Kyrö ei pettänyt odotuksiani.
Kirjan nimi: Kerjäläinen ja jänis
Kirjoittaja: Tuomas Kyrö
Kustantaja: Siltala
Julkaistu: 2011
Sivuja: 327
Mistä minulle: Kirjasto, varaamalla
Jotenkin minulla meni tämä Kerjäläinen ja jänis vielä syksyllä vähän ohi. En ollut vielä lukenut edes Mielensäpahoittajaa, mutta ajattelin silti, että mitä ihmettä, sen Mielensäpahoittaja -miehen kirjoittama kirja romanialaisesta, päähenkilön nimikin on outo, Vatanescu, ja miksi ihmeessä tarinassa on jänis? Monen positiivisen arvion jälkeen kirjaan oli sitten pakko tarttua.
Kirjan kansihan on aivan ihana, päähenkilö ja kani (vaikka nimi on "... ja jänis", kyseessä on siis kani) maailmanpyörässä. Takakansi on loistavasti kirjoitettu. Sen teksti loppuu jotakuinkin näin: "...tarina ihmisyydestä. Ja kaniudesta.". Kahden kanin omistaja ei luonnollisesti pysty vastustamaan tarinaa kaniudesta.
Juoni
Mutta niin, siihen itse kirjan juoneen. Päähenkilö on romanialainen mies, Vatanescu. Hän lähtee hankkimaan itselleen ja perheelleen parempaa tulevaisuutta ja pojalleen nappulakenkiä. Vatanescu joutuu kansäinvälisen rikollisuuden, organisoidun kerjäläisliigan osaseksi Suomeen. Iloiselta ei saa näyttää ja vatsaansa ei koskaan saa syödä liian täyteen. Suurin osa pahvimukin pohjalle kilahdelleista rahoista on luonnollisesti tilitettävä rikollisliigalle.
Vatanescu huomaa surkeat uramahdollisuudet, ja dyykatulla ruualla pidettyjen grillibileiden kieltäminen taisi olla se viimeinen niitti. Vatanescu päättää lähteä eteenpäin, tienaamaan rahaa nappulakenkiin. Matka taittuu mukaan tarttuneen, käpälänsä satuttaneen kanin kanssa halki Suomen aina marjanmetsistä jättimäiselle rakennustyömaalle jossa jokaisen työntekijän taustaa ei kovin hyvin ehditä tarkistaa.
Kerjäläinen ja jänis ja Layla
Usea aiempi Kerjäläisestä ja Jäniksestä blogannut on ilmaissut sen olleen hienoinen pettymys. Se ei olekaan samalla tavalla ääneen nauratteva ja erittäin synkällä pohjavireellä liikkuva kirja kuin Mielensäpahoittaja, vaan... Periaatteessa helposti luettava kertomus. Jos tätä vertaa Jari Tervon Laylaan - en voi olla vertaamatta kun molemmissa ihmiset ovat pelimerkkejä - jossa on paljon samaa (ihmiskauppa, järjestäytynyt rikollisuus jne), niin siinä, missä Laylan kohtaloa halusi vain surra ja tilanne näytti lohduttomalta, Vatanescua (ja kania) haluaa ennemminkin kannustaa ja heidän tulevaisuuteensa uskoo. Vaikka parivaljakko onkin absurdi. Kirja on todella nopealukuinen ja omalla tavallaan kepeäkin, vaikka havainnot ja pikkuasiat joita siinä kuvataan ovatkin raskaita. Kirjan loppu on aikamoinen karnevaali, ei mikään synkkä päätös tarinalle, mutta kiva välillä näinkin.
Mielenkiintoista kirjassa on se, että se ei tarkastele romanialaista kerjäläistä paikkansa suuressa järjestelmässä hyväksyvänä osasena vaan itse toimeen tarttuvana ja järjestelmän järjettömäksi ymmärtävänä, ajattelevana ihmisenä. Vatanescua ei kuvata pelkästään uhrina, vaan jonkinlaisena rehellisyyteen pyrkivänä, saavutettavista asioista haaveilevana pienenä ihmisenä. Tai ei edes niin pienenä ihmisenä, ihan normaalina ihmisenä.
