Kirjan nimi: Tarinoita tuonpuoleisista
Kirjoittajat: David Eagleman
Kustantaja: Avain
Julkaistu: 2009/2011
Sivuja: 127
Mistä minulle: Arvostelukappale Avaimelta
Harva kirja saa minut samanlaisen haltioitumisen valtaan kuin David Eaglemanin Tarinoita tuonpuoleisesta. Hehkutin kirjaa jo elokuun postauksessa Kirjasyksy on täällä! seuraavasti:
"David Eagleman: Tarinoita tuonpuoleisista. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Avain - Tämä
on nerokas. Siis ihan todella. Kirjailija on neurotieteilijä ja "Teos
valittiin mm. The Guardianin, The Chicago Tribunen ja Barnes and Noble
-kirjakaupan Vuoden kirjaksi 2009." Olen lukenut ensimmäisen novellin,
ja siis tämä on loistokas. Outoa, mutta olen miettinyt ihan
samankaltaisia juttuja itsekin. Todennäköisesti erittäin innostunut
arvostelu siis tulossa piakkoin!"
Nyt kirjan jokainen tarina on ihmetellen luettu, eikä mielipiteeni kirjailijan nerokkuudesta ole laskenut pätkääkään.
Tiedättehän tunteen, kun kokee lukeneensa kirjan jonka olisi halunnut itse kirjoittaa? Minä tiedän - nyt kun olen lukenut Tarinoita tuonpuoleisista. Kirjan 40:ssä tarinasssa, kyllä, tuonpuoleisista, vilahtelee niin tuttuja ajatuksia, että välillä miettii - kyllä, kirjan vaikutuksesta - onko ne kuitenkin joko kirjoittanut itse tai ainakin lukenut edellisessä elämässään.
Eagleman tarjoaa uskomattoman vahvan ja pohditun ajatuskimaran joka olisi ansainnut tulla luetuksi hieman siistimmin kuin suurina kimpaleina ahmimalla. Minä ahmin kaksi istumaa ja nyt mietin, joutuuko tuonpuoleisessa kohtaamaan kaikki ne itsensä versiot, jotka ovat kirjoittaneet kirjan, opiskelleet jotain muta alaa, keskittyneet juoksemiseen tai ratsastamiseen tai jättäneet blogin perustamatta.
Toisaalta, vilahteleeko tuonpuolesessa jumala, tosin ihan erilainen kuin täällä on tapana kuvitella, vai jäävätkö vain mikrobit suremaan menetettyä yhteisöään? Vai onko tämä kaikki vain yhtä suurta koodia, joka alkoi hyödyntämään ylimääräistä prosessitehoa aivan toisin kuin koodaajat kuvittelivat?
Jopa mieheni innostui lukemaan sitä ja sivujen kääntelyä rytmittivät vain pienet hörähdykset. Tarinoita tuonpuoleisesta on siis myös hauska kirja. Ensimmäiset kommentit olivat "Voi ei, tämähän pakottaa ajattelemaan", ehkä saan laajemmatkin mietteet esitettäväksi myöhemmin.
Kirjan käännökset ovat Itä-Suomen yliopiston Kaunokirjallisuuden kääntäminen -kurssin opiskelijoiden keväällä 2011 tuottamia. Uskallan paljastaa, että kaunokirjallisuuden kääntäminen ainakaan englannista suomeen ei tule olemaan huonoissa käsissä, mikäli nämä kääntäjät alalla pysyvät.
En tiedä onko kirjan takakansitekstin eteen nähty tavalista enemmän vaivaa, mutta ainakin se(kin) on harvinaisen hyvä:
"Mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen? Entä mitä tuonpuoleinen kertoo elämästämme maan päällä?
Tuonpuoleiseen saavuttuasi saatat huomata, että Jumala on mikrobin kokoinen ja autuaan tietämätön olemassaolostasi. Tai ehkä tapaat vain ne ihmiset, jotka jäivät mieleesi elämäsi varrelta. Yhdessä tuonpuoleisessa joudut kohtaamaan kaikki ne minäsi, joiksi olisit voinut tulla, toisessa sinut luodaan uudelleen luottokorttitietojesi perusteella.
David Eaglemanin kertomuskokoelma esittelee 40 kuvitelmaa siitä, mitä tapahtuu, tai ei tapahdu, täältä lähdettyäsi. Tiedettä ja fantasiaa yhdistelevät tarinat luovat hauskuuttavia, hämmentävi ja haikeita mielikuvia paitsi mahdollisista tuonpuoleisista, myös itsestämme tässä ja nyt. Ne tekevät kunniaa olemassaolon arvoitukselle tarkastelemalla ihmisyyden perimmäistä olemusta. toivoa, rakkautta ja kuolemaa."
Kirjan ensivaikutelma säilyi läpi kaikkien tarinoiden lukemisen: Tämä on pieni mestariteos. Kannattaa lukea jos haluaa ajatella, uskoipa sitten mihin tahansa, ei kannata lukea, jos ei halua ajatella. Tämä kirja pakottaa siihen.
Minullakin on tämä kirja jo hyllyssä odottamassa, ja nyt innostuin tästä vielä enemmän! Kiitos!
VastaaPoistavarasin oitis kirjastosta, vaikken olekaan yhtään varma siitä, että haluan ajatella :D
VastaaPoistaSamaa kommentoin kuin Susakin. Olen ihan varma, että tulen pitämään tästä kirjasta. :)
VastaaPoistaVau, kuulostaapa hyvältä! Voisi jopa ottaa sen riskin, että pikkuriikkisen pitää ajatellakin... :-)
VastaaPoistaSusa: Jee, odotan kommenttejasi innolla :)
VastaaPoistaLiina: Hyvä, ja kyllä se ajattelu välillä hyvää tekee ;).
Katja: Hienoa hienoa, toivottavasti tästä kirjasta saa lukea pian sinunkin blogistasi!
Booksy: Ole hyvä vaan, ja itse asiassa, jos haluaa todella kieltäytyä ajattelemasta, niin voi tämän ottaa vitsikirjanakin.
Tämähän on pakko saada luettavaksi.
VastaaPoistaVautsi, minäkin aion lukea tämän kirjan jossain vaiheessa! Kuulostaa hirvittävän mielenkiintoiselta :--)
VastaaPoistaMaana ja Laura: Harvoin minäkään ihan näin paljon mistään kirjasta innostun, mutta tämä oli nyt semmoinen halolla päähän -juttu.
VastaaPoistaKuulostaa sellaiselta kirjalta, jonka jättäisin kirjaston hyllyyn takakannen ensimmäisten lauseiden perusteella, mutta postauksesi perusteella taasen ottaisin ehdottomasti mukaani! Jälkimmäinen vaihtoehto siis odottelee.. Onpa kauhean paljon mielenkiintoisia lukuvinkkejä taas blogeissa. Taitaa tulla kiireinen kirjasyksy ;)
VastaaPoistaTeresita: Kirjasyksystä on tosiaan tulossa kiireinen, niin paljon mielenkiintoisia uutuuksia, niin runsaasti vanhoja lukemisen ansaitsevia kirjoja, niin paljon vanhoja suosikkeja...
VastaaPoistaTämän kirjan paikkaa syksyn kirjapinossa kyllä tukee sekin, että lukemisesta ei tarvitse ottaa mitään stressiä, tarinoita voi lukea vaikka yhden kerrallaan kun ehtii. Moni niistä on vain kaksi sivua pitkä, joten suuria ajankäyttöpulmia tämä ei aiheuta. Ja kiva että kiinnostuit :).