Hesari julkaisi kirjasyksyn

Luen joka vuosi kiinnostuneena Hesarin kultturisivuilla julkaistavan uutuudet -listan. Ja niitähän riittää, tiiviisti ihan sivullisen verran. Kirjailijan nimi, lauseen kuvaus kirjan sisällöstä ja kustantaja. Siinä se. Jos joku ei vielä ole tutustunut pilke silmäkulmassa luotuun "Sinne ja takaisin" -sivuun , suosittelen klassikoiden spoilausta kestäville! Esimerkiksi Umberto Econ Ruusun nimi on tiivistetty ansaitsemaansa muotoon seuraavasti: "Munkit heiluvat. Sulkakynät rapisevat. Yksi seksikohtaus." Ei, ei mitään traumoja, mutta kärsin kyllä ajoittaisesta motivaationpuutoksesta ko. kirjan kanssa, vaikka niin kovasti olisin halunnut pitää siitä.

Aa, mutta se Hesarin kirjasyksy. Seuraavaksi siis raksin sivulta mielenkiintoiset kirjat itselleni muistiin. Tällä kertaa lista näyttää kursiivihuomautusten kera tältä:

Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla. Globaaleja ihmiskohtaloita Suomesta ja Lontoosta. En ole vieläkään lukenut yhtään Hämeen-Anttilaa, vaikka yksi pokkari odottaa hyllyssä. Ja kyllä, kiinnostuin Hämeen-Anttilasta jonkun naistenlehden haastattelun perusteella, eli voivoi, kamalaa persoonalla myymistä. Kuitenkin, tämän tulokkaankin idea kuulosti hyvältä. Ja Hämeen-Anttila vaikuttaa mielenkiintoiselta persoonalta.

Juha Jokela: Esitystalous. Kolmiosainen teoskokonaisuus.Tuo nimi kertoo kaiken tarpeellisen. Odotan mielenkiinnolla.

Riikka Pulkkinen: Totta. Vaiettu lastenhoitajan tarina paljastuu. En oikein ole vieläkään päättänyt, mitä mieltä olin Rajasta. Tai tästä seuraavasta. Luulen, että menee vähän "kaikki puhuvat, luen siksi" -kategoriaan.

Margaret Atwood: Herran tarhurit. Ekokriittinen romaani tuhoisasta pandemiasta. Atwood, jee! Ekokriittisyyttä, wau!

Paul Auster: Näkymätön. Kolme kertojaa kuljettaa tarinaa koliodraamasta.Olen lukenut Austerilta vasta sattumuksia Brooklynissä, ja se oli kyllä hyvä kirja.

Hal Duncan: Muste. Kaikkeuden kirja II. Vellumin jatko-osa. Apua, tämä (ja Vellum) odottaa omassa hyllyssä englanniksi. Odotan hetkeä, että jaksaa tarttua tämmöiseen vähän vaativampaan.

Thomas Glavinic. Tunteet, jotka toteutuvat. Mies panikoi unelmien toteuduttua.Tuli mieleen Onni TM jossa maailma meni sekaisin kun ihmiset tulivat onnellisiksi. Luulen, että aika kepoinen, mutta haluan kyllä lukea tuosta paniikista lisää.

Rawi Hage. Torakka. Teos sijoittuu Montrealin maahanmuuttajayhteisöön. Montrealin maahanmuuttajayhteisö. Hmm. Mistä maasta Kanadan maahanmuuttajat sitten oikein tulee?

A. W. Yrjänä: Angelus. Rock-runoilijan viides kokoelma. A.W. Yrjänä, ei kaipaa lisäselityksiä. Ja sitten trauma: Valitettavasti minulta meni vähän maku Mari Paalosalon Kirjasieppo -Oliviablogista, kun Paalosalo antoi mielestäni jotain täysin perustelematonta ja epäkypsää kritiikkiä jostain Yrjänään liittyvästä. Ja tämä tapahtui hänen bloginsa alkuaikoina. Luen ko. blogia edelleen, ja tavallaan siitä pidänkin, mutta voi ei Mari Paalosalo, ei olisi pitänyt tuommoisia mennä laukomaan, koska joka kerta Kirjasieppoon klikatessani mietin vain sitä Yrjänän mollausta.

Ja siinä ne jo olikin! Ihan liikaa luettavaksi, mutta kuitenkin aika vähän näin haaveilutasolla. Paradoksaalista nimittäin on, että loppujen lopuksi en juurikaan lue suomenkielisiä uutuuksia. Maailma on pullollaan vanhoja hyviä kirjoja, eikä kaikkia hyviä kirjoja edes julkaista suomeksi (Murakami, Murakami...). Lainaan melkein kaikki kirjat kirjastosta, osan tilaan Amazonista tai ostan pokkarina (jos halvalla saa tai on pakko saada), joskus teen iskuja antikvariaatteihin. Uudet kirjat kun on niin kalliita... En siis varmasti ole mikään kirjakauppojen unelma-asiakas.

Miltä kirjasyksy vaikuttaa muiden mielestä?