Vuonna 2013 luettujen pikatuomiot

Tykkää facebookissa!

 Heipä hei! Jos et ole vielä huomannut, Aamuvirkun Yksisarvisen uusista postauksista pysyy nyt kärryillä myös facebookin kautta, kun tykkäät blogin facebook-sivusta!

Kirjajuttujen lisäksi olen suunnitellut tälle vuodelle BePe eli Berliiniperjantai -sarjan entistä aktiivisempaa jatkamista. Tiedossa on ainakin Berliinin liikuntakulttuurin esittelyä ja suuri museokierros!

Kuten vuoden 2013 kolme parasta -postauksessani lupasin, julkaisen miniarvion kaikista viime vuonna lukemistani kirjoista. Mielestäni on hauska huomata, että joistain kirjoista on vähän erilainen fiilis nyt kuin heti lukemisen jälkeen - ja sillähän se kirjan hyvyys kai loppupeleissä mitataan.

Mutta, enemmittä pohjustuksitta, tässä vuoden 2013 luetut kuukausi kuukaudelta!

Hamburger Bahnhof (taidemuseo, ei käytössä oleva juna-asema)

Tammikuu:
Haruki Murakami: Blind Willow, Sleeping Woman
Perinteistä Murakamia mielenkiintoisessa novellimuodossa. Tuo mieleen U-bahnissa istumisen. En muista yhtään tarinaa tarkkaan, mutta uskon sen tarkoittavan vain, että kirja kestäisi toisenkin lukemisen.
Ulla-Lena Lundberg: Jää
Finlandia-voittaja. Kansi näytti aivan erilaiselta kirjan lukemisen jälkeen kuin kansia ensimmäisen kerran avatessa. Hidas tempo, kaunis kuvaus, kesäinen ulkosaaristo, yllättäen kylään tulevat vieraat. Perinteinen heinän teon tuoksu. En jaksaisi lukea toiste.
Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Oravamaisesti liikkuva tyttö. Nuortenkirja, joka oli liiankin nuortenkirjamainen makuuni. Koin myötähäpeää päähenkilön puolesta. Huomasin, että en todellakana kuulu kohderyhmään.
Tuomas Vimma: Raksa 
Positiivinen yllättäjä! Vimma kirjoitaa erittäin rempseästi, mutta onnistui luomaan kirjan päähenkilöstä, rakennustyömaiden projektipäälliköstä yllättävän sympaattisen ja samaistuttavan hahmon. 

Helmikuu:
Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina 
Kertoo siitä, mitä amerikkalaisen pikkukaupungin yksinhuoltajanaiselle tapahtuu, kun hänet raiskataan. Aivan kamala kirja, mutta aivan kamalan hyvin kirjoitettu. Kestäisi toisen lukemisen, mutta en varmaan halua enää lukea tätä toiste. Oatesta voisin kyllä lukea muuten.
Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja 
Kevyt välipala, vähän naiivi, muistan tapahtumien yksityiskohdat vieläkin yllättävän hyvin.
Gillian Flynn: Gone Girl 
Tässä kirjassa yhdistyy niin moni kiva juttu, että en pysty kunnolla niistä kaikista kertomaan. Kirja itsessään oli kaikessa kieroudessaan loistava. Olisipa kiva lukea se vielä ensimmäisen kerran! Toiseksi, luin suurimman osan kirjasta ihanalla keväisellä Amerikanmatkallani eli muun muassa Nykin kaduilla kuljeskelusta kahviloissa vapaata ottaessani. 
Gretchen Rubin: The Happiness Project 
Faktaproosa- ja self help -innostukseni sai mainion startin tästä. En pelkästään pitänyt siitä, mutta suosittelen The Happiness Projectia silti kaikille, jotka haluavat hieman muuttaa elämäänsä.

Maaliskuu:
Jørgen Brekke: Armon piiri
Dekkari, joka ei suuresti sytyttänyt.
J.G. Ballard: Kuivunut maailma
Kuivuus iski, ilmapiiri oli synkkä, vähän raskas. 

Huhtikuu:
Takeshi Kaiko: Kesän pimeys
Jos edellinen kirja oli raskas, tämä se vasta raskas olikin. Jos haluat ujuttautua synkän japanilaisen sekavuuden piiriin, kannattaa lukea. 
Ameera Al Hakawati: Desperate in Dubai
Kaivattu kevennys kolmen edellisen jälkeen. Chick littiä Dubaista, ostettu Dubaista. Tämä tuo mieleen risteilylaivan ja aurinkorasvan tuoksun. Suosittelen noin muutenkin vähän erilaista kepeyttä kaipaaville.
Lauren Oliver: Delirium 
Vähän laimeaa nuorisoscifiä. Jatko-osa odottaa Kindlessä, mutta en ole vielä hyökännyt kimppuun. 

