Olen tykännyt muiden tekemistä kuukauden lukutilinpäätös -tyyppisistä postauksista niin paljon, että ajattelin aloittaa samanlaisen tavan itsekin. Esittelen vielä kerran lyhyesti mahdollisesti vähän hautuneempien kommenttien kera kirjat, jotka olen lukenut elokuussa.
Elokuu oli minulle harvinaisen aktiivinen lukukuukausi: Kokonaiset kahdeksan kirjaa, joista muutama sivumääräisesti tosi pitkiäkin (joo, yli 400 sivua on jo pitkä). Normaalista noin neljän kirjan kuukausimäärästä määrä kasvoi kahdeksaan ehkä töiden alkamisen ja näin arjen tasaantumisen takia, tai ehkä siksi, että kirjahyllyssäni on nyt tavallistakin enemmän luettavaa. Kaiken lisäksi onnistuin pääsemään kiinni Nälkäpeli -trilogiaan, joka sitten veikin mennessään.
 |
| Elokuu oli kesäkuukausi, joten loogisesti kuvituksena voi vielä käyttää kesäkuvia... |
Haruki Murakamin tiiliskivi oli ehdottomasti kuukauden vaikuttavin teos. Se oli kummallinen, mutta silti kiehtova. Tällä kertaa kummallisuus ei kuitenkaan tarkoittanut taivaalta satavia silakoita vaan jotain ihan muuta. The Wind-up Bird Chronicle ansaitsee paikan lukisin uudestaan -listalta, mutta Murakmiin vasta tutustuvia en suosittelisi aloittamaan tästä teoksesta.
Kuukauden pettymys. Ensimmäinen osa oli oikein hyvä, tämä sitten taas oikein ei. Tönkkö kieli häiritsi eivätkä tapahtumat vetäisseet ykkösosan tapaan mukaansa. Taisin jo sanoa, että jätän kolmososan suosiolla väliin, mutta nythän siitä vasta on tulossa käännös, joten ehkä toisaalta kuitenkin...
Olen halunnut lukea pitkään -kirja. Vihdoin luettu. Todella hieno, lukisin myös tämän uudestaan. Sopisi paremmin talveen.
Ensimmäinen syksyllä luettu syysuutuus! Hotakainen ei pettänyt kovia odotuksia Ihmisen osan jälkeen. Muutamia loistavia oivalluksia, tekisi taas mieli selata niitä kirjaan ujutettuja puheenpätkiä ja vilkuilla Rauno Repomies -monologeja. Innostuin Hotakaisesta niin paljon, että kirjahyllyn siivouksen yhteydessä kaivoin Juoksuhaudantien esiin. Kun se on näkyvissä, sillä on paremmat mahdollisuudet päästä luetuksi...
Innostuin Nälkäpeli -trilogiasta kun hienovaraisia vihjeitä sen olemassaolosta alkoi tulvia suunnilleen kaikkialta. Kannatti lukea! Koen olevani seuraavan suuren nuorisoilmiön äärellä. Nälkäpelit olivat myös lukukokemuksina erittäin viihdyttäviä. Collinsille pisteet hyvästä juonen eteenpäin kuljettamisesta ja loogisista vaikkakin osittain yllättävistä käänteistä ja erityisen onnistuneesta lopusta.
Kts. Nälkäpeli
Marjis sanoi kommenttiboksissa jotain, mikä minun olisi pitänyt käsittää jo paljon aikaisemmin:
"...Sen suurin ongelma oli mun mielestä siinä, että siinä olisi pitänyt lukea esim. "novellikokoelma", sillä sitähän kirja rakenteltaan oli. Olisi ollut lukijan paljon helpompi pysyä kärryillä, eikä olisi tarvinut etsiä sitä juonirakennetta kirjasta, jossa sellaista ei ole."
No niinpä. Sitä, mitä ei ole, on kieltämättä vähän vaikeaa löytää vaikka kuinka etsisi.
