Kun ilmoittauduin Raijan Taikakirjaimet -blogissa organisoimaan scifi -haasteeseen, ajattelin saman tien, että aloitan haasteen kertomalla, miksi minusta jokaisen olisi hyvä lukea scifiä, tuota välillä niin kovin väärin ymmärrettyä kirjallisuuden lajia, edes vähän. Edes joskus, vaikka ei yhtään avaruusaluksista tykkäisikään (scifi ei aina = avaruusalus). Vaikka se scifi ei ihan omimmalta tuntuisikaan. No, aloituspostauksen tekeminen vähän venyi, ja olen ehtinyt tekemään haasteelle ihan oman sivunkin tänne. Mielessä on myös osallistuminen maailmanvalloitukseen ja Ikkunat auki Eurooppaan, molemmille tosin on vielä sivut tekemättä...
 |
| Kuva weheartit.com / http://blog.optisch-edel.de/2011/05/black-sun.html |
Mutta niin, miksi lukea scifiä vaikka ei olisikaan innostunut avaruusaluksista 5-vuotiaana (tosin kuka ei?):
- Tarinat ja kuvaukset nykyhetkestä ovat aina jo jollain tavalla historiaa. Siksi on hyvä kertoa tulevasta. Ja noin yleisesti ottaen, tulevaisuuden kuvaaminenhan on (ainakin yleensä) yksi scifin kantava idea.
- Edelliseen liittyen: Missään muussa kirjallisuuden lajissa harvemmin kerrotaan, millaista ehkä on 10, 20, 100 tai 1000 vuoden päästä. Osa otaa kantaa myös siihen, miten tilanteeseen on päädytty, osa ei. Joka tapauksessa, erilaiset tulevaisuudenkuvat saavat usein ajattelemaan nykyhetkeä ihan uudelta kannalta. Mielenkiintoisinta voi olla ajatella, onko kuvattu tulevaisuudenkuva juuri se todennäköisin, jos kaikki jatkuu kuten nyt näyttäisi jatkuvan. Toisaalta se, millaiseksi tulevaisuuden kuvittelemme tai miten johonkin tulevaisuusskenaarioon nyt suhtaudumme, voi kertoa tästä hetkestä paljon enemmän kuin se, miten nykyhetkeä nyt kuvataan.
- Jotkut kauan sitten absurdit asiat ovat jo totta, kehitys kehittyy ja silleen. Matka maan keskipisteesee ei ehkä toteutunut, mutta kuussa on käyty. Kannattaa siis miettiä, tuntuvatko ne energiavallankumoukset, ydinsodat ja muut ehkä kuitenkaan niin kovin kaukaisilta vaikka 20 vuoden päästä
- Uhkakuvat. Ymmärrämmekö, mihin olemme menossa, ja mihin valitsemamme reitti johtaa? Vaikka vaaroja osattaisiinkin väistellä, pitää ne jonkun merkata että niitä osattaisiin väistää.
- Vielä mielenkiintoisempia ovat tietenkin uhkakuvien ratkaisut. Onko kukaan edes vaivautunut miettimään, mitä voisi tehdä? Miksi aurinkoenergiaa ei hyödynnetä nykyistä enemmän Afrikassa?
- Mahdollisuudet. Jos kaikki maailmassa elävät 500 vuotiaiksi tai osa väestöstä ei enää tarvitsekaan unta, keksimme tavan jolla tuottaa loputtomasti energiaa tai lentää seuraavaan galaksiin, mitä sitten voisi tapahtua?
- Mahdollisuuksiakin voidaan käsitellä monelta eri näkökantilta eli oikein kunnon spekulointi. On tietysti ihan eri asia saavuttaa jonkinlainen energiavallankumous kuin huimaa edistystä lääketieteen rintamalla.
- Monet vanhat scifiromaanit ovat aika suoraviivaisia ja jopa vähän kökösti kirjoitettuja. Niitä lukee usein enemmän tarinan tai spekulaatioiden kuin hyvän kirjoituksen vuoksi. Niille, jotka arvostavat ennen kaikkea taitavaa kirjoitusta, voisin suositella vaikka heti esimerkiksi Kazuo Ishiguron Ole luonani aina, Johanna Sinisaloa tai Margaret Atwoodia.
- Nouseminen pienen ihmisen yläpuolelle. Yksittäisen ihmisen tarinalla voi toki kertoa paljon ja tehdä asioista helposti lähestyttäviä, mutta kyllä se galaktinen näkökulma silti on toisinaan ihan jees.