Toukokuu:
Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet
Kähkönen on myös vuoden positiivisia yllätyksiä, päähenkilö Anna heräsi eloon ja kuljetti pitkin historiallista Kuopiota.
Jussi Adler-Olsen: Mercy 
Hyvä dekkari. Oikein, oikein hyvä. 
Timothy Ferriss: 4 tunnin työviikko
Self help -into jatkui. Ferriss on henkilönä mielestäni ärsyttävä, mutta hänen kirjassaan on silti monta juttua, josta jokaisen ihmisen kannattaisi ottaa opikseen. Tätä pitänee kerrata jossain vaiheessa.
Sirpa Kähkönen: Rautayöt 
Kähkönen pysyi vahvana.  

Hamburger Bahnhof

 

Kesäkuu: 
Jø Nesbo: Suruton
Tästä ei ole jäänyt juuri mitään mieleen, mutta muistan pitäneeni suunnilleen kaikista Nesboista.
Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa
Kosto ikuisessa kaupungissa jäi bloggaamatta, eikä todellakaan kirjan tason vuoksi! Suunnittelin Valan toisesta kirjasta blogihistoriani ensimmäistä videopostausta, jota en sitten ikina toteuttanut. Joka tapauksessa: Oikein kelpo rikosmysteeri Roomasta. 

Heinäkuu:
Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
Larsson on Larsson, luen kyllä trilogian kolmannenkin osan. En tainnut postata tästä kirjasta ollenkaan, kun en keksinyt siitä mitään erityistä sanottavaa (ja heinäkuu, ja helle, ja Suomi).
Venla Hilden: Mediahuora
Olisin voinut käyttää aikani muutenkin kuin tätä lukien.
L. M. Montgomery: Anne of Green Gables
En tiennyt pitäväni tyttökirjoista, nyt tiedän että voin pitää niistä! Montgomerya pitää lukea ehdottomasti lisää!

Syyskuu:
Kirsi Kuronen: Likkojen lipas
Löytö Berliinin kirjapuusta, kirjoittajan kommentti ilahdutti erityisen paljon! Vuoden ainoa runoteos.
Cassandra Clare: City of Bones
Paranormaaleja romansseja ja muuta - olisi voinut jäädä väliin. Odotin pitäväni tästä, mutta nyt olen tyytyväinen, että en ostanut sarjan toista osaa. Aloin huolestua siitä, olenko kasvamassa young adult -genrestä ulos.
Tri Eben Alexander: Totuus taivaasta  
Ihmeellistä tauhkaa. Kirjan nimellä tullaan blogiini kuitenkin mielettömän paljon, joten ilmeisen myyvää tauhkaa. 

Lokakuu:
Lauren Weisberger: Revenge Wears Prada The Devil Returns
Tämä taisi olla chick littien jatko-osien vuosi (myös Bridget Jonesista on julkaistu jatko-osa): Minä pidin! 
Siina Taulamo: Vie sinne mun kaihoni, Aunuksen Karjalassa 1941-1944
Ihan vain osoituksena poukkoilevasta kirjamaustani luin vaihteeksi historiallisen opettajatartarinan Aunuksen Karjalasta, ja pidin siitä.
Lottie Moggach: Kiss me first
Jos pidät Gone Girlistä, pidät varmaan tästäkin, sanoi ystäväni ja oli aivan oikeassa.  

Marraskuu:
Marraskuussa intouduin harjoittelemaan vloggausta.
Charles Duhigg: The Power of Habit
Lisää mielenkiintoista self-helppiä. Ensimmäinen vloggaukseni!
Virpi Hämeen-Anttila: Railo 
Olisi voinut jäädä väliin.

Joulukuu:
Mahtava lukukuukausi: kokonaiset 8 kirjaa! Lukuintoani auttoi Suomessa vietetty joululoma ja äitini kirjastojärkkäilyt. Koin päässeeni ensimmäistä kertaa taas oikein vauhtiin bloggaamisen kanssa.