En ole lukenut Arto Paasilinnan Jäniksen vuotta, johon kirjan nimikin jo omalla tavallaan viittaa. En siis osaa yhtään ottaa kantaa siihen, miten vahvana taustatekstinä Jäniksen vuosi kirjassa tuntuu.
Satiiria ja vauhtia
Kirja on aikamoista satiiria ja kanin liikkeitä ja edesottamuksia voi lähinnä vain hämmästellä. Vaikka tämä puhdasta fiktiota onkin, Kyrön ei silti olisi tarvinnut olla juottamassa kanille joka välissä maitoa (niin, kanit juovat vettä) ja välillä vähän ihmettelin, miten pienestä kanisankarista mahtaa olla kyse, kun se taittaa matkan halki Suomen sujuvasti enimmäkseen hihassa. Ettei nyt olisi mennyt marsut ja kanit kooltaan vähän sekaisin...
Kirjaa kuvataan myös kiihkeätempoiseksi, ja juuri kiihkeätempoisuus sopii tähän tarinaan loistavasti. Vaikka kyse on vakavista asioista, on hyvä, että tapahtumapaikat ja ihmiset, joita ei silti ole liikaa, vaihtuvat rivakkaa tahtia.
Kerjäläisen ja jäniksen perusteella jään odottamaan Kyrön seuraavia romaaneja kiinnostuneena. Aion lukea, ehdottomasti. Mutta niin, ehkä Kyrö pystyy vielä vähän parempaankin?
PS. Kiitokset Siltalallle harvinaisen bloggaajaystävällisestä kirjojen kansien tarjonnasta nettisivuillaan. Jotkut kustantamot tarjoavat kansia vain rekisteröitymisen ja pienen tenttikaavakkeen jälkeen ("Mitä mediaa edustat?"). Arvatkaa vaan, miten kauan ne salasanat sen jälkeen enää muistaa? Lisäksi olen miettinyt, mikä tähän rekisteröinti-intoon on joitakin kustantamoja kannustanut, eli mikä mahtaa olla pahinta, mitä kuvilla kirjan kansista oikein tehtäisiin? Mainostettaisiin kirjaa niin, että se loppuisi kaupoista?
PPS. Luin Joken kirjanurkasta kirjan arvion tämän kirjoittamisen jälkeen. Forrest Gump -vertaus osui ja upposi, tämä kirja todella on ihmeellisiä sattumia toisensa perään. Kirjaa on käsitelty myös ainakin Erjan lukupäiväkirjassa, Amman lukuhetkessä, Oota, mä luen tän eka loppuun -blogissa, Sanojen janossa ja Booking it some moressa.
Kirjan nimi: Kerjäläinen ja jänis
Kirjoittaja: Tuomas Kyrö
Kustantaja: Siltala
Julkaistu: 2011
Sivuja: 327
Mistä minulle: Kirjasto, varaamalla
 |
| Kuva Siltala Publishing |
Jotenkin minulla meni tämä Kerjäläinen ja jänis vielä syksyllä vähän ohi. En ollut vielä lukenut edes Mielensäpahoittajaa, mutta ajattelin silti, että mitä ihmettä, sen Mielensäpahoittaja -miehen kirjoittama kirja romanialaisesta, päähenkilön nimikin on outo, Vatanescu, ja miksi ihmeessä tarinassa on jänis? Monen positiivisen arvion jälkeen kirjaan oli sitten pakko tarttua.
Kirjan kansihan on aivan ihana, päähenkilö ja kani (vaikka nimi on "... ja jänis", kyseessä on siis kani) maailmanpyörässä. Takakansi on loistavasti kirjoitettu. Sen teksti loppuu jotakuinkin näin: "...tarina ihmisyydestä. Ja kaniudesta.". Kahden kanin omistaja ei luonnollisesti pysty vastustamaan tarinaa kaniudesta.