- Todellisuudessa on todelisuutta ihan tarpeeksi. Todellisuuden rikastaminen tekee ihan hyvää, ainakin kirjoissa.
Erinomaisia listoja eri tyyppisistä scifi -romaaneista on linkattu haasteen aloituspostaukseen.
Keksivätkö scifi-allergikot tämän litanian jälkeen vielä vastaväitteitä? Entä olisiko scififaneilla lisättävää?
Hassua kyllä, tulit luetelleeksi pitkälti niitä syitä miksi EN lue scifiä.
VastaaPoistaAinakin niissä vähänkään scifihenkisissä romaaneissa, joihin olen tarttunut, nyppii ihan hitosti niistä kuultava saarnaamisen ote; "Jos olisitte tehneet näin nykyajassa (so. teoksen ilmestymisajankohta suunnilleen), niin maailma olisi pelastunut!" Näin kärjistäen siis. Viimeisimpänä (mutta ei kyllä pahimpana) Sinisalon Enkelten verta.
Kyse ei ole siitä, ettäkö saarnaaminen ei olisi oikeutettua tai kannattavaa, vaan siitä että romaania lukiessani en halua lukea sellaista. Jos luen debattista esseekokoelmaa, niin asia on tyystin eri.
Omasta puolestani alleviivaan kovasti tuota yhtä syytä: spefin keinoin voi kertoa nykyhetkestä tavalla, joka on realistisemman kirjallisuuden ulottumattomissa. Voi ikään kuin ajatella loppuun asti sellaisia heikkoja signaaleja, joita tässä päivässä näkee... katsoa mitä tämä tai tuo ilmiö voisi tarkoittaa.
VastaaPoistaScifistä voi ammentaa niin pelkoa kuin toivoakin. :)
Scifissä voidaan palata myös menneisyyteen ja pelkästään tarkastella, ei etsiä "virheitä", luoda vaihtoehtohistoriaa, rinnakkaistodellisuuksia, kyseenalaistaa sukupuolisuus/ihmisyys tavalla mihin realistisesti ei kyetä. Shokeerata ja hämmentää.
VastaaPoistaTänä päivänä on muodikasta julkaista joka tuutista dystopiakirjallisuutta, jossa mennään välillä Morren mainitsemalle ns. saarnaamisen puolelle. Mutta ovatko ne kirjat 20-50 vuoden kuluttua aikakautensa leimaamia, jopa naiiveja? On kirjailijoita, jotka osasivat/osaavat kuvata dystooppista maailmaa ilman osoittelua, myös ajattomasti. Scifi ei ole pelkästään avaruusaluksia, mutta se ei ole myöskään pelkästään dystopiaa. Scifi voi olla huumoria, hauskuuttaa ja ilahduttaa. Skaala on yhtä laaja kuin mielikuvituskin. Joskus pitää uskaltaa lähteä lukemaan genreä vierailla kielillä, että päästään kokonaiskuvaan. Alle 10 käännettyä ja jokunen suomenkielinen scifi-kirja vuodessa ei paljoa kerro missä genressä todella mennään. Esimerkiksi steampunk on pinnalla, mutta ei se Suomessa juuri näy.
Mukavaa, että olet mukana scifi-haasteessa :)
Olen ollut aina kiinnostunut avaruudesta itsestään mutta en oikeastaan koskaan avaruusaluksista. :) Ja siitä avaruudestakin pääasiassa faktatietona, aiheeseen liittyvä kaunokirjallisuus sen sijaan ei juuri innosta, eikä muukaan kovin "tekninen" scifi.
VastaaPoistaMutta muuten kyllä luen scifiä silloin tällöin, ja yleensä olen lukemistani kirjoista pitänyt! Luettujen listalla ei kauheasti kirjoja vielä ole, mutta löytyy mm. Atwoodia, Sinisaloa, Ishiguroa ja Jeff Longia.
Scifin lukemiseen kannustettaessa pidänkin tärkeänä korostaa sitä, että on olemassa niin paljon muutakin kuin niitä avaruusjuttuja ja uusia energianlähteitä! :)
Kiitos mainiosta blokauksestasi! Tuohon ei näin scifi-fanina juurikaan ole lisättävää. Varsinkin tuo loppu: "Todellisuudessa on todelisuutta ihan tarpeeksi. Todellisuuden rikastaminen tekee ihan hyvää, ainakin kirjoissa." - on yksi suurimmista syistä miksi pidän scifistä. Sadut ajaisivat saman asian, mutta niistä on vaikea löytää syvempiä yhteiskunnallisia teemoja ;)
VastaaPoistaHienosti puhuit scifin lukemisen puolesta :) Minun scifilukemiseni on ollut aika vähäistä, mutta aion ehdottomasti lukea sitä lisää!
