Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

maanantai 22. elokuuta 2011

Peter Høeg: Lumen taju

Kirjan nimi: Lumen taju
Kirjoittaja: Peter Høeg
Kustantaja: Tammi
Julkaistu:1992/1993 (alkuteos/suomeksi)
Sivuja: 487
Mistä minulle: Kirjastosta

 Luin Lumen tajun jo "pari kirjaa sitten" (eli ennen Jumalan sanaa ja Nälkäpeliä) mutta bloggaan siitä vasta nyt, koska en ole muodostanut mielipidettä tai oikeastaan en vain osaa ilmaista sitä tarpeeksi täsmällisesti. Positiivisella asenteella tässä kuitenkin ollaan liikkeellä :).

Lumen tajuun tartuin siksi, että ajattelin, että minun olisi pitänyt oikeastaan lukea se jo kauan sitten. Kaikkihan ovat. Sitä paitsi Lumen taju on älyttömän hieno nimi kirjalle.

Lumen taju on yhdistelmä lukukirjaa, dekkaria ja loppujen lopuksi vähän yllättäen myös scifiä. Päähenkilö on henkisesti melkein erakko 30+ nainen Smilla. Hän on kasvanut Grönlannissa. Se on jättänyt identiteettiin vahvan jäljen. 

Eräänä päivänä Smillan ystävä, 6-vuotias Esaja putoaa katolta. Mikään ei selitä tapahtumaa,  ja halu löytää selitys ajaa Smillaa henkilön luota toiselle ja lopulta omituiseen rahtilaivaan. 

Lumen tajua voisi lukea, vaikka siinä ei olisi juonta, niin hienoa kerronta on. Tapahtumat vain värittävät sitä. Harva romaanihenkilö on jäänyt mieleeni yhtä vahvasti kuin Smilla, jos tekisin taannoisen 30 day -haasteen uudelleen, nimeäisin parhaaksi romaaninaishenkilöksi nyt Smillan. 

Vähän omituinen kirja kuitenkin oli. Hyvä, oikein hyvä kirja, ja selvästi pidin siitä, mutta ehkä tämä vaatii vielä sulattelua ja uuden lukukerran. Sen se olisi ainakin ansainnut.

15 kommenttia:

  1. Minä en ole vielä tätä(kään) lukenut. Hyllyssä se on kyllä ollut jo vuosia, sitä ennen ihailin sitä siskon hyllyssä... Kuulostaa niin omalaatuiselta, että haluan kyllä lukea, mutta koskaan ei tunnu olevan oikea aika. Palaan arvioosi sitten kun (toivottavasti) saan itse luettua tämän. :)

    VastaaPoista
  2. Minulla on Lumen taju kesken. Aloitin lukemisen toukokuussa, mutta jotenkin kesähelteillä tämä ei tuntunut ajankohtaan sopivalta ja aloin lukea välissä muita kirjoja. Ihastuin kuitenkin sujuvaan kerrontaan kovasti ja aion ehdottomasti lukea kirjan loppuun tänä vuonna.

    VastaaPoista
  3. Maija: No, talvikirjahan tämä selkeästi onkin, ehkä ensimmäiset valkeat hiutaleet sitten inspiroivat :).

    Sara: Minustakin kirja melkein kaipasi pimeyttä! Siis lukijan ympärille. Kirja tosiaan on hieno, toivottavasti ehdit lukemaan pian loppuun kun on kerran jo aloitettukin :).

    VastaaPoista
  4. Minulla on hyvin ongelmallinen suhde tähän kirjaan. Pidin kirjan alkupuolesta todella paljon, ja suorastaan loukkaannuin kun kirja lopussa muuttui kuin toimintaelokuvan käsikirjoitukseksi. Olisin halunnut lukea vain sitä tunnelmallista pohdiskelua koko kirjan, ja ihmettelin eikö kirjailija ollut luottanut siihen että pelkkä tunnelmointi jaksaisi kiinnostaa lukijoita.

    VastaaPoista
  5. Voi! Onpa kiva, että Hoegia nostetaan esille muuallakin kuin meikäläisen luona! :)

    Lumen taju on kummallinen mutta hieno, ja yksi niistä kirjoja, joita en ehkä koskaan uskalla lukea uudelleen.

