Luin ensimmäisen Nälkäpeli-kirjan elokussa ja loput eli kaksi seuraavaa, Vihan liekit ja Matkijanärhen aika lailla heti perään.
Luin elokuvan alkua odotellessa lehteä, jossa povattiin, että Nälkäpelistä yritetään tehdä samankaltaista teinimenestystä kuin Harry Potterista ja Twilightista. Mielestäni tuo on vähän laimea vertaus (samoin kuin se, että elokuva perustuu fantasiakirjasarjaan...), mutta no, ehkä alun perin nuorille suunnattuja sarjojahan nuo kaikki ovat. Nälkäpeli on kuitenkin kauttaaltaan synkempi ja toivottomampi. Ensimmäisen kirjan rakkaustarina ei ole mitenkään erityisen ihana ja elokuvaa katsoessa tai kirjaa lukiessa miettii, että päättyivät asiat miten tahansa, päättyvät ne joka tapauksessa huonosti. Tai asiat eivät ainakaan tunnu kääntyvän paremmiksi kuin alussa.
 |
| Kuva Wikimedia Commons |
Lyhyesti: Kirja ja sitä hyvin uskollisesti noudattava elokuva kertovat (tulevaisuuden?) Pohjois-Amerikasta. Katastrofit ja sota on koetellut mannerta. Vallan on ottanut Capitol, joka järjestää muistutukseksi kapinoinnista joka vuosi Nälkäpelin. Jokaisen muun vyöhykkeen on annettava peliin 12-18 vuotias tyttö ja poika. Nuoret suljetaan taistelutantereelta, jolta vain yksi selviää ulos.
 |
| Panemin vyöhykkeet. Kuva Wikimedia Commons: Kaikkea sieltä löytyykin... |
Kirjojen lukemisesta on jo sen verran aikaa, että en juuri huomannut elokuvasta häiritseviä muutoksia. Mielestäni ainoan entisen vyöhykkeen 12 nälkäpelivoittajan Haymichin olisi tullut olla vielä paljon vanhempi, mahakkaampi ja juopompi. Päähenkilöä eli Katnissia esittänyt Jennifer Lawrence veti roolinsa sopivan jörösti: Ei pettymyksiä hänen suhteensa. Peetakin vastasi aika tavalla kirjasta saamaani käsitystä hänestä, Katnissin ja Galen suhteen kuvailu jäi ehkä vähemmälle elokuvassa kuin kirjassa.
Nälkäpeli sopi mainiosti elokuvaksi juuri kuvallisuutensa ansiosta. Melkein 2,5 tuntiseen pätkään oli hyvin ehditty sisällyttää kaikki tarpeellinen. Pidin erityisen paljon Capitolin kuvauksesta: Asukkaiden hiuksiin ja ripsiin oli todella löydetty se ihan uusi ulottuvuus, vaikka ajoittain mieleen tulikin Liisa Ihmemaassa Hattumaakarin monistaminen sadoiksi eri ihmisiksi.
Elokuvan ovat ehtineet nähdä myös ainakin jo anni.M/Oota, mä luen tän eka loppuun ja Raija/Taikakirjaimet.
Minulle elokuva oli suuri pettymys. Elokuvan ikärajakin (k12) kertoi jo, että asioita on pehmennetty. En kaivannut siis mitenkään verisempää menoa, mutta odotin, että elokuva olisi nostattanut samanlaisia epätoivoisia, mutta toiveikkaita tunteita kuin kirja..
VastaaPoistaItse nälkäpelistä oli poistettu kaikki se mikä minusta oli kiinnostavinta kirjassa. Elokuvan nälkäpelissä ei kukaan tuntunt olevan kovin nälkäinen, eikä siis Katnissin metsästystaito ja muonavaraston räjäyttämisessä ollut juurikaan pointtia. Elokuvassa haluttiin selkeästi mässäillä Capitolilla ja sen erikoisilla asukkailla, ja juuri se minua vähiten kiinnosti.
Hienoin kohta oli kuitenkin ehdottomasti Katnissin ja Peetan ensiesiintyminen Capitolille tuliasuissaan.. Se nosti hetkeksi minussa sen hätkähdyttävän tunteen, jonka kirjakin sai aikaan!
Samaa voin sanoa kuin Emilie, elokuva oli pettymys. Kirjan tunnelma ei välittynyt kauhean hyvin ja mielestäni olennaisia kuvauksia oli jätetty pois ja näin ollen nälkäpelistä tuli lähinnä peli. Kirjan jännittävät kohtaukset olivat laimeita ja itkettävät kohtaukset eivät niin itkettäviä. Kaiken kaikkiaan loistavasta kirjasta oli saatu mielestäni jopa tylsähkö elokuva. Alkuosaa oli venytetty jotenkin liikaa saamatta siihen kuitenkaan samaa sisältöä kuin kirjassa. Suurta himoa nähdä seuraava osa ei syntynyt, valitettavasti.
VastaaPoistaEmielie ja Anu: Totta, että nälkätuntemukset eivät välittyneet yhtä vahvasti elokuvasta kuin kirjasta. Toisaalta kirja taas olikin minusta nuortenkirjaksi jotenkin todella synkkä ja raaka, joten siinä mielessä ymmärrän kyllä ihan hyvin, että elokuvaa on vähän siloteltu.
VastaaPoistaItse etenin väärässä järjestyksessä: näin ensin kaksi elokuvaa ja vasta sitten luin kirjat. Elokuvat ovat kerrassaan torsoja kirjoihin verrattuna ja mielestäni monta oleellista asiaa jää näkemättä. Vasta luettuani kirjat ymmärsin elokuvista joitain asioita, kun ne saivat taustoitusta.
VastaaPoistaAnonyymi, ajattelin ihan sama elokuvia katsoessani - monet asiat vain tapahtuivat oudosti, eikä niissä varmaan ollut tarinaa tuntematta ihan hirveästi järkeä. Kiva, että luit kirjat kuitenkin jälkikäteen :).
Poista