Kirjan nimi: Sotahevonen
Kirjoittaja: Michael Murpurgo
Kustantaja: Gummerus
Julkaistu: 1982/2011
Sivuja: 196
Mistä minulle: Kirjasto
Mistä minulle: Kirjasto
Sotahevonen pääsi kevään lukulistalle jo tammikuun kirjakevään haistelussa. Tarkoitus oli mennä katsomaan kirjan perusteella tehty elokuvakin, mutta en ehinyt teatteriin ennen kuin näytökset jo loppuivat.
Sotahevosen päähenkilö on Joey, yllätysyllätys, sotaan joutuva hevonen. Kirja ei ole pelkästään hevosen näkökulmasta kerrottu, vaan Joey on kertojana aivan kirjaimellisesti.
Tarinaan kuuluvat niin kurja lapsuus, erottaminen läheiseksi käyneestä ihmisestä, rankkaa työtä kuin tottaki, no, arvatkaa nyt sitten itse millainen loppu.
Olen pitkän linjan hevosihminen, mutta jostain syystä Sotahevonen ei mielestäni toiminut ollenkaan. Tarinan olisi varmaan ollut omalla tavallaan oikein koskettava, jos kaikkeen luonnottomuuteen ei olisi takertunut. Joey kuvattiin uljaana, yksinkertaisena ihmisenä, ei sellaisena arkana, herkkänä saaliseläimiä, jollaisia hevoset niin sodassa kuin rauhan aikaankin ovat.
Elokuva on epäilemättä komea, joten uskon, että sillä on mahdollisuuksia toimia kirjaa paremmin. Oikea hevonen voisi tuoda tarinaan myös sen hevosmaisen osan.
Kirjan kielikin on mielestäni kummallisella tavalla vähän raskasta ja hankalaa.
Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Laura/Lukuisa ja Jenni/Koko lailla kirjallisesti. Jennin arvion tarkemmin luettuani minun täytyy sanoa todella yllättyneeni siitä, että kirjoittaja olisi hevosfarmari.
Seuraavaksi vuorossa on onneks positiivisempia arvioita, ainakin jos nyt luettavina olevat kirjat eivät ala pettää puolivälin jälkeen oikein toden teolla.
Minä etsin tätä innoissani kaupasta, sillä halusin ehdottomasti lukea kirjan ennen elokuvaa. Hämmästykseni oli suuri kun tajusin kuinka ohut tuo kirja todellisuudessa on! Aavisti heti, että kirja ei voi mitenkään olla niin mahtava kuin olin kuvitellut, sillä sivuille ei mitenkään voi mahtua mahtava ja tunteellinen tarina.. Päätin siis lainata kirjan kirjastosta ostamisen sijaan (en ole vielä lukenut), silti veikkaan että 2 tuntinen elokuva vie kyllä tällä kertaa voiton.
VastaaPoistaHarmi, sillä toivoin lukukokemuksen vastaavan hevoskuiskaajaa, joka on mielestäni aivan ihana nyyhkykirja!
Mulla on tuo jo pitkään Kindlessä roikkunut, mutta katsoin sen leffan ensiksi ja se oli niin mahtava. Olen hevostyttö ollut sieltä pikkutytöstä asti, joten vollotin sit aika ylväästi leffateatterissa. Tarina oli mielestäni loistava. Mutta juuri tuo kirjan ohuus sai minut epäröimään että onko kirjan kansiin saatu oikeasti tallenettua niin ihanaa tarinaa, niin vähään sivumäärään. En tiedä vieläkään haluanko lukea tätä, vaan muistella leffaa hyvillä mielin..
VastaaPoistaEmilie: Totta, kyllä kirjan ohuuskin jo paljasti että aika kyytiä tässä mennään. Toisaalta, yleensä tykkään siitä, että pitkät kirjat on jaettu kahteen eri elokuvaan joten siinä mielessä tuossa saattoi olla ihan tarpeeksi sisältöä juuri yhteen. Hevoskuiskaaja muuten todellakin on ihana!
VastaaPoistaLaura, voin kyllä niin kuvitella että minullekin käy vielä joskus noin, siis sitten kun se leffa joskus vuokrattavaksi tulee... 200 sivua tosiaan on aika hintsusti kertoa mitään suurta.
Olen katsonut elokuvan ja se on Spielbergmäistä "lässyä", ns. Uljas musta goes to war. Kaunista ja koskettavaa, mutta ylitti ärsytyskynnykseni.
VastaaPoistaOnko elokuva nuorille suunnattu? Jotenkin olen ymmärtänyt, että Sotahevonen on nuortenkirja.
VastaaPoistaAnne Tammelin: Hah, "Uljas must goes to war" on kyllä ihan mahtava ilmaus :D. Luulen, että haluan katsoa elokuvan kuitenkin ihan uteliaisuudesta. Tosin nenäliinapaketti voi olla siinä tarpeen...
VastaaPoistaHanna: Joo, kirja on nuortenkirja, mutta minusta elokuva taas on laajemmalle ikäryhmälle suunnattu. Tai ei kai elokuvia erityisesti koskaan mainosteta nuortenelokuvina? Nyt rupes kyllä mietityttämään.... Twilightit ja Nälkäpelit on myös nuortenkirjoja, silti niistä puhutaan vaan elokuvina.