitenkin ajallisesti paljon pidempi: Bussipysäkille lampsimiseen, odotteluun ja lopuksi työhuoneelle kävelyyn kuluu niin paljon aikaa, että matkaan menee 30 minuuttia. Erinomainen aika äänikirjalle annettavaksi!

John Steinbeck, kuva Wikimedia Commons

Kirjan nimi: Hiiriä ja ihmisiä

Kirjoittaja: John Steinbeck

Kustantaja: Tammi
Julkaistu: 2007
Aika: 4 h xx min: Unohdin napata tiedon kotelosta ja nyt en löydä sitä mistään... 
Mistä minulle: Kirjasto
Muuta: Äänikirja, lukija Esko Salminen, suomentaja Jouko Linturi 

John Steinbeck oli minulle ennestään tuttu jostain yläasteella tai lukiossa "pakkoluetusta" kirjasta. Traumoja ei siis jäänyt, ja tulipa tutustuttua ennestään vieraaseen kirjailijaan. Steinbeckin tarinat ovat siinä mielessä hyviä varmaan monenikäisille koululaisille, että ainakaan nämä, joihin minä olen tutustunut, eivät ole mitenkään pitkiä, mutkikkaita tai vaikeita, mutta niissä on silti syvällisyyttä ja kirjoista voi taatusti esittää kysymyksiä monesta eri näkökulmasta. 

 Kova työmies ja parivaljakon aivot
Kyseessä on itse asiassa traaginen pienoisromaani. Päähenkilöitä voidaan sanoa olevan kaksi, George ja Lennie. Parivaljakko (miesten suhteelle ei oikein ole oikeaa sanaa: Mikään pariskunta he eivät ole, varsinaisista ystävistä puhumattakaan) kiertää ilmeisesti lähinnä Kalifornian alueella tilalta toiselle ja tekee töitä siellä missä käsipareja kulloinkin tarvitaan. George on välkky ja ovelakin, Lennie sen sijaan hyvin yksinkertainen. Ilmeisesti hän on jollain tavalla kehitysvammainen, ja käytännössä George velvollisuudentunnosta huolehtii Lenniestä. 

Onneksi Lennie on kuitenkin kelpo työmies, ja selvät ohjeet saatuaan heittelee säkkejä sellaista vauhtia, että muut työntekijät taatusti hyytyvät. Lennietä kiinnostaa lähinnä pörröiset eläimet, kuten hiiret ja etenkin kanit. George haaveilee toisinaan elämästä ilman Lennien painolastia, kimpaantuukin riippakivelleen. Toisaalta taas George alkaa suunnitella mahdollista yhteisen maatilan ostoa Lennien ja kolmannen työmiehen kanssa. 

Ääni auttaa kuuntelijaa
Georgen ja Lennien tausta paljastuu hitaasti mutta varmasti. Tarina etenee ainakin nyt kuuntelun jälkituntuman mukaan ennen kaikkea henkilöiden repliikkien kautta. Siinä Esko Salmisen äänityö pääseekin oikeuksiinsa, hän suorastaan näyttelee repliikit! Mistään ylinäyttelystä ei mielestäni ollut kyse, vaan esimerkiksi Lennien yksinkertaisuus välittyy tämän puhetyylistä mainiosti. Toisaalta vahva äänenkäyttö auttoi myös erottamaan henkilöt toisistaan. 

Steinbeck oli Amerikan Huovinen
Kirjassa on mielestäni jotain samaa kuin Veikko Huovisen tuotoksissa, tietenkin ympäristö on 1900 -luvun alkupuolen Suomen sijaan saman aikakauden Kalifornia. Yksittäisten henkilöiden kokemukset ovat kuitenkin keskeisiä. Kumpikaan ei kaihda taloudellisesti muista riippuvaisen  työväenluokan kuvaamista. Toisaalta Steinbeck kuvaa myös yksinäisyyttä, rotusortoa ja amerikkalaisen unelman tavoittelua, sitä, miten aina voi haaveilla ja yksilöllä on mahdollisuuksia vaikka hetkellisesti tilanne näyttäisikin vaikealta. 

Kirjavalinta vähän yllätti itsenikin, mutta Steinbeckistä jäi niin positiivinen tunnelma, että voisin lukea häneltä vielä jotain muutakin. Ei turhaa kikkailua tai venytettyä tarinaa, mutta silti tapahtuu ja juoni on rakennettu taitavasti. Huomaa, että kirjailija on tehnyt työnsä ennen liian helppoa tekstinkäsittelyä. 

Kirjan kuunteleminen toimi erinomaisesti, jatkossakin suurin äänikirjahaaste on varmaan se, että en oikein koe löytäväni niille aikaa. Sofi Oksasen Puhdistus on kuitenkin päässyt täyttämään työmatkoja Steinbeckin jälkeen.