VastaaPoistaMorre: On kyllä totta, että Sinisalolla on ehkä kaikkein valistavin sävy (nimenomaan siinä Enkelten verssä), mitä olen lukenut. Muissa scifikirjoissa en ihan samaan ole törmännyt, vaikka asetelma saman kaltainen olisikin.
VastaaPoistaBooksy: Niinpä, heikot signaalit! Jossain vaiheessa mietin, että tulevaisuudentutkija se vasta olisi hieno ammatti, kun päivät pitkät voisi vaan bongailla heikkoja signaaleja. Sittemmin on asiat sen suhteen vähän selvinneet, mutta kirja-ajatuksina niitä on kyllä edelleen kiva bongailla :).
Raija: Totta, hyvä kun avasit tuota monipuolisuutta! Muutenkin kiitos tuon haasteen kääntämisestä juuri siksi, että ainakin minulle tuli nyt vielä hirveästi uusia, mutta tosi mielenkiintoiselta kuulostavia alagenrejä edes vähän tutummaksi: Esim. stempunk piti aluksi googlettaa, mutta nyt ihan odotan että pääsen etsimään jotain siihen kuuluvaa kirjaa :). Noista ajattomista dystopioista tulee heti mieleen Fahrenheit ja Uljas uusi maailma (tietty koska ne vasta luin), ihmeellistä, että ne joltain osin yhä (tai vasta nyt) mätsäävät pelottavan hyvin.
Satu: Avaruus ihan itsessään on kyllä tosi kiehtova myös! Avaruustutkijan työ (viitaten tohon äsken Booksylle mainittuun tulevaisuudentutkijan työhön) kiinnosti myös jossain vaiheessa paljon, mutta kaikki se fysiikka, huh... Mutta niin, joka tapauksessa, minäkin olen kyllä tällä hetkellä vielä enemmän semmoinen wannabe -scifilukija kuin klassikkoteokset läpi tahkonnut. Mutta juuri noista haasteen listoista löytyi kamalasti kaikkea uutta mielenkiintoista, toivottavasti sinäkin löydät jotain :).
VastaaPoistaJohnny: Kiitos kiitoksista! Ja sinäpä sen nyt sanoit, en muuten ajatellutkaan tuota että fantasiassa ei _yleensä_ juuri käsitellä mitään yhteiskunnallisia teemoja. Tai sitten olen vaan lukenut enemmän semmoista satufantasiaa, tosi viihdyttävää sinänsä, mutta ei herätä ajatuksia samalla tavalla kuin (melkein kaikki) scifi. Scifissäkin minulle on vähän uutta tämä alalajien määrä, tosi pitkään samaistin koko genren vaan avaruusaluksiin ja kaavoihin niiden lentoreiteistä, enkä sitten varmuuden vuoksi tarttunut oikein mihinkään scifiin liitettävään. Ei siis mitään vikaa ko. lajissakaan, minua ehkä vaan puhuttelevat nämä "pehmeämmät" subgenret enemmän :).
Villasukka kirjahyllyssä: Jee, toivottavasti sait pienen kipinän! Scifikirjat meinaavat joskus jäädä omaan rauhaansa siksikin, että onhan ne kirjastossakin ihan omassa kategoriassaan eivätkä siellä kaiken muun joukossa missä yleensä tulee enimmäkseen haahuiltua.
Pitää vielä tulla lisäämään, että olen niin samaa mieltä tuosta "pehmeämmästä" puolesta! Vaikkapa joku Nivenin ja Pournellen Oath of Fealty pitää sisällään minimaalisen vähän kiinnostavaa teknologiaa, eikä ole kielellisen ilmaisun puolesta mitenkään ihmeellinen - mutta spekulaatio yhteisöjen ja arvojen muutoksesta oli niin jännittävä, että tuleva valt.yo oli ihan pyörällä päästään luettuaan sen 80-luvun loppupuoliskolla...
VastaaPoistaKiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Minusta perustelusi olivat oivallisia ja kunhan taas joskus luen jonkun "kielellisesti ansioituneen dystopian", joka taitaa olla melkein ainoa scifikirjatyyppi johon olen tutustunut, niin palaan varmasti tähän listaasi ja myös sitä seuranneeseen kiinnostavaan keskusteluun.
VastaaPoistaMinusta scifihtävissä kirjoissa, joita olen lukenut, on ollut parasta juuri tuo, että tulevaisuudenkuva pistää pohtimaan menneisyyttä. Johnnyn mainitsemista saduista voi mielestäni löytää perustavanlaatuisia kuvauksia ihmisistä ja heidän käytöksestään ja tunteistaan, joskaan ei kyllä useinkaan yhteiskunnallisia ulottuvuuksia (paitsi prinsessamaailmoista ;)). Sen sijaan fantasiasta en ole paria poikkeusta lukuun ottamatta löytänyt mitään sen syvällisempää ja enkä edes mitään niin viihdyttävää, että etsisin kevyempiä lukuelämäyksiä sen parista.
Minä en ole lukenut scifiä juuri lainkaan, en tiedä miksi se vaan ei kolahda. Mutta joku vertasi täällä sitä satuihin ja tajusin juuri vastikään blogissani maininneeni, että en pidä saduista. Olisiko syy sama... Toisaalta satujahan kaikki ovat! Tämä on minullekin kovin hämärä asia. Yritän kunnostautua ja haastan itseni lukemaan ainakin yhden scifin tänä vuonna. Pakko valita jotain scifi-lukijoiden suosittelemaaa, muuten olisin ihan pohjattomassa suossa.
VastaaPoistaSinisalosta ja Atwoodista en pidä kummastakaan. Jotain muuta. Ja myöskään mitään avaruusaiheita ei kiitos =). Etsin siis sitä oikeaa.
Booksy: No joo, koko käsite scifi on joskus vähän käyttäjäriippuvainen. Oath of Fealty piti heti googlettaa ja vitsi, sekin pitäis lukee!! Ei ihme jos on vähän aiheuttanut aivonystyröiden pörinää :).
VastaaPoistaJenni: Kiitos kommentista! Tuo yksilöiden käytöksen kuvaus muuten onkin sellainen juttu jota en miettinyt. Siinähän fantasia kyllä toimii, ja semmoisessa hyvä-paha-moraali -asetelmassa, vaikka vähän kauempana realismista olisikin. Toivottavasti pääset pian hyvän dystopian kimppuun :).
Roz: no onneksi noita genrejäkin ilman avaruusaluksiakin riittää, tosin ihan kuten Raija sanoi, niin suomennoksia vaan on harmittavan vähän. Suosittelen vaikka nuortenkirjaa Kuka on Jenna Fox?, minulle se jäi jostain syystä tosi vahvasti mieleen ja sopii kyllä vähän vanhemmallekin lukijalle.
Minäkin lukeudun niihin, jotka eivät lue scifiä juuri lainkaan. Varsinaisesti en katso olevani sille allerginen, vaan vaadin realismista irtautumiselle hyvän syyn. En koe todellisuudesta irtautumiselle mitään itseisarvoa, vaan sen tulee toimia vain keinona jollekin. Se jokin voi olla vaikkapa sitä saarnaamista tai yhteiskuntakritiikkiä tai jopa tulevaisuuden maalailua, mutta avaruusalukset vain avaruusalusten tähden ovat sitä, mille olen allerginen.
VastaaPoistaYhteiskunnalliset teemat ovat kiinnostavia, mutta nähdäkseni niidenkin kuvaamiseen on olemassa kosolti mahdollisuuksia ihan reaalimaailmassa ja tunnetussa fysiikassa pysytellen. Silloin katson kirjailijan heikkoudeksi sen, jos hän näyttää turhaan irroittautuvan todellisuudesta.
Jori: Olen seurannut monessa paikassa tätä realismi vs. muut keinot -keskustelua, ja se on kyllä todella mielenkiintoinen. Minua ei jotenkin realismista irtautuminen häiritse yhtään, tai siis minusta elämä on joskus niin ihmeellistä että rajaa on vain hyvin vaikea vetää. Toisen ajan scifi voi olla toisen ajan realismia jne.
VastaaPoistaNäyttää siis että realismin vetovoima toimii vähän eri tavalla eri ihmisiin :). Joka tapauksessa kiitos mielenkiintoisesta kommentista!