Tunnustan: En ollut kiinnostunut vampyyreista ennen Twilight -sarjan lukemista. Kyseisen sarjan pauloihin tempauduin keväällä 2009, kun kaverini suositteli iiiiiihaaaanaaa elokuvaa, minä missasin kaikki elokuvanäytännöt ja dvd:n julkistamiseen oli vielä aikaa. Twilightit tuli ahmaistua vauhdilla ja kaikenlaisten vampyyri -puritanistien väitteisiin Twilight -vampyyreiden epäuskottavuudesta suhtaudun edelleen nauraen. Kuinka hauskaa oikeasti onkaan väitellä siitä, ovatko satuolennot myyteille tarpeeksi uskollisia vaiko eivät?
Richard Mathesonin Olen legenda (I Am Legend) on eräänlainen tappajavampyyrizombialan ja kauhun klassikko. Tartuin kirjaan huomattuani sen tulleen ahkerasti luetuksi monissa brittiläisissä ja jenkkiblogeissa. Kirjan päähenkilö Robert Neville on tietääkseen ainut maailmaan hurjan taudin jälkeen eloon jäänyt ihminen - muut ovat muuttuneet kuolleiksi tai eläviksi zombivampyyreiksi. Ohukaisen, vain 163 sivua paksun kirjan aikana tarina kulkee sujuvasti eteenpäin ja ainakin minä jouduin pohtimaan monenlaisia kysymyksiä. Miksi Robert on hengissä? Miksi hän haluaa jatkaa elämäänsä, kun toivoa paremmasta ei näy? Kulkeeko hän vain kohti hidasta kuolemaa? Antaako mahdollisuus arvoituksen, eli oman eloonjäännin ratkaisemiselle, toivoa elämään? Mitä hyvä elämä tarkoittaa? Miksi, ja miten pitkään, ihminen haluaa elää vaikkapa äärimmäisessä kurjuudessa?
Kirjasta on tehty useita elokuvasovituksia. Itse en niitä halua nähdä, sillä en missään tapauksessa ole kauhuelokuvien fani, itse asiassa en niitä painajaisten pelossa edes pysty katsomaan. Kirjan lukeminen antoi kuitenkin itselle mahdollisuuden raakuuden kovuuden säännöstelyyn. Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille, sillä kirjaa ei tituuleerata turhaan klassikoksi. Zompivampyyrien valtaama miljöö antoi mahdollisuuden paljon syvällisempien kysymysten pohtimiselle, eikä 163 sivun lukeminen ole ajallisesti missään tapauksessa suuri uhraus. Ei ihme, että kirja on voittanut vuonna 2008 Tähtivaeltaja -palkinnon.
En muuten suosittele sitä leffaa! Ainakaan, jos ei tykkää yhtään kauhuleffoista, mutta on "pakotettu" kattomaan niitä eksän kanssa. Tai siis sillon, kun yhdessä oltiin. Nykynen avokki ei onneks piittaa ollenkaan kauhusta :) Mutta ehkä tuon vois lukasta, mikäli siis pääsen eroon arvion mieleen tuomista leffakauhuista :/
VastaaPoistaMiisa: Olen ymmärtänyt että ko. kirjasta olisi useampiakin leffasovituksia, mutta kaikki jollain tavalla vähän epäonnistuneita/eivät kirjan veroisia. Kannattaa siis lukea kirja!
VastaaPoistaAijaa :o Ainakin siinä, minkä mä katoin (leffassa vielä -.-), oli vaihtoehtonen loppu, siis kun se tuli dvd:lle. En kattonu :D Mutta kirjan lisäsin listalle ja aion tutustua siihen :)
VastaaPoista