Hinta/sivu ja outous/sivu -suhteet korkeita, tarina jäi etäiseksi.
Kirjan nimi: Odelma
Kirjoittaja: Katja Kaukonen
Kustantaja: Wsoy
Julkaistu: 2011
Sivuja: 155
Mistä minulle: Kirjasto
Tartuin Odelmaan ihan puhtaasti Blogistanian Finlandian kannustamana. Vaikka olinkin silmäillyt Odelmasta joitain blogiarvioita, tarina oli jäänyt jotkenkin epäselväksi ja kaukaiseksi. Kirjan lukemisen jälkeen en ihmettele enää lainkaan, miksi.
Odelma on nainen, joka nousee järvestä. Hänelle rakentuu uusi elämä, mutta virtaava vesi vetää naista mukaansa.
Kirja leikki jonkinlaisella outoudella, josta yleensä pidän. Kirja kutoo yhteen myyttejä ja jonkinlaista sadunomaista tunnelmaa.
Kieli on todella vahvaa ja erikoistakin. Se kuvailee ja käyttää myös useimmilla vain passiivisessa sanavarastossa uinuvia sanoja.
Vaikka kirja koostui monista sellaisista elementeistä, joista tavallisesti pidän, Odelma ei saanut minua pauloihinsa. Se oli aivan liian korkelentoinen, en osannut nauttia kalevalamaisesta tarinasta tai erikoisesta kielestä. Taas: Luulen kyllä tunnistavani Odelmasta ne seikat, joiden takia siitä pitäneet ovat siitä pitäneet, mutta minä en koe saaneeni kirjasta juuri mitään irti. En mitään erityisen mielenkiintoista uutta ideaa, en erityisesti nauttinut itse lukukokemuksesta, en kokenut tarinaa huimaksi. Huh.
Toisaalta tämä kirja voisi olla oivallinen useamman kerran luettavaksi, ehkä viidennellä kerralla saisin tästä todella jotain iloa irti. Valitettavasti kärsivällisyyteni ei vain taida riittää sellaiseen.
Suosittelen kirjaa kuitenkin kaikille, jotka pitävät pienistä, vaikeahkoista tarinoista, tuntevat mielellään jonkin verran suomalaisia kansantarinoita tunteville. Ja niin, täyteläistä kieltä rakastaville.
Kirjan nimi: Odelma
Kirjoittaja: Katja Kaukonen
Kustantaja: Wsoy
Julkaistu: 2011
Sivuja: 155
Mistä minulle: Kirjasto
Odelma on nainen, joka nousee järvestä. Hänelle rakentuu uusi elämä, mutta virtaava vesi vetää naista mukaansa.
Kirja leikki jonkinlaisella outoudella, josta yleensä pidän. Kirja kutoo yhteen myyttejä ja jonkinlaista sadunomaista tunnelmaa.
Kieli on todella vahvaa ja erikoistakin. Se kuvailee ja käyttää myös useimmilla vain passiivisessa sanavarastossa uinuvia sanoja.
Vaikka kirja koostui monista sellaisista elementeistä, joista tavallisesti pidän, Odelma ei saanut minua pauloihinsa. Se oli aivan liian korkelentoinen, en osannut nauttia kalevalamaisesta tarinasta tai erikoisesta kielestä. Taas: Luulen kyllä tunnistavani Odelmasta ne seikat, joiden takia siitä pitäneet ovat siitä pitäneet, mutta minä en koe saaneeni kirjasta juuri mitään irti. En mitään erityisen mielenkiintoista uutta ideaa, en erityisesti nauttinut itse lukukokemuksesta, en kokenut tarinaa huimaksi. Huh.
Toisaalta tämä kirja voisi olla oivallinen useamman kerran luettavaksi, ehkä viidennellä kerralla saisin tästä todella jotain iloa irti. Valitettavasti kärsivällisyyteni ei vain taida riittää sellaiseen.
Suosittelen kirjaa kuitenkin kaikille, jotka pitävät pienistä, vaikeahkoista tarinoista, tuntevat mielellään jonkin verran suomalaisia kansantarinoita tunteville. Ja niin, täyteläistä kieltä rakastaville.
Aika samoissa tunnelmissa minäkin Odelman kannet suljin. Useammalla lukukerralla ehkä aukeaisi enemmän itse tarinasta. Kieli kuitenkin ihastutti kovasti!
VastaaPoistaMinä pidin Odelmasta kovasti. Pidin ehkä juuri tuosta vaikeaselkoisuudesta, kielestä ja (folkloristina) myös kansanrunousaineksista. Mutta on totta, ettei useampi lukukerta tekisi kirjalle ollenkaan hallaa.
VastaaPoistaMinulta on jäänyt tämä ainakin toistaiseksi myös lukematta. Arviosi perusteella ei kuulosta kyllä lainkaan "minun kirjaltani"..
VastaaPoistaVillasukka kirjahyllyssä: Joo. No, kaikesta ei voi/tarvitse pitää. Kieli oli kyllä omalla tavalla hyvin taitavaa, sellaista "en minä koskaan noin osaisi kirjoittaa", mutta kirja ei sitten pärjännyt ihan sillä.
VastaaPoistaKatja: Mullakin pitäisi olla se maisteritutkinto samalta alalta kuin sulla (ainakin luulen suunnilleen tietäväni mitä opiskelit) niin ehkä minäkin sitten olisin tajunnut :). Ehkä tartun tähän vielä joskus uudestaan, blogistanian Finlandia-listan titteli oli kuitenkin ansaittu.
Tuulia: Toisaalta kirja ei ollut pitkä (tosin se kannattaisi lukea hitaasti) joten jos kovasti kiinnostaa, kannattaa tähän tarttua. Tosin raa-asti sanottuna minä olisin saanut tästä varmaan saman fiiliksen selailemalla kuin kannesta kanteen lukemalla. Mutta kieli on tosiaan erikoista, jos tulee kirjastossa vastaan, kannattaa lukea vaikka kaksi ensimmäistä sivua :).
Olen samaa mieltä. Minullekin tarina jäi etäiseksi, mutta ehkä ymmärtäisin enemmän jos lukisin tämän uudelleen...
VastaaPoistaSanna: Joo, ei ollut minunkaan kirjani. No, onneksi kaikesta ei tarvitse pitää. Ja onneksi tämä ei ollut kovin pitkä :)
VastaaPoista