Suosittelisin tätä kokeneemmille fantasian ystäville, ja itselleni jatko-osia vähän myöhemmin.
Kts. Nälkäpeli
Kirjat olivat taas keskenään aika erityyppisiä: Maagista realismia, dekkari, nuorisoscifiä, fantasiaa, yksi suomalainen uutuus ja yksi moderni klassikko. Harvinaisen paljon kaikenlaista siis!
 |
| Riippumatto ja nämä maisemat pitää unohtaa lukupaikkana hetkeksi :/ |
Kirsin kirjanurkassa on muuten käynnissä hyvän anonyymikommentin aloittama todella mielenkiintoinen keskustelu lukemiseen käytettävästä ajasta. Ainakin Opuscolo on ehtinyt jo jatkaa pohdintaa omassa blogissaan.
Minäkin olen jo ottanut lyhyesti kantaa kommenttibokseissa, mutta siis: Neljä kirjaa kuussa ei ole kovin kova vauhti, kahdeksaan sitä aikaa pitää ehkä jo vähän etsiä. Minulta ei kuitenkaan mitään taikakeinoja lukemiseen tarvittavan ajan luomiseen löydä, koska kun ainoa varsinainen velvoite on käydä töissä samaan aikaan joka päivä noin 8 tuntia, niin tavallaan näen, että kaikki loppu aika on omissa käsissäni (mies voi toki olla tästä eri mieltä, mutta kuitenkin). Se, mitkä asiat ihminen näkee velvoitteeksi ja minkä verran luo itselleen omaa aikaa, riippuu mielestäni paitsi niitten velvoitteiden määrästä niin myös siitä, mitkä omat vaatimustasot eri asioiden suhteen ovat ja miten tehokkaasti aikaansa käyttää. Tottakai minullakin menee aikaa liikuntaan, siivoamiseen, sosialisointiin, ruuanlaittoon, työmatkoihin, mutta edelleen kyllä myös päämäärättömään nettisurffailuun ja jonkin verran television katseluun.
Jos haluaa lukea paljon, yksi hyvä keino on herätä vähän aikaisemmin ja lukea aamulla - ainakin jos on aamuihminen. Siksi minäkin innostun kirjoittamaan aika usein blogipostauksia aamulla, aamuaika ei oikein ole keneltäkään tai miltään muulta pois, ainakin jos on ymmärtänyt käydä ajoissa nukkumaan :).
Kävin lukemassa alkuperäisen kysymyksen mutta kommentoin vaikka tänne.
VastaaPoistaTai siis en ymmärrä kysymystä :D Aikaa yleensä riittää kaikelle, mille pitää - ja ainakin mulla pitää riittää aikaa lukemiseen tai alan voida huonosti. Lisäksi siedän tosi huonosti tyhjiä hetkiä joten mulla on kirja aina mukana. Vihaan esim. hiustenkuivaajan käyttöä koska se on tylsää ja siinä on vaikea lukea samalla.
Lukunopeus on varmaan subjektiivista, tosin ainakin mulla vaihtelee kirjan mukaan, joten luettujen kirjojen määristä on ehkä turha stressata..?
Jäi myös mietityttämään tämä ajatusten herääminen kirjoista. En ollenkaan väitä olevani lainkaan tällainen hyviä ajatuksia tarjoileva tyyppi, mutta blogin pitäminen on kyllä muuttanut mun tapaa lukea - sitä tulee ehkä ajatelleeksi enemmän? Ainakin omat ekat postaukseni on niin tyhjää täynnä, että nolottaa.
Jumalan sanaa luen minäkin parhaillaan (kuullostaapa hurskaalta ü). Olen ristiriitaisessa tilanteessa: Toisaalta tekisi mieli ahmia kirjaa, toisaalta jäädä viipyilemään yksittäisiin lauseisiin. Ehkä täytyy kerran luettuaan tosiaan vielä palata.
VastaaPoistaHotakaisen hengessä odotan Miika Nousiaisen (ehdottomasti kotimainen suosikkikirjailijani) tämän syksyistä.
