Hynynen!

Mitä Kotiteollisuuden Jouni Hynynen luki pienenä? Millaista on biisitekstien kirjoittaminen? Mistä Hynynen keksi alkaa kirjoittaa kirjoja? Mitä Hongisto sanoi Hynysen ensimmäisen Me Naiset -haastattelun jälkeen? Entä minkä tuu-tu laulun Hynynen laulaa mieluiten illalla lapselleen? Lue rauhassa eteenpäin, kaikki selviää kyllä...

Mutta ihan ensiksi tunnustus: Minusta tuntuu siltä, että alan tulla vanhaksi. Teen nimittäin asioita, joita en joskus seitsemän vuotta sitten olisi ikina voinut kuvitella tekeväni. Tänään tosiaan esimerkiksi istuin kiinnostuneena kirjastossa kuuntelemassa Jouni Hynystä, joka kertoi kirjoittamisesta, sanoittamisesta ja musiikin tekemisestä. Ai ja että mistä tuo seitsemän vuotta sitten tuli? Silloin jouduin puolivahingossa pikkufestarien yhteydessä Kotiteollisuuden keikalle, jolla Hynynen oli mielestäni kiroileva sovinisti jota joistain ihan siedettävistä kappaleista huolimatta en enää livenä olisi välittänyt tavata. 

Ennakkoluulot Hynysen kamaluudesta hävisivät kuitenkin vuosien aikana ja muun muassa tämä Imagen juttu antoi miehestä oikein positiivisen kuvan. Jostain syystä en silti vielä ole tarttunut Hynysen kirjoihin, mutta nyt taitaa olla sekin edessä. Lappeenrannan maakuntakirjasto tiedottaa nykyisin modernisti ja fiksusti Facebook -sivujen kautta, joten minäkin osasin Hynystä kuulemaan.

Yleisön kysymysten ympärille rakentunut "luento" alkoi Hynysmäisillä tokaisuilla "Mitäs te kaikki täällä oikein teette?" "Eikös kirjastossa pitäisi olla hiljaa?". Tunnin aikana mies paljastui kuitenkin pitkän linjan kirjaston käyttäjäksi. "Aloin käymään täällä (Lappeenrannan maakuntakirjastossa) joskus 70-luvun alussa. Niin, ja olen siis syntynyt -70. Aluksi upposivat seikkailuromaanit, sitten siirryin Väinö Linnaan. *Yleisön epäuskoista naureskelua* Kyllä, neljännellä tai viidennellä luokalla vein kouluun lukutunnille Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan, ja miusta se oli silloin, ja on vieläkin, paras kirja. Opettajan mielestä se ei tosin ollut sopivaa luettavaa sen ikäiselle." Hynynen oli siis aktiivinen lukija jo nuorena aina siihen saakka, kunnes kuvioihin tuli ensin teini-iässä urheilu, sitten tytöt ja parikymppisenä vielä keskiolutkin. "-90 luvulla ei tullut luettua juuri mitään." 

Mistä tämä bändijuttu alkoi?

Biisien teon Hynynen aloitti kyllä jo lukion abikeväänä. "Opettelin kitaran soinnut ja tein 12 biisiä, ne kiinnosti enemmän kuin ruotsin kielioppi. Biisit ei kyllä enää ole tallella...". Kuulijoita kiinnosti tietenkin muun muassa, mistä biisien aiheet tulevat ja miten ne syntyvät. "Kirjoitan sumassa. Välillä menee pitkiä aikoja niin, että en kirjoita mitään paitsi nettisivuja. Biisien tekstit syntyy pakon edessä kun biisit on olemassa ja ne pitää sanoitaa.". Sanat eivät kuitenkaan selvästi synny itsestään eikä niitä vain repäistä hetkessä jostain mielikuvitusten syövereistä, vaan "Aiheet tulee niin että niitä edeltää hirveästi pohjatyötä ja merkintöjä muistikirjaan, esimerkiksi runokirjoista. Kun alan sanoittaa, puran sitten hirveän määrän muistiinpanoja, se on kuin palapeli. Uusimman levyn, ei nyt yhteiskuntakritiikki vaan enemmänkin... yhteiskuntanalyysi taas on tullut lehtiä lukeamlla, myös järkyttävistä 'mies vetää lärvit ja tappaa perheensä' -jutuista. Paneehan se ajattelemaan ja herättää ajatuksia." Hynynen kuvaa biisinsanoitustaktiikkansa olevan "yrityksen ja erehdyksen kautta keskinkertaiseen lopputulokseen johtava."