Juoni
Mutta niin, siihen itse kirjan juoneen. Päähenkilö on romanialainen mies, Vatanescu. Hän lähtee hankkimaan itselleen ja perheelleen parempaa tulevaisuutta ja pojalleen nappulakenkiä. Vatanescu joutuu kansäinvälisen rikollisuuden, organisoidun kerjäläisliigan osaseksi Suomeen. Iloiselta ei saa näyttää ja vatsaansa ei koskaan saa syödä liian täyteen. Suurin osa pahvimukin pohjalle kilahdelleista rahoista on luonnollisesti tilitettävä rikollisliigalle.
Vatanescu huomaa surkeat uramahdollisuudet, ja dyykatulla ruualla pidettyjen grillibileiden kieltäminen taisi olla se viimeinen niitti. Vatanescu päättää lähteä eteenpäin, tienaamaan rahaa nappulakenkiin. Matka taittuu mukaan tarttuneen, käpälänsä satuttaneen kanin kanssa halki Suomen aina marjanmetsistä jättimäiselle rakennustyömaalle jossa jokaisen työntekijän taustaa ei kovin hyvin ehditä tarkistaa.
Kerjäläinen ja jänis ja Layla
Usea aiempi Kerjäläisestä ja Jäniksestä blogannut on ilmaissut sen olleen hienoinen pettymys. Se ei olekaan samalla tavalla ääneen nauratteva ja erittäin synkällä pohjavireellä liikkuva kirja kuin Mielensäpahoittaja, vaan... Periaatteessa helposti luettava kertomus. Jos tätä vertaa Jari Tervon Laylaan - en voi olla vertaamatta kun molemmissa ihmiset ovat pelimerkkejä - jossa on paljon samaa (ihmiskauppa, järjestäytynyt rikollisuus jne), niin siinä, missä Laylan kohtaloa halusi vain surra ja tilanne näytti lohduttomalta, Vatanescua (ja kania) haluaa ennemminkin kannustaa ja heidän tulevaisuuteensa uskoo. Vaikka parivaljakko onkin absurdi. Kirja on todella nopealukuinen ja omalla tavallaan kepeäkin, vaikka havainnot ja pikkuasiat joita siinä kuvataan ovatkin raskaita. Kirjan loppu on aikamoinen karnevaali, ei mikään synkkä päätös tarinalle, mutta kiva välillä näinkin.
Mielenkiintoista kirjassa on se, että se ei tarkastele romanialaista kerjäläistä paikkansa suuressa järjestelmässä hyväksyvänä osasena vaan itse toimeen tarttuvana ja järjestelmän järjettömäksi ymmärtävänä, ajattelevana ihmisenä. Vatanescua ei kuvata pelkästään uhrina, vaan jonkinlaisena rehellisyyteen pyrkivänä, saavutettavista asioista haaveilevana pienenä ihmisenä. Tai ei edes niin pienenä ihmisenä, ihan normaalina ihmisenä.
En ole lukenut Arto Paasilinnan Jäniksen vuotta, johon kirjan nimikin jo omalla tavallaan viittaa. En siis osaa yhtään ottaa kantaa siihen, miten vahvana taustatekstinä Jäniksen vuosi kirjassa tuntuu.
Satiiria ja vauhtia
Kirja on aikamoista satiiria ja kanin liikkeitä ja edesottamuksia voi lähinnä vain hämmästellä. Vaikka tämä puhdasta fiktiota onkin, Kyrön ei silti olisi tarvinnut olla juottamassa kanille joka välissä maitoa (niin, kanit juovat vettä) ja välillä vähän ihmettelin, miten pienestä kanisankarista mahtaa olla kyse, kun se taittaa matkan halki Suomen sujuvasti enimmäkseen hihassa. Ettei nyt olisi mennyt marsut ja kanit kooltaan vähän sekaisin...
Kirjaa kuvataan myös kiihkeätempoiseksi, ja juuri kiihkeätempoisuus sopii tähän tarinaan loistavasti. Vaikka kyse on vakavista asioista, on hyvä, että tapahtumapaikat ja ihmiset, joita ei silti ole liikaa, vaihtuvat rivakkaa tahtia.
Kerjäläisen ja jäniksen perusteella jään odottamaan Kyrön seuraavia romaaneja kiinnostuneena. Aion lukea, ehdottomasti. Mutta niin, ehkä Kyrö pystyy vielä vähän parempaankin?
