Luin Stanislaw Lemin Isännän äänen. Siinä maahan saatiin siepattua ulkoavaruuden viesti, jota selvittämään määrättiin maailman huippukyvyistä koottu ryhmä. Matkan varrella selvisi esimerkiksi, että maan ulkopuolisen viestin selvittäminen ei ole helppoa. Meno oli vähän sekavaa ja kerronta hyppäsi jollain tavalla liiankin lähelle päähenkilöä, olihan kirja muka kasattu ko. proffan muistiinpanoista. Lyhyesti: Ei ollut minun kakkupalani.
Oikeastaan tämä oli aasinsilta parempaan isännän ääneen, Hannu Rajaniemen novelliin, tänne. Novellin englanninkielinen versio on julkaistu muun muassa opuksessa ”The Mammoth Book of Best New SF”.
Tämä olikin sitten jo varsinainen kirahvinkaula seuraavaan aiheeseen, eli miten innostuin entisestään scifistä, maagisesta realismistä ynnä muusta ei-niin-vampyyripitoisesta spekulatiivisesta fiktiosta. Rajaniemen haastattelu julkaistiin viime vuoden lokakuun Kauppalehti Optiossa (!) sen jälkeen, kun mies oli solminut ensimmäisenä suomalaisena kustannussopimuksen Brittiläisen Gollancz –kustantamon kanssa. Eihän siinä, paitsi että kustannussopimus tehtiin yhden luvun (!!) perusteella. Kustannussopimus kattaa kolme (!!!) kirjaa. Rajaniemi on myös mm. Cambridgessä opiskellut teoreettisen fysiikan tohtori säieteorian alalta, joka päivätöinään ratkoo (Option mukaan) mahdottomia ongelmia yrityksessä TinkTank Maths, jonka perustajajäsen ja osakas tuleva kirjailija myös on. Kirjoittajana Rajaniemi on itseoppinut ja edinburgilaisen Writer’s Bloc –kollektiivin koulima.
Tämänkaltainen kateuden (positiivisen), epäuskon ja ihailun sekoitus sai sitten minutkin puskemaan kohti tieteishyllyä ja Rajaniemen pitkin nettiä suosittelemia romaaneja. Esimerkki siitä, että samaan aikaan voi ihan hyvin väitellä tohtoriksi, perustaa firman ja pohjustaa romaanin kirjoittamista on saanut minutkin naputtamaan tekstejä –ihan harjoituksen vuoksi – viime aikoina useammin kuin ennen.
Lisättäköön tähän loppuun vielä, että se englanniksi tässä kuussa julkaistava esikoisteos, The Quantum Thief, on saanut loistavat arvostelut kovilta nimiltä, muun muassa täällä,
Tarinan opetus tähän asti: Sitkeys ja raataminen palkitaan. Aikaiset aamuherätykset palkitaan. Määrätietoinen harjoittelu palkitaan.
Muistan lukeneeni tuon saman jutun ja se oli todella kiinnostava!
VastaaPoistaMinkälaisia tekstejä kirjoitat (blogin lisäksi siis)? Mä oon haaveillu jonkun kivan luovan kirjoittamisen kurssin löytämisestä, mutta en ole jaksanut etsiä sopivaa... Pitkät kesäkurssit täysihoidolla on aika hintavia, vaikka eiköhän ne ole myös hintansa arvoisia. Tai mieluummin laittaisin rahani sellaiseen kuin vaikka taulutelevisioon. :)
Sanotaan että olen aloittanut paljon monenlaisia tekstejä mutta en kyllä vielä saanut hirveästi mitään valmiiksi (syytän ensiksi diplomityötä, sitten kesää). Olen katsonut erilaisia kirjoituskilpailuita ja alkanut kirjoittaa vähän niiden aiheiden pohjalta, mutta vielä en ole mihinkään osallistunut. Aika fiktiiviset ja vähän scifihtäväktin tekstit ovat kuitenkin mielestäni kivoimpia kirjoittaa :). Ideoita olen kirjannut nyt hyvin jo puoli vuotta ja alkanut luonnostellakin käsin kirjoittaen, mutta se koneen ääreen istuminen ja pidemmän ajan ottaminen kirjoittamiselle ontuu kyllä vielä.
VastaaPoistaMinä taas olen katsonut, että siellä Helsingissä olisi kätevästi vaikka mitä kirjoittajakouluja joita voisi käydä talvellakin, ainakin Avaimella on jotain http://www.avain.net/kirjoittajakurssit.html ja Oriveden opistollakin on jotain opetusta myös Helsingissä.
Kerro sitten ihmeessä blogissa, jos jollekin kurssille innostut!
Rajaniemen haastattelu löytyy myös Suomen Kuvalehden vajaan parin viikon takaisesta numerosta. Ilmestyi 27.08. Eli siis oikeastaan viikon vanhasta lehdestä..
VastaaPoistaKirja vaikutti kiinnostavalle ja miehen itsekuri ja jaksaminen kunnioitettavalle. Oikeastaan kaikkein eniten ihailua saa aikaan (aina) se, että jollekulle on niin selvää, mitä elämässään hauaa tehdä ja mistä on ollut pienestä pitäen kiinnostunut. Itse olen sellainen tuuliviiri, että pitäisi aina tehdä vähän kaikkea, muttei koskaan mitään kunnolla :)
Kiitos vinkistä Teresita! Suomen Kuvalehden sivuilta löytyi näköjään tämän verran: https://www.blogger.com/comment.g?blogID=6082293313517554960&postID=6733349397426915062
VastaaPoistaTunnistan tuon tuuliviiriyden ehdottomasti itsessänikin. Haluaisin tehdä vaikka sitten mitä, mutta en malta/uskalla/jaksa keskittyä mihinkään tiettyihin osa-alueisiin kunnolla. Menestyksen eteen pitäisi kuitenkin aina tehdä uhrauksia ja ovien sulkeminen edessään/sivulla on aina ikävää ja pelottavaa, varsinkin, jos onnistumisesta ei uhrauksista huolimatta ole takeita.