En ole Madventures TV-sarjan suuri fani: Sillä oli hyvät hetkensä, mutta sitten myös aika paljon niitä, joiden takia en läheskään kaikkia jaksoja ole katsonut.
Miesten kirjoista olen sen sijaan innostunut paljon enemmän.
Kirjan nimi: Mad World, Seikkailijan Atlas
Kirjoittajat: Tuomas Milonoff ja Riku Rantala
Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaistu: 2011
Sivuja: 352
Kansi: Sami Saramäki/Agent Pekka
Mistä minulle: Kirjastosta varaamallaJo kaksikon edellinen reissukirja, Madventures, Kansainvälisen seikkailijan opas oli mielenkiintoista luettavaa ainakin pahan matkustuskärpäsen puraisemalle. Siinä, missä Kansainvälisen seikkailijan opas tarjosi hyvin käytännönläheisiä vinkkejä reissun, tai oikeastaan yleensä matkalle pääsyn suunnitteluun ja erilaisiin tilanteisiin matkan aikana, Seikkailijan Atlas roihauttaa reissukipinän rovioksi.
 |
| Seikkailijan Atlas ei tosiaan ole mitään reissulla mukana raahattavaa kokoa - sähkökirjaa odotellessa... |
Oikeasti, kenen muka kannattaa koskea tällaiseen kirjaan, jonka kevyen selailunkin jälkeen haluaa matkustaa Kambodzaan, Kameruniin, Kanadaan, Kap Verdeen ja Kazakstaniin (kyllä, kohteet on esitelty aakkosjärjestyksessä)? Sanoisin, että kaikkien, jotka ovat kiinnostuneita vähääkään takapihaansa suuremmasta alueesta, ja varsinkin niiden, jotka eivät vielä ole. Tosin, viime päivien "Voitasko alkaa miettiä lomaa vähän enemmän" ininästä päätellen minä olisin voinut jättää kirjan heti muiden lainattavaksi.
Kyseessä ei siis ole kohdeopas, vaan fiilistelyyn ja matkojen suunnitteluun keskittyvä opus, oikeastaan hipsteriversio Geographicasta. Kirjan alkuosa keskittyy eri matkakohteiden - ei siis vain maiden, mukana ovat esimerkiksi Alankomaiden Antillit - 1/2-1 sivun esittelyihin, joita seuraavat 57 oikein asiallista karttaa. Tämän jälkeen kirjassa on vähän lukion maantiedon oppikirjan kappaleita muistuttavia artikkeleita, tietenkin paljon päräyttävämmällä otteella kirjoitettuna. Lopuksi esitellään vielä 11 reitti-ideaa, maaiman festareita ja seikkailijan 10 käskyä. Hauskoja lisiä ovat myös tekijöiden (tekijäkaarti on paljon Milonoffia ja Rantalaa laajempi) esittelyt ja kirjan lopusta omasta taskustaan löytyvä juliste.
 |
| Kap Verdelle olen halunnut aina enkä näe mitään syytä olla matkustamatta Kazakstaniin. Matkaseuran houkuttelu jälkimmäiseen voi tosin olla ns. haastavaa. |
Aivan täydellinen kirja siis, vai?
Yksi keskisuuri miinus on pakko antaa.
Milonoffin ja Rantalan kirjoitus kantaisi eteenpäin letkeänä ja kiinnostavana vaikka kirjasta ei löytyisi jatkuvasti flekkaamista, tsajuja, spliffejä, sufettelua jne jne jne. Siitä revin tuon vähän halventavan hipsteri-Geographica -nimityksenkin. Kuulostan varmaan tosi tylsältä ja nipolta, mutta en todellakaan vaadi kirjakieltä, rento mutta silti huolellisesti toteutettu kirjoitusasu toimii hyvin, mutta en välttämättä haluaisi joutua googlettamaan jatkuvasti sattuneesta syystä itselleni vieraita sanoja ainakaan kun luen suomeksi. Jotkin maaesittelyistä tuntuivat aavistuksen virallisemmin kirjoitetuilta, ja mietinkin, näkyykö laajan tekijäjoukon käden jälki tässä.
Silti: Jos joululahja jollekin (esimerkiksi itselle, tai vinkvink, jollakulla minulle...) on vielä hommaamatta, suosittelen opusta todella lämpimästi. Vaikka kirjalla ei vielä vakipaikkaa omassa hyllyssä olekaan, pelasti se myös jo yhden 30-vee synttäreiden lahjapulman.
Kirjasta löytyy runsaasti hyvälaatuisia maistiaisia täältä.
