Terveiset hiljaisuudesta eli jostain Täydellisten naisten viidennen tuotantokauden ja ikuisuusflunssan jälkeisen urheiluinnostuksen välimaastosta. Jotain on kuitenkin tullut luettuakin, eli vihdoin ja viimein pääsin melkein jokaisessa kirjablogissa luettuun Jääskeläiseen.
Kirjan nimi: Harjukaupungin salakäytävät
Kirjoittaja: Pasi Ilmari Jääskeläinen
Kustantaja: Atena
Julkaistu: 2010
Sivuja: 372
Mistä minulle: Kirjastosta, varausjonon kautta.
Harjukaupungin salakäytävät ei varmasti ole voinut mennä ohi keneltäkään kirjablogeja aktiivisesti seuraavalta. Jääskeläinen on myös itse ahkera bloggaaja. Kirjablogien positiivisten kommenttien ja kirjan tyylilajin perusteella (maaginen realismi minun lokerointitavallani) suhtauduin kirjaan positiivisesti jo etukäteen, eikä se pettänyt odotuksia.
Juoni on varmasti jo monelle tuttu, mutta lyhykäisyydessään yllätyksiä pilaamatta se on seuraava: Kustantaja Olli Suominen elää uneliasta keski-ikäistä ja keskiluokkaista elämää näennäisesti onnellisine perheineen Jyväskylässä. Väriä elämään tuovat luottamustoimi kirkkovaltuustossa ja sittemmin myös elokuvakerho. Facebookin myötä Suomisen elämään ilmestyy myös hänen nuoruutensa rakkaus Kerttu Kara, josta on tullut kirjailja. Kara on kirjoittanut menestysteoksen Elokuvallinen elämänopas ja työstää seuraavaa teostaan, maagista kaupunkiopasta Jyväskylästä. Kertun houkutus etäännyttää Ollin perheestään ja tästä eteenpäin kaikki ei todellakaan etene kuten kuvittelisi.
Kirja piti loistavasti otteessaan ja sen luki innolla. Kirjan tapahtumat sijoittuivat minulle puolituttuun, hippimäisen humanistiseen Jyväskylään joka toi omaa, piristävästi poikkeavaa väriään tarinaan (Välivalitus: Miksi melkein kaikki suomalaiset kirjat sijoittuvat Helsinkiin?). Kirjasta löytyy paljon kehuttavaa, mutta erityisesti pidin Jääskeläisen vaivannäöstä Elokuvallisen elämäntapaoppaan katkelmien kohdalla ja koko juonen kehittelyssä.
Yleensä kammoan kaikenlaisia suomalaisia "oli kylmää, elementtitaloja, räntäsade ja maksalaatikkoa" -kuvailuja (en tosin muista, mainittiinko kirjassa edellisistä muita kuin maksalaatikko), mutta edes alun realistisuus ei onnistunut pilaamaan kirjan myöhemmistä luvuista henkivää maagisuutta.
Kirjalla on kaksi loppua, joista minä olen lukenut vasta toisen, Blanc -version. Toinen pitää kiirehtiä vielä lukemaan, myöhemmin voin ottaa kantaa siihen kumpi oli onnistuneempi :). Tuntuu vaikealta sanoa enempää oikein hyvästä kirjasta, jonka "kaikki muut" tuntuvat jo lukeneen. Erityisesti sanotttakoon vielä, että voin kuvitella hyvin erilaisten ihmisten tai oikeastaan tavalisesti hyvin erilaisista kirjoista pitävien ihmisten pitävän Harjukaupungin salakäytävistä.
PS. Olipa Jääskeläis -fani tai ei, kannattaa käydä kurkkaamassa hänen kirjoittamansa loistavat kolumnit Jyväskylän Ylioppilaslehden Jylkkärin sivuilta. Maagisuutta on erityisesti Kuoleman Jäniksessä...
Kiva että sinäkin tykkäsit tästä! Yksi parhaita kirjoja joita minä olen lukenut;)
VastaaPoistaHarjukaupungin salakäytävät on ihan ainutlaatuinen kirja. Rakastuin siihen. Ennen Harjukaupunkia luin Lumikon ja yhdeksän muuta, joka on erinomainen, mutta tämä kirja - pahoillene kulunutta ilmaisua - räjäytti tajuntani.
VastaaPoistaMinäkin sain blanc-version. En ole vieläkään lukenut rougea. :)
Sanna ja lumiomena: Silmiini ei ole sattunut varmaan yhtään huonoa arvostelua tästä kirjasta, kivaa että tekin piditte! Täytyy sanoa, että melkein ostin tämän jo aiemmin itselle, mutta kun hinta oli yli 30 e, niin se meni jotenkin kipurajan yli. Harmi kyllä, mutta ehkä ostan Lumikon ja yhdeksän muuta kun kirjailija on nyt todettu tukemisen arvoiseksi :).
VastaaPoistaMukava aina lukea uusia arvosteluja Harjukaupungin salakäytävistä! Kirja kyllä jysähti niin tajuntaan ja sydämeenkin, että on ehdottomasti viime vuoden paras lukukokemus. Luin muuten aika pian tuon jälkeen Lumikko ja yhdeksän muuta, ja pidin myös siitä paljon, eli suosittelen!
VastaaPoistaSusa: On kyllä jotenkin ekstrakivaa, että näitä loistokirjoja löytyy välillä myös suomalaisesta uudesta tarjonnasta! Hienosti on kyllä Jääskeläinen onnistunut, minua vähän ihmetyttää se, että ilman blogeja en olisi varmaan noteerannut tätä kirjaa mitenkään vaikka tyylilajistakin tykkään.
VastaaPoistaoi, tää on pitänyt lukea jo pitkään. Jääskeläisen kirjallisuuden lisäksi tykkään kauheasti myös tyypin blogeista - tai ainakin siitä Lumikon aikaisesta, sitä uudempaa sitten unohdinkin seurata. pitänee ottaa taas ohjelmaan.
VastaaPoistaHarjukaupungin salakäytävät ihan suosikkilistan kärjessä myös mulla.
VastaaPoista