Lokakuun luetut

Lokakuu oli minun kohdallani aika samanlainen lukukuu kuin moni muukin tämän vuoden kuukausi: Kuusi kirjaa (2011 olen lukenut 3-8 kirjaa kuukaudessa) ja hyvin sekalaista settiä. Oikeastaan kaikki kirjat olivat taas keskenään niin erilaisia, että olo kuukauden tunnelmia tiivistäessä on vähän niin kuin banaania ja päärynää vertailisi, mutta kokeillaan. 

Kuun alussa Marian Keyesin Enkelit hurmasi kepeydellään (joka ei sulattanut aivoja ja valuttanut niitä korvista ulos kuten yksi nyt kesken oleva chick lit -pläjäys). Aurinkoisesta Los Angelesista lukeminen irlantilaisella pilkkeellä silmäkulmassa kirjoitettuna ei kyllä varmasti tee koskaan pahaa lokakuussa.

Johanna Sinisalon Enkelten verta veikkailin heti lukemisen jälkeen äärimmäisen innostuneena jopa vuoden parhaaksi kirjaksi. Päällimmäinen hurmio on ehkä haihtunut, mutta kirja oli silti valtavan hyvä, ja ehkä jopa vuoden paras. Vasta Lilyyn muuttanut Jenni kirjoitti kirjasta mielestäni oivaltavasti: ...monipuolisuudesta johtuen en oikein tiedä, kenelle kirjaa suosittelisin - ja toisaalta juuri siksi suosittelisin sitä ihan kaikille. Niinpä. 





Jari Tervon Layla on pitänyt paitsi blogosfäärin, myös vakavasti otettavien lehtien kulttuuritoimitukset kiireisinä. Kyllä, Layla tuntuu edelleen erinomaiselta kirjalta. Minun mielestäni Tervo on tehnyt erinomaista työtä, olipa mukana sitten tarkoituksellisia tai tarkoituksettomia faktavirheitä tai ei. Kirja tarjoaa vaihteeksi elämän karuja käpyjä. Jos Sinisalon tasoja olivat yksilö ja maailma, Tervo liikkuu sulavasti siinä välissä ja osoittaa miten samanlaista kaikkialla kuitenkin on: Osittain on ihan sama, mistä ongelmat johtuvat tai missä on, kamala on aina kamalaa ja lähiyhteisö tai oma yhteiskunta saattaa sortaa olipa siten kotona tai vieraalla maalla. 


Jos Keyes vei aivot K-18 diskohittilän narikkaan, Remes vei ne johonkin toiseen baariin. Vaikka Teräsleijona(kin) käsitteli myös vakavia asioita, juoni veti niin kovaa, että syntyjä syviä ei auttanut jäädä pohdiskelemaan. Ei Remeksen parhaimmistoa, mutta plussat ajankohtaisuudesta. Lukisin tämän yhä uudestaan ensimmäisen kerran, vaikka tämä ei mitään ihmeellistä tarjonnutkaan, mutta toisaalta tuli mieleen, että koska trillereistä lajityyppinä pidän, voisin lukea pitkästä aikaa muitakin saman lajityypin kirjailijoita. 








John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen oli ollut lukulistallani pitkään ja siihen alkoikin jo kohdistua älyttömiä odotuksia. Ja tosiaankin älyttömiä, ei välttämättä hurjia siinä mielessä, että olisin odottanut kirjan olevan erityisen hyvä. Ällöttävyydestään huolimatta kirja oli todellista laatukaunoa. Haluan lukea muutkin suomennetut Lindqvistit, tosin harvakseltaan. 


Uusimmassa Imagessa on muuten mielenkiintoinen juttu Lindqvististä: Moni varmaan tiesikin, että hän on työskennellyt myös mm. taikurina ja stand up -koomikkona, mutta tiesittekö, että miehen kauhukirjailijan hiukset ovat siistiytyneet? Pääpointtina oikeasti: Jutun mielenkiintoisinta antia oli mielestäni kirjojen vertailu Lindqvistin omaan elämään. Lindqvist kertoo muun muassa olleensa vakavasti koulukiusattu ja Ystävät hämärän jälkeen -kirjan Oskarin olevan hänen alter egonsa. Ja niin: Ruotsissa julkaistussa "kirjoituskokoelmassa" (miten se erooa novellikokoelmasta?) Låd de gamla drömmarna dö on myös epilogi kirjaan Ystävät hämärän jälkeen. Mielenkiintoista. Uteliaimmille tai spoilausta pelkääville: Epilogin juoni kerrotaan Imagen jutussa. Lisäksi mies kirjoittaa par aikaa uutta kirjaansa, jonka alkuasetelma kuulosti todella mielenkiintoiselta. En siis pääse Lindqvististä vielä hetkeen eroon. Hyvä. 




Lokakuun viimeisenä päivänä sain loppuun mielipiteitä jakaneen, tai oikeastaan aika monessakin ristiriitaisia tunteita herättäneen Mathias Malzieun Sydämen mekaniikan. Ajatukset kirjan sisällöstä eivät ole selkiytyneet niin että minulla olisi mitään uutta sanottavaa, mutta toivottavasti Gummerus ymmärtää kiittää tarpeeksi harvinaislaatuisen hienon kannen luonutta taiteilijaa!  Kansi on upea ja kurkistusaukko hauska :). 





Lokakuun lopussa seikkailin myös elämäni ensimmäistä kertaa kirjamessuilla jotka olivat kaikin puolin niin hauska kokemus, että seuraavalla kerralla toivon ehdottomasti ehtiväni viipymään kaksi päivää. 

Hakusanakatsaukset ovat joita ainakin Booksy ja Salla ovat liittäneet kuukauden tilinpäätöksiinsä ovat mielestäni niin hauskoja, että aloitan saman perinteen.  


Lokakuun voittaja on...

"Tulevaisuuden tekniikka 29 vuoden päähän"


Mitäs tähän nyt sitten enää lisäämään? Paitsi että jos tietäisin, niin voisi olla, että minulla olisi hetken verran kiireellisempää tekemistä kuin jakaa näitä tiedonmurusia blogissani. Mutta ainahan sitä voisi arvailla. Ja tottakai, jos on tekniikasta kovin kiinnostunut, niin kannattaa tietenkin opiskella tekniikkaa, niinhän sitä voi päästä vaikka itse mukaan luomaan! Hyvä googlettaja, ehkä se on juuri sinun tuleva keksintösi mikä on sitä tekniikkaa 29 vuoden päähän! 


Ekstrana: Myös "erilaiset vuokaleivokset" tuntuu kiinnostaneen ja moni onkin onnettomasti ohjautunut blogiini tämän postauksen jälkeen. Ei se mitään, ehkä tieto muffinin ja vuokaleivoksen eroista leviää yhä laajemmalle.