Minä jatkan keltakuumeen tartuntakarttojen tutkimista, ihmettelen Namibian historiaa ja buddhalaisuuden mysteerejä. Nuo alun houkuttelevat kohdesivut isoine värikuvineen voisin vaikka liimata yhteen kunnes olen päässyt Kap Verdelle ja Kazakstaniin.
Kertokaa te sillä välin, millaisten matkakirjojen ystäviä te olette?
Minuakin kiinnostaisi nämä molemmat Mad Adventures -kirjat. Toistaiseksi olen päässyt matkustelemaan todella vähän aikuisiällä. Barcelona valloitettiin mukavasti Kartta + Opas -kirjan kanssa. Skiathos oli sen verran yksinkertainen saari, että lentokentältä mukaan napattu ilmaiskartta riitti kävellen joka paikkaan etenevälle kahden hengen matkaseurueellemme. Uskoisin kuitenkin, että New Yorkiin (joka on seuraavaksi nähtävä!) lähtiessäni lukisin mielelläni niitä järkälemäisiä matkakirjoja tyyliin Näe ja koe tai Kaupunkikirjat. Tosin Top 10 vaikuttaa myös matkakirjasarjana ihan kivalta.
VastaaPoistaVaikuttaa kiinnostavalta kirjalta! Itseasiassa minulta on mennyt ihan ohi, että tälläinen on ilmestynytkään. Täytyypä laittaa kirjastosta varaukseen!
VastaaPoistaSonja: Kannattaa hommata, nämä toimivat tosi hyvin ihan sohvalla lukien vaikka ei reissuun olisi edes lähdössä, ja samalla oppii jotain uutta :). Minä olen tykännyt noide mainitsemiesi lisäksi tosi paljon Mondon oppaista ja niistä Sankarimatkailijan... -kirjoista. Molempia on kiva lukea oikeastaan jo ennen matkaa, ne antavat sitten hyvät taustat noille Näe ja koe -kirjoille, Kaupunkikirjoille jne.
VastaaPoistaTuulia: No hyvä että nyt selvisi :). Varaa ihmeessä, tosin minusta tuntuu että haluaisin tämän hyllyyn vaikka lainasinkin jo :).
Rakastin Madventuresia, kaksikko oli ihan loistava :)
VastaaPoistaItse olen enemmän Mondo-lehtien/matkaoppaiden ystävä, ja joskus innostun tutustumaan enemmänkin maiden historiaan kuin niiden nähtävyyksiin. Esimerkiksi Egyptin faraoajasta löytyy ihan mieletön järkäle hyllystä, milloinkohan senkin ehtisi lukea...
Tämä tosin kuulostaisi ihan loistavalta lahjaidealta miehelleni :)
Saat kirjan kuulostamaan niin houkuttelevalta, että päätin varoa sitä. Nyt ei ole oikein matkakuumeen paikka. :) Kiva kuitenkin lukea noin seikkaperäinen arvio ko. teoksesta.
VastaaPoistaTämä on ehdottomasti lukulistalla! Poikaystävä olettaa kovasti saavansa kirjan lahjaksi veljeltään, joten tammikuussa varmaan pääsenkin tämän lukemaan. Muuten toivoisin tätä itselleni lahjaksi (ja saattaahan se tietty munkin paketteihin eksyä).
VastaaPoistaMä tykkään Madventuresista kovasti, nyt kun viimein olen sarjaa katsonut, kuten olen blogissakin kirjoittanut. Tosin tv-sarjassa(kin) mua välissä ärsyttää slangisanojen yletön viljely. Toisaalta kuitenkin on tosi jees puhua juuri siten kuin puhuukin, eikä väkisin vääntää kirjakieltä. Riku ja Tunna on molemmat kuitenkin tosi luontevia.
Kirjoista en ole vielä lukenut yhtäkään, joten en tiedä, miltä se slangi painettuna sitten tuntuu. Luultavasti niin ikään hieman ärsyttävältä.
Matkakirjoista pidän kaikkein eniten matkakertomustyyppisistä kirjoista. Mitenkään liikaa en ole matkakirjoja tosin lukenut. Täytyy parantaa tässä asiassa, vaikka kuume siitä aina nouseekin. :)
noora:
VastaaPoistaHee, no hyvä, tuleehan sitä synttärit ja joulu joka vuosi :). Matkakohteiden historiaan tutustuminen kyllä kannattaa, se antaa aina ihan uutta perspektiiviä paikkaan.
Jenni: No kannattaa varoa! Varsinkin Lonely Planet -matkadokkarit on kanssa pahoja...
Ioanna: Oi no hyvä että pääset varmasti lukemaan :). Joo, puheessa ne slanginsanat ei jotenkin niin särähdä, en tiiä mikä tuossa painetussa sanassa on että siihen suhtautuu aina niin vakavasti.