Suuri partakeskustelu

Jotta koko ajan ei ihan alkuperäisessä aiheessa pysyttäisi, yleisöä puhuttaa tietenkin myös  Hynysen taannoinen partadraama. Suureen partakeskusteluun  päästiin -ainakin minusta hieman yllättäen- vanhemman naishenkilön "Onko partaa ikävä?" kysymyksen kautta. Tämän ja usean täydentävän kysymyksen jälkeen selvisi muun muassa, että 

a) partaa ei ole ikävä 

b) parran kasvatus on noin puolen vuoden projekti ja 

c) parta on päätymässä keväällä avattavan Mikkeliläisen suomirock-/iskelmäbaarin sisustuksen osaksi. Baarin nimi ei selvinnyt. Huomautettakoon tässä yhteydessä, että yleisöstä kysyttiin muun muassa onko parta pääsemässä museoon. Ei siis ole. 

Hynynen ja Yrjänä

Osa kuulijoista oli paneutunut minua huomattavasti syvällisemmin Kotiteollisuuden biisien sanoituksen kehittymiseen. Sanoitukset ovat kuulemma muuttuneet vuosien saatossa suoremmiksi, suorastaan yksinkertaisemmiksi. "(Kotiteollisuuden) Alkuaikoina yritin olla taiteilijamaisempi. Mm. Martti Syrjä ja A.W. Yrjänä olivat esikuvia, mutta he ovat kuitenkin oikeita sanoittajia." Koska Hynynen haluaa sanoa asiat suoraan normielämässäkin, on luontevaa sanoa ne nykyisin suoraan myös kappaleissa. "Haluan, että kappaleet ovat helppoja. Olen kertosäeihminen, suorastaan poppari. Ei minua kiinnosta hevimaailma. Kertosäkeeseen ei saa tehdä vaikeaa tekstiä tai siinä menee koko biisi." 

Yleisö halusi kovasti verrata Hynystä jo aiemmin mainittuun Yrjänään, mutta Hynynen teki eron selväksi: "A.W. Yrjänä on vaan erilainen. Se tuntee kaikki muinaiset myytit ja muut, ja jos ootte lukeneet sen runojakin niin tiedätte."

Sanoittaminen vs. kirjoittaminen

Biisinteosta, bändin työnjaosta ja muusta sellaisesta puhuttiin vaikka kuinka pitkään, mutta kirjabloggaaja kiinnosti tietenkin kirjallisuus. Kysyinkin, mistä Hynynen oikeastaan alun perin sai koko idean alkaa kirjoittamaan kirjoja. "Aloite tuli LIKE -kustantamon puolelta. Siinä vaiheessa olin jo kirjoittanut Keskisuomalaiseen kolumneja ja Ilosaarirockin nettisivuille. Olin LIKElle että 'ei kiitos' ja mietin että 'on ihan naurettavaa että jotkut rockipellet alkaa kirjoittamaan'. No, eihän siinä mennyt kuin pari vuotta, kun LIKE otti uudestaan yhteyttä juuri kun olin lopettanut kolumnien kirjoittamisen koska oli alkanut tuntua, että ihmiset eivät enää suuttuneet kolumneista. Kirjoitin sitten noin 50 jo julkaistua juttua uudestaan ja LIKE julkaisi ne kirjana." Hynynen kuvaili, että tämä on hänelle hyvin tyyppillistä: "Asiat vaan tapahtuvat.". 

Halusin myös tietää, miten Hynynen koki biisien kirjoittamisen eroavan kirjojen kirjoittamisesta. "No, en varsinaisesti ole kirjoittanut kirjoja kun ne on olleet sellaisia kokoelmia. Näitä tekstejä on helpompi kirjoittaa. Esimerkiksi kolumneissa saa purkaa itseään. Se lähtee jostain vihan tunteesta, esimerkiksi kun avaa telkkarin ja joka kanavalta tulee vaan kokkaus- ja sisustusohjelmia eikä länkkäreitä ja väkivaltaa. Kun jutun on sitten kirjoittanut, on samalla tavalla tyhjentynyt hyvä olo kuin vaikka olisi käynyt paskalla." Joskus konkretia kyllä selventää kivasti tilannetta, kiitos vaan. "Biiseissä taas on tietty määrä rivejä ja tavuja, niitten kirjoittaminen on yhtä helvettiä. Yleensä siinä vaiheessa kun biisi pitää sanoittaa, alan kaivella kirjahyllystä runokirjoja ja katsoa voisiko sieltä varastaa jotain. Biisien kirjoittaminen on pidempi ja vakavampi prosessi. Toisaalta esimerkiksi kolumnien kirjoittaminen pitää tietynlaista kirjoitusvirettä yllä koko ajan, biisien kirjoittaminen sitten joskus on vähän helpompaa vaikka välissä on voinut olla 1,5 vuoden tauko." 

