Kirjan nimi: Layla
Kirjoittaja: Jari Tervo
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2011
Sivuja: 362
Mistä minulle: Ostamalla
Olen lukenut Jari Tervolta aiemmin vain yhden kirjan. Sen minuun tekemä vaikutus oli sitä luokkaa, että en osaa enää nimetä sitä edes Tervon Wikipedia -sivun tutkimisen jälkeen. En listannut Laylaa syksyn luettavien joukkoon kirjasyksyn kiinnostavimpia uutuuksia nimetessäni. Pikkuhiljaa kohu (ja näkyvät tv-mainokset) kirjan ympärillä kuitenkin nousi sellaisiin sfääreihin, että kun äitikin ilmoitti haluavansa lukea Laylan, marssin kirjakauppaan. Kerron heti, että en turhaan.
Jari Tervon Laylaa pakottaa ajattelemaan ainakin kansainvälistä ihmiskauppaa, salakuljetusta, prostituutiota, naisen asemaa, muukalaisvihaa ja kurdien kulttuuria. Kirjan ensimmäinen lause on varmasti tullut jo monelle tutuksi:
Minut kihlattiin kehdossa.
Layla -nimisen kurditytön ei ollut tarvinnut elämänsä aikana juuri tehdä päätöksiä: Perhe ja yhteisö valitsivat hänelle aviomiehen pian syntymän jälkeen. Päivät täyttyivät taloustöistä. Ulos ei juuri ollut menemistä tai vieraille puhumista. Kasvatus oli tietenkin tiukka, naisen rooli yhteisössä tehtiin selväksi - vastaan ei juuri kannata sanoa, oikeastaan mielipidettä ei kannata edes olla jos haluaa elää edes jonkin mittapuun mukaan siedettävästi.
Hääyö ei sujunut tuoreen aviomiehen odotusten mukaan: Layla ei vuotanut tippaakaan verta. Laylan pakomatka kauas aviomiehestä, isästä, veljestä, itse asiassa koko kurdiyhteisöstä alkaa. Monien, elävästi kuvattujen vaiheiden kautta se päättyy asuntoon Liisankadulle Helsinkiin.
Tervo osaa kertoa kamalista, todellisista asioista joilta on helppo ummistaa silmänsä. Tervo tuo tapahtumat lähelle lukijaa. Kieli on sujuvaa luettavaa. Tarinan edetessä mukaan hyppää yhä uusia mielenkiintoisia henkilöhahmoja joilla kullakin on omat motiivinsa ja ongelmansa, historia, aivan kuten Laylallakin.
Tämän kirjan luettuaan varmaan tomppelimpikin ymmärtää, miksi seksin ostaminen, ei myyminen, on laitonta. Ihmiskauppa tekee sieluista mekaanisia olentoja ja levittää orjakulttuuria. Myyjillä ei aina ole vaihtoehtoja. Sorretun rangaistun rankaiseminen ei ole ratkaisu. Toisaalta myös ihmisarvo joidenkin silmissä tuntuu mysteerisesti muuttuvan EU:n rajan kohdalla.
Tervoa on kritisoitu runsaasti kirjassa olevista virheistä ja negatiivisen leiman liittämisestä kurdikulttuuriin. Esimerkiksi Husein Muhammed on kritisoinut Tervoa tämän tekemistä virheistä, mutta käytännössä nämä eivät turkin kieltä ja kurdia tuntematonta häirinneet. En kuitenkaan katso Tervon syyllistyneen sellaisiin yleistämisiin, että uskoisin kaikkien kurdien nyt olevan pahoja ja toimivan vain kansansa kulttuuriperimän mukaan. Kuvittelisin, että kukaan muukaan Laylaan tarttuva ei lue sitä ensisijaisesti yleistyksenä kurdeista.
Tarina on syvällinen alusta loppuun mutta saa edetessään yhä uusia sävyjä ja merkityksiä.
Älyttömän hieno kirja, todella, todella hieno. Tervo todella onnistui ja jään odottamaan mielenkiinnolla hänen tulevaa tuotantoaan.
Minulla on jokin esto näihin julkkiskirjailijoihin. Siis olen kuullut, että Tervo on joku tv-persoona, mutta en tiedä missä ohjelmassa...
VastaaPoistaSiis että saa kustantajan kun esiintyy televisiossa tai pääsee Playboy -lehden keskiaukeamatytöksi;-)
Olen kuitenkin antanut nyt lehtien kertoa itselleni, että Tervo osaa kirjoittaa. Erikoinen aihevalinta häneltä, mutta paljon kiinnostavampi kuin uunin muuraaminen (vrt. Tuuri: Uuni).
Minusta tuntuu, että voisit pitää kirjasta Punainen morsian...