Jos et ole vielä löytänyt tätä sivua, suosittelen:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=785
Usein ennen tai jälkeen jonkun uudehkon kotimaisen luettuani tulee tarkastettua onko kirjasta haastattelua Aamun kirjassa. Fanitan kaksikkoa Nowak-Puttonen ü
Olen kyllä vähän kateellinen tuosta Murakamista. ;) No, en oikeasti, mutta ihastuin Kafkaan rannalla niin, että kirjailjan teoksia täytyy lukea enemmänkin. Lumen tajusta pidin myös aikanaan paljon.
VastaaPoistaLiinan kommentti oli hauska: Minä inhoan hiustenkuivaajan käyttöä niin, että en käytä sitä koskaan - siinäkin saa lisäaikaa lukemiselle. ;) Ja pikkulasten äitinä elämä on usein aika kiireistä, mutta aina löytyy aikaa sille harrastukselle, josta pitää. Itse en katso televisiosta _mitään_ muuta kuin Candlefordin postineidin, joten lukuaikaa on ruhtinaallisesti. Luen myös bussissa/lähijunassa, lounastauolla, illalla ennen nukkumaanmenoa... Aikaa löytyy aina!
Wash&go-tukka säästää kieltämättä paljon lukuaikaa! *grin* Enpäs ole tuotakaan tullut pitkään aikaan ajatelleeksi :D
VastaaPoistaKiinnostavia kirjoja sulla on elokuussa ollut käsillä. Hotakaista pitäisi harkita... Mutta nyt on Matkijanärhen odotus päällimmäisenä mielessä!
Liina: Hei muuten, miula on ihan sama, vihaan tyhjiä hetkiä! Onneksi pystyn lukemaan myös autossa, varsinkin pidemmillä ajomatkoilla kun ei ihan joka hetki sosialisoida miehenkään kanssa :)
VastaaPoistaMinäkin huomaan, että ajatusten määrä kirjoista on kyllä vähän lisääntynyt kun on alkanut blogata - tai ehkä vaan ne ajatuksensa tulee asetettua tai siis järjestettyä paremmin tai jotain kun tietää jotain kirjoittavansa. Tämä meni nyt vähän ajatuksenvirraksi...
Louna: Todellakin kuulostaa hurskaalta! Nousiainen on häpeäkseni jäänyt ihan vieraaksi, ja linkki pitää kyllä mennä tarkastamaan, kiitos vinkistä!
Katja: No, vaikka Suuren lammasseikkailun pariin vaan :). Sinä luet kyllä niin ihanan paljon suomalaisia uutuuksia, minulla ne on usein vähän hämäräksi jäävä alue... Lisäksi tuntuu, että klassikkokatvetta pitää paikkailla jatkuvasti, ei olisi pitänyt pitää monen vuoden jatkuvan lukemisen taukoa.
Booksy: Nyt kun vielä sanoit, niin meneehän toisaalta joillain esim. naaman, tai siis anteeksi, kasvojen ja hiusten laittamiseen joka aamu esim. 45 minuuttia. Hyvää säästynyttä lukuaikaa sekin kun hoitaa viidessä minuutissa pyöräilyn (hyötyliikunta!) jälkeen työpaikan vessassa.
Olipa osuvasti sanottu, että Hotakaisen uutuudessa on Rauno Repomies -monologeja! Minäkin pidin niistä, mutta en keksinyt, miksi ne tuntuivat niin tutuilta. Nyt tiedän :)
VastaaPoistaLukutoukka: Hahaa, kiva että joku muukin tunnisti ne, vaikka sitten maininnan jälkeen! Jotenkin sanajärjestsys ja rytmitys vaan vaikuttivat minusta _ihan_ samanlaisilta. Olisi kiva kysyä Hotakaiselta hakiko hän tämmöistä tunnelmaa, onko katsonut viime aikoina paljon Pasilaa vai onko kyseessä vain yhteensattuma :).
VastaaPoista