Luettu on, vaan ei blogattu. Korjataan tilanne.
Kirjan nimi: Metro 2034
Kirjoittajat: Dmitri Gluhovski
Kustantaja: LIKE
Julkaistu: 2009/2011
Sivuja: 367
Mistä minulle: Kirjasto, varausjono ja silleen.
Minulla on uusi, mielestäni sangen fiksu tapa yrittää edistää omien, jo hyllyssä olevien kirjojen lukemista: En mene enää kirjastoon vain harhailemaan (koska sillon mukaan lähtee AINA vähintään viisi kirjaa), vaan varaan ne kirjat, jotka ehdottomasti haluan, itselleni valmiiksi. Jostain syystä pääkirjastosta tuntuu olevan usein kaikki mahdollinen lainassa, mutta sivukirjastoista löytyy usein sama kirja, ja jos sen varaa pääkirjastoon, voi euron hintaa vastaan käydä vain noutamassa kirjan tiskiltä ja välttää houkutukset. Hieno systeemini on johtanut siihen, että nyt olen kirjastossa kuuden eri kirjan varausjonossa. Yrittäkää nyt löytää tästä sitten logiikkaa...
Mutta, Metroon. Itse asiassa takaisin Metroon. Pidempään blogia seuranneet varmaan muistavat, että luin Metro 2033:n noin vuosi sitten, silloinen bloggaus löytyy täältä. Tuolloin kerroin Metro 2033:n olevan pitkä, ahdistava ja enimmäkseen tylsä. Nyt haluaisin ehdottomasti ottaa tuon kolmannen adjektiivin takaisin. Ei kirja jälkikäteen ajateltuna tylsä ollut, mutta ehkä se oli, hmm, työläs lukea.
Metro 2034:n selkämykseen kirjoitettu
Ihmisen oli turha haaveillakaan revanssista
tiivistää oikeastaan tunnelman aika hyvin.
Moskovan metrotunneleissa on siis asusteltu jo parikymmentä vuotta. Ydinsota on ollut ohi yhtä kauan. Metrotunneliin on syntynyt kyliä ja kaupunkeja jotka liittoutuvat, laativat yhteiskuntajärjestyksiä, partioivat ja sotivat.
Tunnelma on aikalailla lohduton. Säteily maan pinnalla on armotonta ja mutantit ovat kehittyneet pikavauhtia. Kurjuutta riittää. Muualla elävistä ihmisistä ei ole tietoa, vain tarua.
Metro 2034 vie edeltäjänsä tarinaa eteenpäin keskittymällä yhteen edellisen kirjan henkilöistä, Hunteriin.
Mitäpä tähän enää lisäämään? Ensinnäkin, ensimmäisen Metron arvo mielessäni kohosi vuodessa huomattavasti, seuraava osa ei kamalasti tuonut uusia ideoita, mutta jostain syytä nautin silti sen lukemisesta. Vaikka toivosta oli turha edes haaveilla.
Oioi, en uskalla lukea tätä nyt, kirja on kohta käsissä... mutta palaan myöhemmin!
VastaaPoistaVoi vitsi, sinun mielipidettä odotellessa :)
VastaaPoistaSain juuri tämän luettua, ja pidin enemmän kuin Metro 2033:sta. Lukeminen lähti heti alusta asti paremmin liikkelle, ei tullut yhtään sellaista turhautunutta pysähdystä, joita ensimmäisen osan kohdalla minulle tuli useitakin. Johtuiko tämä sitten siitä, että maailma oli jo ennestään tuttu?
VastaaPoistaPIdin siitä, että ydintuhosta kerrottiin jotain taustaa, joskaan ei liikaa. Muuten tässä oli oikeastaan vähemmän tapahtumia ja Metron erikoisuuksien kuvailua kuin ensimmäisessä osassa, nyt mukana oli enemmän eettistä pohdintaa. Silti tämä oli minusta mukaansatempaavampi ja ylipäätään paremmin kirjoitettu kuin Metro 2033. Johtuiko sitten osittain siitä, että pidin Homeroksen hahmosta, kun taas ensimmäisen kirjan sankariin, Artjomiin, en oikein saanut kunnollista otetta.
Lukutoukka: Kiitos todella mielenkiintoisesta pohdinnasta! Se, että maailma oli ennestään tuttu, varmaan vaikutti tuohon kirjan sujuvuuden tuntuun. Toinen asia, mitä rupesin nyt kommenttisi jälkeen miettimään, on se, että vaikuttiko se, että Metro 2033 julkaistiin alun perin netissä, jotenkin perustavanlaatuisesti sen rakenteeseen. En yhtään tiedä, onko Metro 2033 julkaistu jonain jatkokertomuksena vai heti kokonaisena kirjana netissä, ja onko itse asiassa tuota kirjaksi päätynyttä 2033 -versiota editoitu mitenkään (eli onko kustannustoimittaja puuttunut vain tähän seuraavaan osaan).
VastaaPoistaPidin kyllä siitä, että kirjat ovat tosi omanlaatuisiaan, siis ihan samanlaisia ei muuten ole todella tullut luettua.
Minäkin pohdin ihan samaa asiaa julkaisutavan vaikutuksesta.Tämä oli selvästi yhtenäisempi teos kuin edeltäjänsä.
VastaaPoistaHih, nyt on 2034 luettu, joten voi tulla lukemaan sinunkin juttusi!
VastaaPoistaOlen muuten prikulleen samaa mieltä sinun ja Lukutoukan kanssa aika monestakin asiasta: etenkin siitä että tämä oli ykkösosaa sujuvampi ja helppolukuisempi. Minäkin mietin mahtoiko maailman tuttuus vaikuttaa, mutta tuota julkaisumuodon vaikutusta en hoksannut :-)
Booksy: Jes, pitää mennä heti lukemaan sinun juttusi!
VastaaPoista