Kirjasyksy on täällä!

Kirjasyksy voitiin mielestäni julkaista korkatuksi viikko sitten lauantaina, kun Helsingin Sanomat julkaisi - melko kattavan - listan syksyn kaunokirjallisista uutuuksista. Minä olen korjannut satoa viime viikon lopulla luetun Kari Hotakaisen Jumalan sanan verran. Myös jo aiemmin julkaistu Matt Haigin Radleyn perhe on jo luettu.

Nyt kuitenkin se jo aiemmin uhkaamani vähän tarkempi katsaus jos nyt ei syksyn aikana luettavista kirjoista, niin kirjoista, jotka haluaisin lukea syksyn aikana. Kertoohan sekin jotain, kai...

Esikoisteokset:

Esikoisista en osaa sanoa oikein mitään. Mielenkiintoisimpana kirjana nousi esiin Tapio Tuomaalan Luonnonmukaista, HS:n mukaan on  "Kuvaus maailmasta, jossa luontoarvot on nostettu ykköseksi." Kustantaja Nordbooks on minulle ennestään ihan tuntematon. Kuvauksesta tulee mieleen Will Fergusonin kirja Onni TM joka onnistui aikanaan hauskuuttamaan minua muutamien hyvien naurujen verran. Lietsoisin muuten tätä pikkukustantamoa heti vähän hanakampiin markkinointitoimiin: Kustantamon sivuilla on pitkä kirjailijaluettelo, mutta sieltä ei löydy Tuomaalan nimeä, saati sitten minkäänlaista kirjailijaesittelyä. Urkkimishaluista lukijaa tietysti kiinnostaisi...

Kotimainen kirjallisuus:
Kristina Carlson: William N. Päiväkirja. Kuvaus suomalaisesta tiedemiehestä 1890-luvun Pariisissa. Otava - Pariisi ja menneisyys. Kuulostaa hyvältä. 

Antti Eronen: Talvi. Perheen kokemukset ydinsodan jälkeen. Myllylahti. - Mennään nyt sitten Nälkäpelin ykkösosan jälkeisissä tunnelmissa, lisää tuhottua maailmaa... 

Anne Leinonen ja Miina Supinen: Rautasydän. Yksinhuoltajan arjen sekoittaa rautakauppaan ilmestyvä mies. Helsinki-kirjat. - Blogiarviot saivat kiinnostumaan. Sitäpaitsi Supinen on vähintään ihan jees. 

Inna Patrakova: Naapurit. Leppästen mökkinaapuriksi muuttaa uusrikas venäläinen perhe. Helsinki-kirjat. - Olen ihan varma että tätä lukiessa nauran monta, monta, monta kertaa, ja varmasti ihan vain siksi, että tunnistan liian monta kohtaa faktaksi vaikka olisivat kuinka keksityn kuuloisia. Varmasti lukuun.

Johanna Sinisalo: Enkelten verta. Mehiläisten katoaminen merkitsee tuhoa. Teos - Sinisalo. Pakko lukea.

Jarkko Tontti: Sali. Yksi kuntosali yhdistää kolmea ihmistä. Helsinki-kirjat. - Olen lukenut tästä muistaakseni pidemmänkin esittelyn ja tämä kuulosti sen perusteella kiinnostavalta.

Kjell Westö: Halkeamia. Westön valikoituja tekstejä vuosilta 1986–2011. Otava Sprickor. Valda texter 1986–2011. Söderströms - Vähän kuten Sinisalo, mutta Westö. Pakko lukea.

Kotimaisen kirjallisuuden listaa lukiessa tuli muuten semmoinen huah, onpa sotajuttuja -olo. Traumat on käsiteltävä, mutta miten paljon näissä enää on mitään uutta? Pitäisi varmaan lukea niin tietäisin, mutta nyt jää tuon sota-aiheen takia aika monta kirjaa lukematta.

Käännöskirjallisuus:

Katie Arnoldi: Kehonpalvoja. Kehonrakentaja Aurora haluaa unelmavartalon. Helsinki-kirjat - Toinen kuntosalikirja listassa, mutta kiinnostaa.

