Nyt on maailman kirjat sekaisin: Luen syksyn kirjasatoa ennen kuin olen ehtinyt edes kommentoida siihen mitään viikonloppuna ilmestyneen Hesarin listan pohjalta. Eilisellä kaupunkikäynnillä sain kuitenkin jo napattua Hotakaisen uutukaisen mukaan - Vaikka Suomalaisessa kirjakaupassa sitä ei oltu vielä ehditty edes nostaa esille. Toisaalta olen hieman hämmästynyt tästä julkaisupäivä -asiasta: Kirjan Facebook -sivuilla lukee ilmestymispäivän olevan 20.8, toisaalta taas mm. Booklibris ilmoittaa ilmestymispäiväksi 16.8. Erikoista. Kirja on silti jo luettu, joten enemmittä löpinöittä kommentteihin eli kannattaako lukea vai ei.
Kirjan nimi: Jumalan sana
Kirjoittaja: Kari Hotakainen
Kustantaja: Siltala
Julkaistu: 2011
Sivuja: 324
Mistä minulle: Kaupasta kassan kautta kotiin
Takakansiteksti on tiivis kuten tälle kirjalle sopiikin: "Yhden päivän romaani kapitalismista, yritys selittää näkyväistä ja näkymätöntä, yleistä ja hyvin yksityistä. Jumalan sana on matkakirja talousjärjestelmän ytimeen, yhtä aikaa röyhkeä ja runollinen, jylhä ja koominen." Yhden päivän romaanista puhuminen on siinä mielessä harhaanjohtavaa, että tapahtumat sijoittuvat myös parin yön ja satojen ja taas satojen ajokilometrien ajalle.
Nopealukuisessa kirjassa hahmojen määrä pysyy hallinnassa. Päähenkilö on Jukka Hopeaniemi, jonka keski-ikäistä, suorastaan vanhuutta rajaa uraputki jonka tavoitteena tuntuu olevan täyttää edesmenneen isän, Uljas "Ukko" Hopeaniemen saappaat Konsernin johdossa. Muuttuneessa maailmassa tehtävä tuntuu olevan mahdoton.
Jukka Hopeaniemi on profiloitunut sangen suorasukaiseksi ja suurta yleisöä joskus provosoivienkin talouslausumien laukojaksi. Heikolla hetkellä, pitkän taivuttelun jälkeen Jukka tulee luvanneeksi esiintyä Huomenta Maa -lähetyksessä. Tätä ennen hän on pitänyt yksityiselämänsä ja henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteensa visusti omana tietonaan. Televisioesiintymisiä ei ole takana ainuttakaan. Oman persoonan esiintuomisen vaikutus pörssikursseihin epäilyttää. Kun aamuhaastattelu on enää vain kahden yön päässä, sotkee Islannin tuhkapilvi Saariselälle karanneen päähenkilön paluusuunnitelmat.
Koska julkiset kulkuvälineet ja yleinen mielentila eivät sovi toimitusjohtajan tyyliin, ja itse asiassa toimistolla olisi kasa isävainaan äänittämiä c-kasetteja kuunneltavana, hälyttää Jukka isänsä autonkuljettajan toimineen Armaksen hätiin. Runsas korvaus pehmittää vastentahtoisen kuskin ja matka Huomenta Maa -lähetykseen on mahdollinen.
Jumalan sana on erittäin hyvä kirja. Hotakainen on erittäin taitava kirjailija, sen hän on todistanut ennenkin. Lauseet ovat lyhyitä, kieli ei silti töksähtele, kaikki vaikuttaa todella hiotulta, lauseiden väliin jää ilmaa niin että lukijaa ei ahdista. Sisältö on juuri sitä mitä kirjalta odotinkin, tarkkanäköistä ja täsmällistä tämän ajan tai ehkä jopa hetken kuvausta. Vaikka yhteiskunnan kuvaaminen ensisijaisesti pörssiyrityksen toimitusjohtajan kautta kuulostaa omituiselta, se on Hotakaiselta loistava valinta.
Kirjaa lukiessa mielessä pomppivat pörssikurssit, se vuoden fiasko -palkinnon ansaitseva pikkutyttöjen muotilehti, luokkaerot ja kapitalismin moniulotteisuus. Silti Hotakainen onnistuu kokkaamaan koko sopan nieltäväksi ja niin, että sivuja kääntelee vauhdilla eteenpäin. Bravo!
Kirjaa on väritetty paitsi Ukon c-kasettisaarnolla, myös Jukan puheeksi tarkoittamilla tekstinpätkillä. Molemmat toimivat tarinassa erinomaisesti ja etenkin puheenpätkät naurattavat.
Jostain syystä kirjasta tuli monta kertaa mieleen John Simonin kirjoittama, Kone -suku Herlinien elämästä kertova Koneen ruhtinas. En ihmettilisi, vaikka teos olisikin ollut Hotakaisen vaikuttajalistalla. Jostain toisesta, ainakin omasta mielestäni vähemmän käsitettävästä syystä monet kirjan monologeista kääntyvät Pasilan Repomies -kielelle, ilman sitä viimeistä järjetöntä vinksausta. Omasta mielestäni tämäkin oli kyllä vaan mukava (itse keksitty) lisämauste kirjaan, tuleepahan 2010 -luku siitäkin mieleen.
