Kirjan nimi: A Thousand Splendid Suns
Kirjoittaja: Khaled Hosseini
Kustantaja: Bloomsbury
Julkaistu: 2007
Sivuja: 402
Mistä minulle: Kirjaston englanninkielinen osasto
A Thousand Splendid Suns (suomeksi Tuhat loistavaa aurinkoa) on minulle yksi niistä aika uusista kirjoista, jonka kaikki paitsi minä ovat lukeneet. Kirja on noussut ties mille bestseller -listoille, joten myös monet jotka eivät lue kuin muutaman kirjan vuodessa, ovat tarttuneet Tuhanteen loistavaan aurinkoon. Kun se taannoisella kirjastoreissulla hyppäsi silmille englanninkielisten kirjojen hyllystä, ajattelin että nyt minunkin on aika tarttua kehuttuun, mutta jostain syystä itseäni ei aihetasolla juurikaan aiemmin kiinnostaneeseen teokseen.
Kirjan perusjuoni on siis viisitoistavuotiaana itseään paljon vanhemmalle miehelle pakkonaitetun Marianin elämän kuvaaminen. Myöhemmin erinäisistä syistä johtuen Mariam tutustuu teini-ikäiseen Lailaan, jonka kanssa ystävystyy kummallisesta tilanteesta ja vaikeista olosuhteista huolimatta. Tapahtumat sijoittuvat Afganistaniin ja erityisesti Kabuliin.
Kirjan alkuosa on ehdottomasti yksi mukaansatempaavimmista aikoihin. Luettuani kirjan kannena, ajattelin että jopa kuulostaa tylsältä, mutta kerronnallaan Hossein todisti minun olleen väärässä. Ei se, mitä tekee, vaan miten sen tekee... Joka tapauksessa, kirjan alkuosa kuvaa loistavasti varmaan ihan aitoja olosuhteita Afganistanin peräkylillä 20+ vuotta sitten. Toiseksi, Hossein osaa kuvata tilanteet ja henkilönsä niin, etä Mariamista alkaa todella pitää ja hänen mukanaan elää. Hänen kanssaan on iloinen ja välillä myös surullinen. Kolmanneksi, kirja saa muistamaan tylsän kliseen "on lottovoitto syntyä Suomeen". Tässä mielentilassa jatkaisin sanontaa kyllä "... ja jos olet nainen, niin jostain pyöri kolme palloa lisää jotka täsmäävät lisänumeroihisi".
Vaikka kirja on kauttaaltaan onnistunut ja erinomainen (ei, miljoonat ihmiset eivät siis olleet mielestäni väärässä), keskivaiheitta vaivasi ihan pieni ja kevyt lässähtäneisyys. Ei siihen mitään olisi lisää kaivannut, ja tarina sitä varmaan vaati, mutta kirja on ehdottomasti vetävimmillään alkupuolella ja myös loppu on oikeinoikein tyylikäs.
Tämä oli siis niitä "kannatti lukea, mutta tuskin luen uudestaan" -kokemuksia. Ehkä erehdyn, ehkä tästä tulee klassikko, ja palaan myöhemmin kokeilemaan, miltä kirjan lukeminen vähän vanhempana tuntuu. Ihan "ehdoton lempikirja" -hyllyyn ei siis päästy, mutta ei olla kovin kaukanakaan.
Kannattaa siis välillä lukea kirjoja jotka eivät suoralta kädeltä niin kiinnostakaan. Ehkä seuraavaksi tartun siihen Puhdistukseen *huokaus*.
Tuhat loistavaa aurinkoa, jonka pakottaisin kaikki koululaiset yleissivistyksen nimissä lukemaan, jos vain voisin.
VastaaPoistaMinuun juuri kirjan loppu teki suuren vaikutuksen. Ei ehkä kirjoitustavan vuoksi vaan siksi, mitä se kertoo ihmisyydestä yleensä.
mua ... on pelottanut siinä se, että se on juuri naisen aseman kauheudella mässäilyä. vähän kuin taannoinen Prinsessa, jota teini-iässä luettiin silmät pyöreinä.
