Kuukausi on taas ohi, mutta olenpahan seitsemää erittäin hyvää lukukokemusta rikkaampi. Luetuthan olivat siis:
Anne Leinonen ja Miina Supinen: Rautasydän
David Eagleman: Tarinoita tuonpuoleisista
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Taivaalta pudonnut eläintarha
Tauno Tiusanen: Narutettu sukupolvi
Dmitri Gluhovski: Metro 2034
Jarkko Tontti: Sali
Mika Waltari: Vieras mies tuli taloon ja Fine van Brooklyn
Vaikka aikaisemmin ajattelin, että olisi vähän hassua nostaa esiin jonkinlainen kuukauden voittaja, niin oikeastaan hetken miettiminen on selkiyttänyt ajatuksia. Nyt, aivan kuun lopussa, vahvimmalta lukukokemukselta tuntuu Pasi Ilmari Jääskeläisen novellikokoelma Missä junat kääntyvät. Vaikka hullaannuin kovasti myös Tarinoita tuonpuoleisista -kirjasta, Jääskeläisen novelleihin uskon palaavani vielä monta kertaa.
Nyt minulla on kesken harvinaisen monta kirjaa: Tulen ja jään laulu (Song of Ice and Fire) -sarjan ensimmäinen osa Game of Thrones, jota luen yleensä iltaisin sängyssä. Luen siis yleensä noin 10 sivua kerralla ennen kuin nukahdan, mutta koska olen katsonut kirjan perusteelta tehtyä sarjaa pidemmälle kuin olen lukenut kirjaa, se ei haittaa. Kirja on siksikin rauhoittaavaa sänkylukemista, että sitä ei ole pakko lukea eteenpäin jotta tietäisi, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ovela nukahtamissuunnitelma, eikö?
Toisena kirjana menossa on John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen. Sain Facebook -tykkäyksellä ansaitun ja pitkään hyllyssä lojuneen kirjan aloitettua, kun huomasin, että kirjan perusteella tehty amerikkalainen elokuvaversio on pian, itse asiassa muistaakseni jo viime tai tällä viikolla, tulossa vuokrattavaksi. Jo vähän yli 100 sivun perusteella on kuitenkin selvää, että tässä Lindqvistissä tapahtumat ovat sen verran kamalia, että elokuvana en niitä pysty katsomaan. Odotan kuitenkin jo kovasti, että saan luettua kirjan loppuun ja pääsen kertomaan siitä teille.
Kolmas kirja on akuuttiin hömpäntarpeeseen lainattu Marian Keyesin Enkelit. Kyllä, Keyesiä suomeksi vaikka niin kesällä petyin lyhentäen suomentamiseen... Kirjaston hömppä- eli romantiikka -osasto oli kuitenkin niin tyhjä että valinnanvaraa ei kamalasti ollut ja tähän oli tartuttava. Ensimmäisen 100 sivun perusteella hyvä valinta kuitenkin tämäkin.
Jotta hyllyssä pitkään lojuneet kirjat eivät vieläkään tulisi luetuksi (kyllä, K-blogin Riittävätkö oman hyllyn kirjat? -keskustelu ON mielenkiintoinen...), Suomalaisesta Kirjakaupasta tuli eilen mukaan Jari Tervon uutukainen Layla, Johanna Sinisalon Enkelten verta oli saatu kirjastossa lainauskuntoon ja Vladimir Nabokovn Lolita jonka olen tosi pitkään halunnut lukea huusi "En ehkä enää ole täällä ensi kerralla kun tulet käymään" ja hyppäsi kirjaston esittelyhyllystä syliini.
Siinä siis varmaan aika pitkälti ensi kuun sisältö. Niin, ja uusi Remeshän ilmestyy torstaina... Senkin luen varmasti lokakuussa, kunhan se perhepiirissä ehtii tähän talouteen asti.
Tessa, sinulle on ruusuja blogissani!
VastaaPoistaOlet kyllä ihanan monipuolinen lukija.
VastaaPoista(Eikös tuo Pasi Ilmari Jääskeläisen novellikokoelma ole nimeltään Taivaalta pudonnut eläintarha? :) Minulla kokoelma on edelleen kesken, mutta joskus luen sen kokonaan. Kiva, että pidit siitä!)
Valkoinen kirahvi: jee, kiitos! Vastaan kunhan palaan normaalin läppärin ääreen.
VastaaPoistaKatja: kiitos, ja hitsi, oikeassa olet, aiemmin pienemmästä määrästä novelleja on kyllä tehty missä junat kääntyvät -niminen kokoelma mutta minä tarkoitin tietenkin tätä uudempaa taivaalta pudonnutta eläintarhaa. Pitääpä korjata...
Katsoin itse Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen -kirjaan perustuvan Let Me In -elokuvan Espoo Cinéssä ja se oli niin käsittämätöntä kuraa, etten suosittelisi sitä kenellekään. Kaikki kirjan merkittävät teemat oli jätetty pois ja jäljelle jäänyt oli pinnallista höttöä, josta tekijät eivät saaneet raavittua kasaan oikein mitään selkeää teemaa tai kokonaisvaltaista tarinaa.
VastaaPoistaRuotsissa on aikaisemmin tehty kirjan perusteella elokuva Låt den rätte komma in, jota en ole itse nähnyt, mutta ystäväni mukaan se oli aika hyvä. Eli jos kirjan lukemisen jälkeen tekee mieli katsoa jokin elokuvaversio, niin ehkä mieluummin tämä toinen. ;)
Olga: Kiitos hyvästä kommentista! Itse asiassa minäkin tajusin pienen googlettelun jälkeen, että tuo ruotsalainen versiohan on julkaistu jo muutama vuosi sitten ja saanut paljon kriitikkokiitostakin osakseen, Jenkkiversio taas näyttäisi monien mielestä olevan kuraa kuten sanoitkin. On tosi sääli, jos toisesta versiosta on leikattu käytännössä kaikki kantavat teemat pois, koska en minä kauhua kauhun takia oikeastaan haluaisi katsoa. Jotenkin kauhun kautta vaan ehkä on helpompi käsitellä joitain vaikeita asioita. Eli amerikkalaisversio kuulostaa todella kamalalta :(. Molemmat elokuvasovitukset taitavat kuitenkin nyt jäädä minulta katsomatta.
VastaaPoista