Kirja ei ole minua henkilökohtaisella tasolla liikauttava (tarkoitan, että ei tämä kaikkien aikojen top vitoseen pääse), mutta kuten sanottu, kirja on erittäin hyvä ja taidokas. Jos ihmiset osaisivat kirjoittaa sähköposteja kuten Hotakainen kirjoja, ne olisivat 2/3 lyhyempiä kuin nyt mutta naurattaisivat kymmenen kertaa enemmän. Jumalan sana kannattaa lukea nyt, ja varmasti myös 2026 kun haluaa muistella millainen paikka Suomi oli 2010. Jonkun näitä aikakausikuvauksia on kirjoitettava ja siihen tuskin näppärämpisanoista henkilöä suomeksi löytyy.
Kiitos tästä! Erinomaista luettavaa kiinnostavasta kirjasta ja kirjailijasta. Minä en ole Hotakaista mitenkään ahnehtinut, mutta erityisesti Klassikko on jäänyt päräyttävänä kirjana mieleen.
VastaaPoistaSitten ilmestymispäivästä. Erittäin mielenkiintoista pohtia tätä, koska teitköhän juuri median ensimmäisen arvion Hotakaisen uutuudesta? Onhan myymälä saattanut vahingossa panna kirjan jo hyllyyn. Muistan nimittäin, että keväällä Pienen esikoiskirjakerhon kautta ilmoitettiin, että Antti Leikaksen Melomisen postitusta hieman viivästytetään, koska Hesari halusi tehdä siitä arvion ja kirjailijahaastattelun tietyn päivän lehteen.
Ja olettaisin että Hotakaisen uusin on niitä kirjoja, joille Hesarikin antaa tilaa, vaikka kirja-arvioita säälittävän vähän siellä muuten nykyään on. Piti nimittäin heti juttusi luettuani mennä hakemaan aamuHesari ja plarata kulttuurisivuille, eikä siellä mitään tästä ollut. Jäämme odottamaan... :)
Salla: Minulla on suoraan sanottuna Hotakaista vielä paljon lukematta, Juoksuhaudantien luin osittain teininä ja Ihmisen osan kun se ilmestyi. Pidän Hotakaisen lukemisesta mutta en ole aiemmin hingunnut tarttua :).
VastaaPoistaLuulen, että "pääsin" nyt aika ensimmäisten arvioijien joukkoon. Muuten esimerkiksi HS:n voittamiseksi nopeuskilpailussa ei tarvitse valitettavasti juuri pitää kiirettä, muistan vieläkin sen Metro 2033 -kirjan jonka olin lainannut kirjastosta, tainnut kerran uusiakin ja vihdoin kun sain siitä jotain kirjoitettua julkaise Hesari arvion samana tai seuraavana päivänä... Sinä taisit sen vielä huomata.
Hienoa kuitenkin että Leikas sai noin paljon huomiota!
Tämä on yksi kirja, jota tältä syksyltä odotan, joten luin hyppien arviosi. :) Kiinnostava oli lukea Sallan kommentti Leikaksen viivästyksestä, sillä en tiennyt siitä mitään.
VastaaPoistaOlet tosiaan varmasti ensimmäinen, kun innokkaat kirjakauppiaat olivat kirjan jo esille pistäneet. :)
Hei, hienoa että tykkäsit uudesta Hotakaisesta.
VastaaPoistaEmbargopäivä on hyvin harvoilla kirjoilla. Embargolla halutaan varmistaa se, että kirja on saatavilla kaikkialla maassa (kirjakaupoissa ja kirjastoissa) ennen kuin siitä alkaa ilmestyä arvosteluja/juttuja lehdissä ja muualla mediassa. On niin turhauttavaa lukea jostakin kiinnostavasta kirjasta ja mennä kirjakauppaan jossa ilmoitetaan, että kirja ei edes ole vielä valmis.
Hotakainen on tosiaan ehtinyt jo joidenkin ainakin eteläsuomalaisten kauppojen hyllyille, mutta se ei ole vielä kaikkialla maassa saatavilla. Lauantaina (embargopäivänä) pitäisi olla.
Reetta/Siltala
Hanna: Jään odottamaan mielenkiinnolla sinun kommenttiasi kirjasta :).
VastaaPoistaReetta: Ahaa, kiitos tilanteen avaamisesta. Ajattelinkin, että Hotakainen tuskin on Pottermaisen salailun ja yhtäaikaisen julkaisutarkkailun kohde.
Sain juuri tekstin kirjasta tehtyä. Oli upea lukukokemus. Viihdyin lyhessä, nykyhetkeä kuvaavassa lauserytmissä. Lauserytmi tihentyi mielestäni vielä selvästi loppua kohti, mikä lisäsi entisestään vauhdin ja hektisyyden tuntua.
VastaaPoistaHotakaiselta en ole lukenut muuta, vielä. Kirja on mielestäni saanut yllättävän paljon huomiota ja nostetta. Näinkö tärkeä aihe talous on, mietin. Mutta pidin paljon, Hotakainen kirjoittaa mestarillisesti. Nauratti ääneen.