Leena: Et usko miten olen täällä suu virneessä (ehdottomasti hyvällä!) kun luen kommenttiasi :D. Tervo oli kirjoittanut pitkään (muuten, myös runoja! Hänen neljä ensimmäistä kirjaansa olivat runokirjoja, julkaistu 1980-1990) jo ennen kuin hän aloitti tv-persoonana Uutisvuoto -ohjelmassa, on muuten hauska ohjelma :). Eli tässä tapauksessa kirjailija vaan onnekkaasti pääsi esiin. Tässä ei siis ole mikään Kata Kärkkäinen -ilmiö kyseessä, tosin en ole Kärkkäisen kirjoja lukenut niin ei varmaan pitäisi huudella...
VastaaPoistaOlikohan muuten Helsingin Sanomissa missä oli Laylan arvostelun yhteydessä todella kauniisti sanottu että sielu on yleismaailmallinen ja siksi miehenäkin voi kirjoittaa vaikka kurdinaisena olemisesta.
Haa, alan heti etsiä oletko kirjoittanut Punaisesta morsiamesta.
Tästä Tervon uusimmasta on tosiaan puhuttu paljon mediassa, spekuloitu mm. onko siitä isoja asivirheitä jne, vähän samaan tapaan kuin Anna-Leena Härkösen uusimmastakin ;)
VastaaPoistaTervollahan on tosiaan pitkät kirjalliset perinteensä, että sikäli hän ei edusta sitä Hannu Hanhien joukkoa, jotka saavat kustannussopimuksia vain siksi, että ovat julkisuuden henkilöitä. Tuotakin ilmiötä toki Suomessakin valitettavasti on.
Pidin kovasti Tervon päiväkirjamaisesta Kallellaan -teoksesta ja tämän kirjan aihepiiri kiinnostaa, joten tulenee jossain vaiheessa luettua!
Layla tuntuu olevan erinomaisen onnistunut ja puhutteleva kirja. Mietin, että uskaltaisinko lukea sen vai aiheuttaisiko se liikaakin ahdistusta. Joka tapauksessa tärkeä kirja.
VastaaPoistaTervo on tosiaankin siinä määrin pitkän linjan kirjailija ja vasta toissijaisesti julkkis, että hänen tuotantoonsa on mahtunut aiheita laidasta laitaan. Olen lukenut Tervoa vain vähän (Kallellaan sekä Poliisin pojan). Olen pitänyt hänen kirjoistaan, mutta en ole vielä saanut kunnon kipinää. Haluaisin kyllä lukea enemmän. Veikkaan, että minä voisin pitää toisaalta Minun sukuni tarinasta, toisaalta Myyrän ja Troikan kaltaisista poliittisemmista kirjoista.
Tervo oli kyllä ensin kirjailija ja sitten vasta mediapersoona :-) Tai sellaisessa käsityksessä minä ainakin olen. Ja Layla on ehdottomasti lukemisen arvoinen, kivaa että tartuit siihen Tessa!
VastaaPoistaTuo pointtisi siitä, että tässä osoitetaan myös seksin (tai muiden orjapalveluiden) ostamisen pahuus, on erinomainen. Nyt kun mainitset tuon, tulee mieleen Ruth Rendellin Simisola, joka hätkäytti minua aikoinaan ihan älyttömästi...
Susa: Niin, mielestäni jossain blogissa käyty laajempikin keskustelu siitä, miten asiavirheet (fiktiivisessä) kirjassa ovat suvaittavissa, oli tosi mielenkiintoinen. Pointsit kyllä Tervolle repertuaarinsa laajentamisesta entisestään.
VastaaPoistaKatja/Lumiomena: Vaikka Laylassa oli kamalia asoita, ei se silti ollut kovin ahdistava. Tosin tuntui, kuin ympäröivät uutiset olisi herätetty eloon ja koottu kertomukseksi...
Booksy: Ah, minä muistan, sinähän luit tämän myös! Siinä vaiheessa minulla oli jo kirja mutta en ollut vielä lukenut sitä joten en uskaltanut lukea arviotasi, nyt menen heti!
Erittäin hieno kirja! Sain tämän vasta äskettäin luettua, aikaisempaa Tervo-kokemusta ei minullakaan ollut. Valtava taustatyömäärä, jonka ammattilainen osaa hienosti jalostaa lukijaa kiinnostavaksi.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi :). Minä en ole lukenutmontaa Tervoa (ehkä yhden ennen tätä), mutta kuvani on silti, että tämä on melko erilainen kuin muut hänen kirjoittamansa kirjat. Hienoa silti, että hän on kirjoittanut näin upean, tärkeän, ja kuten sanoit, paljon taustatyötä vaatineen kirjan.
VastaaPoista