Tiivistettynä: "Kolumnien kirjoittaminen on kuin hiekkalaatikolla leikkimistä. Biisinteko taas on kuin teloituskompanjan edessä seisomista mistä yrittää selittää itseään pois."

Hynysen tavassa kirjoittaa korostui toisaalta hauskuuden tärkeys ja toisaalta sisäinen vimma: Kun kolumnien kirjoittaminen ei enää ollut hauskaa, hän lopetti sen (tosin on sittemmin aloittanut taas uudestaan). Biisejä hän taas tuntuu kirjoittavan, koska siihen ajaa jonkinlainen sisäinen pakko. Työhuone kuulemma on, mutta "jos ei huvita niin en ole siellä".

Luovuus

Eräs naishenkilö kysyi, mitä luovuus Hynyselle antaa. "Oon hengissä enkä narunjatkeena. Kirjoittaessa osaan avautua toisin kuin puhuessa. Se on henkireikä. Sitä on vaan pakko tehdä, en osaa elää ilman."

Nyt ja sitten

Kiertuelämä vie tällä hetkellä paljon aikaa. Muuta ei juuri ehdi saamaan aikaan, kun keikkoja on usein keskiviikko-sunnuntai tai ainakin perjantai-lauantai -välillä ja päivät ovat tällöin pitkiä. "Kiertuelämä on semmoista, että siellä ei synny mitään. Kokeiltu on. Kiertueet ehkä kuulostavat helpolta, mutta tosiasiassa niihin kuuluu treeniä, soundcheckiä, haatatteluita, keikka, tuttuja pitäisi ehtiä tavata, kaljalla pitäisi ehtiä käydä, ja tietysti matkustaa paikasta toiseen. Sunnuntaina on aika poikki."

Yleisöä kiinnostivat myös tlevaisuuden kirjasuunnitelmat. "Kyllä, kustantaja on kysellyt, tottakai ne haluaa rahaa! Tosin minä en tarvitse nyt niin kovasti. Ei huvita." Erään kyselijän epäilyyn siitä, kiinnostavatko bändihommat vielä kymmenen vuoden päästäkin, saatiin täystyrmäys: "Kyllä varmasti kiinnostaa! Meillä oli keikkatauko, nyt on aloitettu uudestaan, ja on kivaa päästä kotoa karkuun ja rentoutua... En tajua miten ihmiset voi elää ilman. Kirjan kirjoitan, jos huvittaa. Odotan siis insipiraatiota. Tajusin kyllä jo pienenä kun työnnettiin kesätöihin, että normaalit työt eivät sovi minulle. Sama parikymppisenä kun piti tehdä 'oikeita töitä'. En halua enää pakottaa itseäni mihinkään." Treenikämpällä hikoilu ei enää huvita ihan entiseen tahtiin, vaan biisejä suunnittelee mieluummin vaikka kotisohvalta muille välillä soitellen.

Hynynen ei kirjoita pöytälaatikkoon: Jos jotain jää yli, niistä voi kasata vaikka kirjan. Oma kirjamaku koostuu lähinnä elämänkerroista, "helposti lähestyttävästä matskusta", viimeksi Aila Meriluodon viimeisistä jäähyväisistä. Viime aikoina luttavana on ollut myös Arto Mellerin Pääkallolipun alla. Sanoituskaudella runot ovat tärkeässä roolissa.

 

Hynynen ja MeNaiset

Vähän nolostellen mies paljasti menevänsä torstaina MeNaisten kuvaussessioon Helsinkiin. "MeNaisten kiinnostus alkoi, kun julkaisin ekan kirjan. Meillä oli samaan aikaan kiertue menossa, ja hämmästyttävästi eturivissä alkoi olla miun ikäisiäni ja vähän vanhempiakin naishenkilöitä jotka olivat tulleet katsomaan miltä se Hynynen näyttää. Tässä sen näkee, kirjallisuus on korkeakulttuuria ja musiikki kaljupäisten miesten menoa. Kun otti kynän käteen, naisetkin kiinnostui."

Ai ja mitä se Hongisto sanoi ensimmäisen MeNaiset -haastattelun jälkeen? Oli kuulemma ollut niin järkyttynyt ettei ollut saanut sanaa suustaan. Ja lapselleen Hynynen ei kuulemma laula.