PS. Kiitokset Siltalallle harvinaisen bloggaajaystävällisestä kirjojen kansien tarjonnasta nettisivuillaan. Jotkut kustantamot tarjoavat kansia vain rekisteröitymisen ja pienen tenttikaavakkeen jälkeen ("Mitä mediaa edustat?"). Arvatkaa vaan, miten kauan ne salasanat sen jälkeen enää muistaa? Lisäksi olen miettinyt, mikä tähän rekisteröinti-intoon on joitakin kustantamoja kannustanut, eli mikä mahtaa olla pahinta, mitä kuvilla kirjan kansista oikein tehtäisiin? Mainostettaisiin kirjaa niin, että se loppuisi kaupoista?
PPS. Luin Joken kirjanurkasta kirjan arvion tämän kirjoittamisen jälkeen. Forrest Gump -vertaus osui ja upposi, tämä kirja todella on ihmeellisiä sattumia toisensa perään. Kirjaa on käsitelty myös ainakin Erjan lukupäiväkirjassa, Amman lukuhetkessä, Oota, mä luen tän eka loppuun -blogissa, Sanojen janossa ja Booking it some moressa.
kiva arvio! ja kiitos linkityksestä. minulta oli mennyt Forrest Gump vertaus ohi, mutta kieltämättä osuu tämän kohdalla :)
VastaaPoistaMinä en ole vieläkään lukenut Kyröä, vaikka olen jo kauan aikonut. Ja ajattelin aloittaa tästä kirjasta.
VastaaPoistaSiltalan kuvapolitiikka on esimerkillistä. Mahtavaa!
Kiitos linkityksestä. Hyvä, että forrestgumpilmaisuus on muidenkin mielestä havaittavissa, pidän sitä hyvänä, ja pidin Forrest Gump elokuvasta, siinä on jotain jopa viatonta :)
VastaaPoistaSinulla on hyvä arvio, itse olen aika vähän lukenut uusia kirjoja, mutta tämän luin.
anni.M. Kiitos! Joo, samanlaisia ihmeellisiä tapahtumia tässäkin tosiaan on :).
VastaaPoistaKatja: Tästä on kyllä hyvä aloittaa, ja itseäni alkoi nyt se Jäniksen vuosikin kutkuttaa. En tiedä olisiko siitä saanut lisäsyvyyttä. Jos innostut Kerjäläisestä ja jäniksestä, pääset varmaan kohta lukemaan jo kaksi Mielensäpahoittajaa peräjälkeen :)
Jokke: Ole hyvä. FG tuli mieleen kun se mainittiin, ja ihan totta, paitsi että tapahtumat vastaavat elokuvaa, niin Forrestu Gumpissa (henkilössä) ja Vatanescussa on molemmissa tuota viattomuutta. Heh, olisi kiva tietää mitä mieltä kirjailija itse on tästä :). Huomaan, että uusia kirjoja tulee luettua sitä enemmän mitä enemmän niiden ilmestymistä tulee kytättyä.
Minä luin tämän vuoden lopulla ja kyllähän tästä muodostuikin yksi vuoden hyvimpiä kotimaisia teoksia itselleni!
VastaaPoista*grin* Kauhuskenaariosi kirjakuvien väärinkäytön seurauksista epäilemättä valvottaa suurten kustantamoiden johtoa öisin... :D
VastaaPoistaSusa: joo, yllättäen minä pidin tästä paaaaaljon enemmän kuin Metsäjätistä. Olisin voinut kuvitella olevan toisinkin päin.
VastaaPoistaBooksy: Luulen kyllä joo tosiaan noin :).
Mä luin kirjan ja pidin tästä, siihen loppuun asti.
VastaaPoistaNyt kun mietin sun kirjoitusta, että V. oli itsenäinen toimija ja pyrki saamaan aikaan asioita, niin siinä lopussahan henkilö kuitenkin lipsahtaa vähän polittiseksi pelinappulaksi.
Ilman tuota loppua ja Pahvia pidin kirjasta minäkin.