Kirjan nimi: The Quantum Thief
Kirjoittaja: Hannu Rajaniemi
Kustantaja: Gollancz
Julkaistu: Syyskuu 2010
Sivuja: 330 (pehmeäkantinen versio)
Mistä minulle: Amazon.co.uk
Ja millainen kirja sitten oli... No ihan tosi hyvä. En ole lukenut kovaan scifiin kuuluvia teoksia kovinkaan monta, ja ne jotka olen lukenut, ovat usein vieneet avaruusalusten tekniset ominaisuudet henkilöiden syvyyteen panostamisen edelle. Nyt ei kuitenkaan kärsitty tästä ongelmasta.
Kirja alkaa todella, todella vauhdikkasti. Päähenkilö Jean le Flambeur on dilemma-vankilassa, josta hän yrittää selviytyä peliteoriaa avuksi käyttäen. Hetken päästä mukaan hyppää Perhonen, avaruusalus jolla on persoona, ja Mieli, joka tarjoaa vapautumismahdollisuutta eräänlaista vaihtokauppaa vastaan. Kirjan maailmassa kuolemalla on eri merkitys kuin mitä se meille tarkoittaa, kaikkea voi kopioida, mielensä voi avata muille, muistoja lähettää ja identiteetti saa aivan uuden, määrittelemättömän merkityksen. Identiteetin ja sen rajojen käsittely olikin mielestäni ehdottomasti kirjan pääteemoja, vaikka siinä paikasta toiseen seikkailtiinkin.
Kirjan lukeminen oli hidasta, sillä välillä tuntui, että jokainen lause piti yrittää tarkalleen ymmärtää jotta käsittäisi seuraavan merkityksen. Monta asiaa piti myös suoranaisesti kuvitella silmiensä eteen, jotta ne käsittäisi. Ennakko-odotukset ja reaalimaailmaan perustuvat oletukset hävisivät matkan varrella ja tarinan piti antaa vain kulkea eteenpäin. Jossain vaiheessa mieleen tulivatkin jo lukion filosofiankurssin keskustelut aiheesta "mistä tiedetään että ruokala on tänäänkin siellä missä eilen...". Kuoleman ja identiteetin lisäksi muisti, muistot, ympäristö ja aika olivat vähän muuta kuin oikeassa maailmassa.
Päähenkilö oli erikoinen, mieleen tuli flirtti James Bond jonka menneisyys on vähän hämärän peitossa. Avaruusalus Perhosesta tuli mieleen ihmeauto KIT (olikohan tuo edes sen nimi?). Naishenkilötkin oli hyvin kuvattu, tosin aika miehisestä näkökulmasta, mikä tietysti on ihan luonnollista kun kirjailija on mies.
Kirja siis täytti kaikki ennakko-odotukset. Teos kestää, taitaa suorastaan vaatia, useamman lukemiskerran. Tutustun varmaan aikanaan myös suomenkieliseen versioon ja pohdin, mitä kaikkea englanninkielisestä versiosta jäi ymmärtämättä :D. Joka tapauksessa, suosittelen.
- Edit 21.12. Koska tämä teksti näyttää keräävän edelleen kovasti katseluita, mainittakoon, että romaanin ennakkohehkutuksesta bloggasin jo täällä.
Kysymys: miten hyvin tuon kirjan ymmärtää, jos ei osaa kovin hyvin englantia? Koska minulla on se ongelma, jos en ymmärrä suurinta osaa kirjasta, turhaudun ja jätän helposti kesken. Yleensä myös pitää napata mukaansa, jotta kirjan jaksaa lukea loppuun saakka. Mutta ehkä tuo ymmärrys on kuitenkin isompi juttu, eihän kirja voi napata mukaansa, jos sitä ei ymmärrä. Vaikutti mielenkiintoiselta vaikka sci-fiä onkin, voisin lisätä sen listalleni jos vain ymmärrän jotain :)
VastaaPoistaKiitos tästä arvostelusta! :) Taidan kokeilla kirjaa sitten kun se on saatavana suomeksi. En ole mikään kovan scifin suurin ystävä, mutta kirja kuulostaa luettavalta. :)
VastaaPoistatata: No sanoisin, että vaikka kirja oli scifiä, niin kyllä se oli kaunokirjallisempaa ja paremmin/värikkäämmällä kielellä kirjoitettu kuin esimerkiksi Twilightit ja Harrypotterit (itse aloitin englanniksi lukemisen noista). Eli melkein suosittelisin suomennoksen odottamista jos kielitaito epäilyttää, mutta jossain vaiheessa tuo kannatta lukea.