Charles Baudelaire: Pahan kukat. Antti Nylénin suomennos vuoden 1861 laitoksesta. Sammakko - Olettekos ikina yrittäneet löytää tätä kirjaa? En ole kummoinen sijoittaja, mutta jos tästä tulee yhtä hankala saada kuin se on viime vuodet ollut, niin sanoisin, että kannattaa ostaa koko rahalla. Olen etsinyt tätä isälleni lahjaksi, mutta lähimmät kosketukset tähän ovat olleet yksi Mikkelin maakuntakirjaston risainen kaukolainattu versio ja Edinburghista ostettu pokkari jossa runot ovat ranskaksi ja englanniksi. Divareissa tämän perään kysellessä on vain katsottu säälivästi ja kerrottu että "vaikea saada, kovin vaikea saada, ne kyllä menee heti jos niitä tulee".

Mihail Bulgakov: Morfiini ja muita novelleja. Valikoima novelleja. Savukeidas - Bulgakov on tehnyt jonkinasteisen vaikutuksen kirjalla Saatana saapuu Moskovaan. Aika kovat odotukset tälle siis. 

Hal Duncan: Pako Helvetistä! Neljä syntistä päättää paeta Helvetistä. Like - Duncan! Ensin pitää kyllä lukea Ink. Mutta kuka muu kuin Duncan keksii kirjoittaa paosta Helvetistä? Ja kiitos jo etukäteen suomennoksesta, saatan ymmärtää tästä jotain enemmän kuin keväällä lukemastani Vellumista.

David Eagleman: Tarinoita tuonpuoleisista. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Avain - Tämä on nerokas. Siis ihan todella. Kirjailija on neurotieteilijä ja "Teos valittiin mm. The Guardianin, The Chicago Tribunen ja Barnes and Noble -kirjakaupan Vuoden kirjaksi 2009." Olen lukenut ensimmäisen novellin, ja siis tämä on loistokas. Outoa, mutta olen miettinyt ihan samankaltaisia juttuja itsekin. Todennäköisesti erittäin innostunut arvostelu siis tulossa piakkoin!

Neil Jordan: Ilmetty. Romaanihenkilö kohtaa sattumalta kaksoisolentonsa. Like - Tämä ihan vaan kuulostaa hauskalta. Ja Like on julkaissut paljon hyviä kirjoja. 


John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen. Tarina ystävyyden kauhistuttavasta voimasta. Gummerus. - Olen lukenut Lindqvistiltä Kuinka kuolleita käsitellään ja se kyllä vakuutti minut tämän kirjailijan osaamisesta. Ystävät hämärän jälkeen on joidenkin lähteiden mukaan vielä parempi, ja se olisi itse asiassa jo hyllyssä.

Dmitri Gluhovski: Metro 2034. Ihmiskunta elää metrotunneleissa ydinsodan jälkeen. Like - JES! En antanut Metro 2033:lle tarpeeksi arvoa heti sen luettuani, mutta se on säilynyt mielessä niin hyvin, että tämä itsenänen jatko-osa (vai miten se menikään) on ehdottomasti luettava.  

Risto Isomäki: Con rit. Ekotrillerissä myytti muuttuu todeksi. Tammi  - En ole lukenut yhtään Isomäen kirjaa, mutta luulen, että kannattaisi.


Ilkka Remes: Teräsleijona. Kansallisuuksien väliset jännitteet alkavat purkautua. WSOY - Koska Remes kuuluu lukea joka syksy. 

Hesarin listalta puuttui ainakin Gene Wolfen Uuden auringon kirja, joka (tai siis molemmat kaksi) minulla on jo hyllyssä, englanniksi. Ehkä nyt sitten saan loppusysäyksen lukea nämä, kirjojen vaikeus on vaan ennalta vähän pelottanut.


Näyttää vähän siltä, että tämän(kin) syksyn luku-urakka on aika mahdoton, mutta ei se mitään. Lohduttavaa, että kiinnostavien kirjojen putkahteleminen maailmaan ei näytä olevan loppumassa.


Lisäys hetkeä myöhemmin: En jaksanut kahlata tietokirja -osiota läpi, mutta huomasin tänään Helsingin Sanomissa arvion Tauno Tiusasen kirjasta Narutettu sukupolvi. Entisen opettajan teokseen pitää tietysti tutustua, vaikka faktaa onkin, niin vaikuttaa onneksi sentään kevyemmältä kuin ne tenttikirjoina olleet saman henkilön opukset...