Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta

Kirjan nimi: Lumikko ja yhdeksän muuta

Kirjoittaja: Pasi Ilmari Jääskeläinen

Kustantaja: atschi! -pokkari

Julkaistu: 2006/2010 (pokkari)

Mistä minulle: Adlibriksestä, omalla rahalla

 Tutustuin Pasi Ilmari Jääskeläisen tuotantoon Harjukaupungin salakäytävien kautta. Harjukaupungin salakäytävistä taas kiinnostuin, kun se oli hetken kirjablogeissa kaikkien lukulistalla. 

Sittemmin innostuin miehen tuotannosta niin, että ostin ihan kaksi (!) uutta kirjaa ihan omin rahoin (!). Nyt lukupinossa odottelee vielä novellikokoelma Taivaalta pudonnut eläintarha. Lumikko ja yhdeksän muuta lunasti paikkansa matkakirjana kohtuullisen pituutensa ja kevyen painonsa ansiosta. 

Lumikko ja yhdeksän muuta on kirja kirjoittamisesta, mutta (onneksi) ei vain siitä. Enemmän kuin kirjailijoista kertova kirjailijaromaani, se on (positiivisesti) omituinen mysteeritarina. 

Kirjan päähenkilö on opettajana työskentelevä Ella Milana. Ella on opintojensa päätteeksi palannut kotipaikkakunnalleen Jäniksenselälle ja työskentelee opettajana. Jatko-opinnot kuitenkin kiinnostavat, ja niihin liittyen häntä kiinnostaisi etenkin jäniksenselkäläinen Laura Lumikko, tunnettujen Otuksela -lastenkirjojen kirjoittaja. Lumikko pysyy kuitenkin visusti julkisuuden valokeilojen varjoissa ja on kautta aikojen keskittynyt mieluummin oman kirjailijakaartinsa kasvattamiseen. Opetustyö on tuottanut tulosta, sillä kasvateista on tullut Suomen nykykirjallisuuden suurimpia vaikuttajia. 

Lopulta kirjailijaseura saa kymmenennen jäsenensä - mutta monennenko kerran? Entä miksi seuran menneisyys tuntuu olevan julkisuudesta hämärän peitossa, ja miksi Laura Lumikkoa ei tunnu tuntevan juuri kukaan? 

Kirjan juonta on vaikeaa käsitellä kertomatta siitä liikoja. Lumikko ja yhdeksän muuta sisältää monta yllätystä ja käännettä olematta tiiliskiviromaani. Vaikka juoni on äärimmäisen tärkeä osa tätä kirjaa, se ei kuitenkaan minulla jää päällimmäisenä mieleen tätä kirjaa muisteltaessa. Lumikossa esiin nousee kauttaaltaan hieman mystinen tunnelma.

Kirjan kerronnassa on jotain lapsekasta, mutta en nyt tarkoita tällä, että kirja sopisi lapsille tai että lapsekkuus olisi negatiivinen asia. Vaikka kirja on maagista realismia, kirjoitustapa ei ole kikkaileva, ehkä lapsekkuusvaikutelma siis johtuu jonkinlaisesta suoruudesta. 

Kirjan henkilöt ovat kauttaaltaan hyvin vahvoja persoonia ja myös vahvasti - Laura Lumikkoa lukuunottamatta - kuvattuja. Vaikka Laura Lumikosta puhutaan paljon, hänestä piirtyy eteen sellainen epätarkka kuva kuin mystisestä henkilöstä sopiikin. Esimerkiksi Ellan äidin voi hyvin kuvitella eteensä, tai ainakin kälkättämään hieman surkeaan ääneen keittiön pöydän äärestä.

Lumikko ja yhdeksän muuta oli piristävän erilainen kirja muiden tämän kesän (harmillisten vähäisten) lukukokemusten sekaan. Jostain syystä siitä jäi kuitenkin taas aavistuksen hämmentynyt olo - en ihan tarkkaan tiedä mitä ajatella, mutta eipä tuo niin haittaa.