VastaaPoistamarjis: Varmaan ihan hyvä ratkaisu jos ei ole hirveä hinku heti päästä lukemaan :). Kuten edelliseen kommenttiin laitoinkin, niin kyllä tämä scifiksi aika kaunokirjallista oli, että suosittelen kyllä siinäkin mielessä :).
Okei, ehkä mä sitten odottelen vielä :) Kun Potterit ja Twilightit menee enkuks, mutta esim. avokin jotkin enkunkieliset kirjat ei juurikin sen kielen rikkauden vuoksi :)
VastaaPoistaMielenkiintoista. Kova scifi ei ole mikään läheisin genre minulle, mutta arviosi oli mielenkiintoinen.
VastaaPoistaEn oikein tiedä pitäisikö olla iloinen vai surullinen, että suomalainen menestyy kirjoittamalla englanniksi. Iloinen siksi, että suomalainen saa kansainvälistä näkyvyyttä ja menestystä, surullinen siksi, että hän on hylännyt äidinkielensä kun on ryhtynyt kirjoittamaan?
Mielenkiintoiselta kuulostaa! Etenkin positiiviselta vaikuttaa, että pääosassa ovat juonenkäänteet ja tarina eivätkä pelkästään avaruusalukset ja muut vempeleet. Tuohon on nimittäin joskus meikäläiseltä jämähtänyt joitain scifi-teoksia. Kovan luokan tiede tai viittaukset fysiikkaan eivät haittaa, kunhan kirjassa siis on muutakin. Päähenkilö vaikuttaa sopivan veijarimaiselta!
VastaaPoistaJa todettava on, että tuo sivumäärä vaikuttaa asiaan, että uskallan todennäköisesti tarttua kirjaan myös englanniksi. Luulin jotenkin, että kyseessä on vähintään joku 800-sivuinen järkäle. Tulee kyllä varmaan luettua myös suomeksi...
Kiitokset siis tästä(kin) postauksesta!
tata: Joo, voihan sitä sitten toisaalta uteliaisuuttaan lukea englanninkielisen version vaikka joskus myöhemmin. Tapahtumia on kuitenkin helpompi seurata kun tietää mitä tapahtuu :).
VastaaPoistaSalla: Muistan kuulleeni selityksinä suomen hylkäämiselle sen, että siinä vaiheessa kun ko. henkilö alkoi harastaa kirjoittamista enemmä tosissaan, hänellä ei ollut sellaista suomenkielistä tuttua, jolle tekstejä näyttää. Toinen syy on kuulmla puhdas rahakysymys: Englanninkielisessä kustannusmaailmassa tietysti puhutaan ihan toisista rahoista kuin suomessa. Minusta on jännää, että tuollainen kieleinvaihto on yleensäkin onnistunut, mutta kyllä minustakin jokainen ei-suomeksi kirjoittava on jonkinlainen menetys. Varsinkaan genrekirjallisuudessa se kirjallinen, tai kielellinen taso, saisi mielestäni olla usein korkeampi, ja siksi tässä(kin) voi olla kyseessä menetys.
Teresita: Ole hyvä vaan! Minullakin tuo sivumäärä vaikuttaa usein ratkaisevasti, nimimerkillä "Tuulen viemää odottanut muutaman vuoden hyllyssä lukijaansa, ihan suomeksi".
Tätä kirjaa tuossa itsekin mietin, että pitäisipä jostain saada käsiinsä ja lukea - esittelysi lukemisen jälkeen pitää varmaan oikeasti tehdäkin asian hyväksi jotain...
VastaaPoistaEriquo: Suosittelen kyllä todella! Ja noh, melkein kohtahan se tulee suomeksikin :)
VastaaPoistaMielestäni ainakin suomenkielinen versio tästä oli yhtä kiinnostavaa ja mukaansatempaavaa luettavaa kuin puhelinluettelo. Tuntui että tämä olisi toiminut paremmin elokuvana, kun kiinnostavia ideoita oli mutta kieli oli tylsää. Hahmotkaan eivät tuntuneet oikeilta ihmisiltä ja juoni oli lapsellinen.
VastaaPoista