    VastaaPoista
  6. Liisa: Muuten, totta, nyt kun sanoit, se laivaosuushan oli kuin suoraan Remeksestä! Minä tosin pidän Remeksestä, joten ei haitannut. Pohdiskeleva ja kuvaileva, hieno kieli pääsi kyllä paremmin oikeuksiinsa ihan kirjan alussa. Oletko muuten lukenut kirjailijan muita teoksia?

    Ilse: No jopas on nyt kirja onnistunut kehittämään korkeat kriteerit itselleen :D. Mitä Hoegin teosta suosittelisit seuraavaksi luettavaksi?

    VastaaPoista
  7. Minä olen lukenut tämän niihin aikoihin kun se suomeksi ilmestyi, ja tunnelma jäi kyllä mieleen. Olen oikein ihmetellyt miksen ole muuta Hoegia lukenut... pitäisi aktivoitua :-)

    VastaaPoista
  8. Lumen taju on hieno! Tosin minä olen lukenut tämän monta kertaa ja eka kerran silloin 1990-luvulla kun tämä suomennettiin, joten alan olla vähän jäävi tätä kommentoimaan, on niin subjektiivinen lukukokemus jo minulle. Olen tästä blogannutkin!

    Rajatapauksia on hieno, joskin aivan erityyppinen kirja kuin tämä. Tykkäsin nuorempana myös Kertomuksia yöstä -novellikokoelmasta, mutta en ole varma onko se kestänyt yhtä hyvin aikaa kuin Rajatapauksia.

    VastaaPoista
  9. Minä pidin tästä myös kovasti! Vetävä ja aivan omanlaisensa kirja, josta on tosiaan vähän vaikea sanoa mitään. Alkupuoli oli minustakin loistava, sitten meni osittain överiksikin, ehkä tarkoituksella? Pidin kovasti. Uusin Hoeg odottelee hyllyssä...

    VastaaPoista
  10. Booksy: No nyt sitten ihmeessä muutakin Hoegia lukemaan! Jotenkin tämmöinen "mies osaa kirjoittaa" -kirja kyllä vakuutti siitä, että vaikka tältä olisivat juonen aiheet loppuneet kesken, niin hirveää kuraa ne uudemmatkaan kirjat ei voi olla.

    Salla: Kävin itse asiassa tottakai lukemisen jälkeen tutkimassa sinunkin arvion, tai en tiedä oliko se vain yksi niistä :). Rajatapauksesta olen tainnut kuulla kehuja muiltakin, se taitaa päästä myös jossain vaiheessa luettavaksi.

    VastaaPoista
  11. Valkoinen kirahvi: Joo, jotenkin en oikein osaa sanoa juonesta mitään, kun alussahan nyt ei periaatteessa edes niin kamalasti tapahtunut ja loppua ei tietenkään voi liikaa paljastaa... Kyllä tämä jonkinlainen moderni klassikko kuitenkin jo varmasti on.

    VastaaPoista
  12. Tessa, aloitin joskus Rajatapauksia mutta sitten se jäi jostakin kirjasta riippumattomasta syystä kesken. Minulla on kyllä ollut monta vuotta tarkoituksena lukea joku toinen Hoeg nähdäkseni pääsisinkö Lumen taju -traumastani yli. Voisinkin ottaa sen nyt syksyn projektikseni.

    VastaaPoista
  13. Lumen taju on tosiaankin hurjan hieno ja tunnelmaltaan vahva kirja. Minä(kin) luin tämän jo 90-luvun alussa, mutta kuvittelen muistavani kirjasta paljon. Nyt mietin, millaista olisi lukea tämä uudelleen.

    VastaaPoista
  14. Minä muistan tästä kirjasta parin vuoden takaisen lukemisen jälkeen vain sen, että se oli juurikin hyvin omituinen. Kai siitä silloin pidinkin, mutta se oli sitä sarjaa, ettei mieleen jää kuin se vallitseva kummallisuus. :D

    VastaaPoista
  15. Liisa: Ok, odotan Rajatapauksia -kommenttiasi jännittyneenä :).

    Katja: Olisi kyllä jännä kuulla, onko aika kullannut muistot tai mielipide muuttunut muuten vuosien saatossa...

    peikkoneito: Minä en osannut ollenkaan varautua ennalta Lumen tajun (hyvään) outouteen, luulin, että tämä olisi enemmän sellainen normaali lukuromaani -tyyppinen ja siksi yllätti :).

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!