VastaaPoistaonko?
Hyvää pohdintaa. Minuunkin tämä kirja teki suuren vaikutuksen. Tämä oli ensimmäinen Afganistaniin sijoittuva kirja, jonka luin, eivätkä muut "vastaavat" ole enää vaikuttaneet samalla tavalla. Hosseini kirjoittaa mukaansatempaisevasti ja puhuttelevasti, mutta silti kirja ei minullakaan noussut kaikkien aikojen suosikkien joukkoon.
VastaaPoistaLiinalle kommenttina: Minun mielestäni Tuhat loistavaa aurinkoa ei ole naisen aseman kauheudella mässäilyä siksi, että kirjassa naisista kasvaa aktiivisia toimijoita, jotka tavalla tai toisella ottavat oman minuutensa haltuunsa. Rankka se tie on ja naisen asema on kauhea, mutta silti kirjassa on jonkinlainen vapautuksen elementti.
Minuunkin tämä kirja teki suuren vaikutuksen ja se on jopa ihan suosikkikirjojeni joukossa. Kuten Katjakin sanoi, minustakin tässä kirjassa naisen aseman kauheudella ei mässäillä vaan kirjan loppua kohdenhan kauheassa asemassa olevat naiset jollakin tapaa ottavat ohjat käsiinsä ja tekevät omia päätöksiä.
VastaaPoistaHienoa ja vaikuttava kirja:)
Luin kirjan pari vuotta sitten, tosin protestoiden sitä että kirjailija on halunnut tietoisesti kirjoittaa myyvän kirjan ja bestsellerin. Suureen myyntiin pyrkinevät kaikki kirjailijat, mutta tarkoitan juuri esim. aihevalintaa.
VastaaPoistaNo, mutta oli se oikeasti hyvä kirja, samoin kuin Hosseinin aikaisempi teos.
Minäkin pidin tästä kirjasta. Eikä se mielestäni ole varsinaista mässäilyä, mutta naiset joutuvat kyllä kokemaan monenlaista kaltoinkohtelua, joka meidän näkökulmasta on kai aika arvattavissa.
VastaaPoistaEi kuitenkaan pärjää vertailussa aiemmin suomennetulle Leijapojalle.
Luin Tuhat loistavaa aurinkoa vajaa kolme vuotta sitten suomeksi. Ihan mieletön teos kyllä jo pelkästään yleissivistyksen kannalta!
VastaaPoistaMyös Hosseinin Leijapoika oli todella vakuuttava.
tuo kirja hyllyssäni odottaa
VastaaPoistaTurun Tilda: totta, tuo olisi varmasti juuri sellainen kaikkien luettavaksi sopiva kirja. Harmi että pakko aiheuttaa aika monella jonkinlaisen vastareaktion.
VastaaPoistaLiina: kuten katjakin kommentoi, ei mene mässäilyksi. Minä kun en tiennyt kirjasta ennen lukemista juuri mitään, koko aihe tuli vähän yllätyksenä. Kuulostaa varmaan lässyltä, mutta ystävyys oli kuitenkin mielestäni vielä tärkämpi kirjan teema.
Katja: mielestäni tuo sijaintipaikka, Afganistan, toi vähän vahingossa palkon mielenkiintoista ajateltavaa kirjaan. Tuli mieleen, että elämä on eri puolukka maailmaa niin samanlaista ja kuitenkin niin erilaista...
VastaaPoistaSanna: Totta. Tuo "ottavat ohjat omiin käsiinsä" on hyvä täsmennys.
Louna: jaa. Tuota suureen myyntiin pyrkimistä en ole ajatellitkaan. Ommeksi levitettävät ajatukset olivat kuitenkin hyviä :).
Erja ja Ioanna: leijapoika pääsee nyt kyllä varmasti pitkälle haluan lukea - listalle.
Hannele: lue ihmeessä!