Sofi Oksanen: Puhdistus 
Kirja, josta kaikki on sanottu, ja hautuu siksi vielä bloggaajan mielessä. Kuten moni on jo sanonut, tämä on oikein, oikein hyvä kirja, mutta ainakaan minulle sen lukeminen ei ollut mikään nautinto.
Sirpa Kähkönen: Jään ja tulen kevät
Tämä taitaa olla vähän sellainen väliteos?
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu  
Pidin lukemisen jälkeen kovasti, nyt tunteet ovat ehkä vähän laimenneet, mutta ihan lukemisen arvoinen, kyllä. 
Charles Dickens: A Christmas Carol
Virittäytymistä joulutunnelmaan! Voisin kyllä lukea tämän ensi vuonna suomeksi. 
Kauko Röyhkä - Juha Metso: Et kuitenkaan usko... Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä 
Mahtava yllätys! Suosittelen edelleen kaikille hyvistä tarinoista ja Venäjästä kiinnostuneille.
Johanna Sinisalo: Auringon ydin
Sinisalo on taas kaikkien saamiensa kehujen arvoinen. Hyvä idea on nivottu tarpeeksi laajaan tarinaan ja kaikki on kirjoitettu uskottavasti.
Tuomas Vimma: Ruutukymppi
Mukava kevennys, tosin Raksan uutuudenviehätys puuttui. 
Jonathan Franzen: Vapaus 
Nämä tunnit olisin todella voinut käyttää jotenkin muutenkin. 

Siinäpä ne! Tänä vuonna toivon lukevani enemmän, vaikka tilanne ei ainakaan vielä näytä kovin hyvältä. Tavoitteena on kuitenkin lukea ainakin kaikki omat, nurkissa pyörivät kirjat läpi, ja pikaisella laskutoimituksella niitä näyttää olevan ainakin 50.

Hikinen heinäkuu

Hikisen päivän ilta

Heinäkuu oli niukkalukuinen. Vaikka olen tehnyt kaikenlaista järkevääkin, alan jo itsekin tympääntymään iltojen vapaahetkien kulumiseen lukemisen sijasta epämääräiseen koneella surffailuun. Onneksi aikaa koneella ei ole enää pakko kuluttaa: Uuden asunnon löytyminen josta raportoin jo aikaisemmin, vei ison huolen mukanaan.

Vaikka asunnon etsiminen ja hakeminen oli äärimmäisen ärsyttävää puuhaa, löytyi siitä yksi hyväkin puoli: Sain taas kokea Berliiniä pienen hetken vasta saapuneena ulkopuolisena, joka miettii, miltä kaupungin eri puolet näyttävät ja missä kohtaa leikkauskohta asuntojen hinnan, sijainnin ja kivuuden kuvaajien käyrät leikkaavat toisensa.

Tämän kaltaisten syvällisten asioiden pohdinta selittäneekin osaltaan heinäkuun mielenkiintoista kirjalistaa, joka ei ollut ihan minua. Kaipaan jo jotenkin syvemmän ja spekulatiivisemman ja kyllä, scifimmän kirjallisuuden pariin! Alan harkita jo vakavan lukusuunnitelman laatimista vuoden loppupuolelle, jotta lukemiseen palaisi taas se saavuttamisen, oivaltamisen ja syventymisen ilo joka siinä viime vuonna oli. 

Pidemmittä puheitta, heinäkuun luetut: 

Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
Oletko kuullut Stieg Larssonista? Ai no sitähän minäkin. Hehkutetun Millenium-sarjan kakkososa. Vertaa sipseihin tai ranskalaisiin. Aion lukea kolmannenkin osan, vaikka se ei taida nyt ihan vielä upota. 

Lisbethin tausta selviävät Miehet jotka vihaavat naisia -kirjan kertomuksi syvällisemmin, toimittaja Blomkvist on edelleen hukassa ja pahikset ovat aina vain pahempia. 

Moni kehui Millenium-sarjan kakkososaa ykköstä paremmaksi, mutta itse olen väitteestä vähän eri mieltä. 

Venla Hilden: Mediahuora
Lue kommentit täältä. En vakuuttunut 

L. M. Montgomery: Anne of Green Gables
Annan nuoruusvuodet oli sentään positiivinen yllätys! Montgomery on minulle ennestään vieras tuttavuus, mutta voisin kuvitella lukevani esimerkiksi juuri Annan edesottamuksia jatkossakin kevyiksi välipaloiksi. 

Menevä marraskuu, juhlittu joulukuu, eikun...

Huhhuh. Marraskuuko masentava - täällä se meni jollain kummallisella pikakelauksella. Oikeasti, ihan vastahan oli lokakuu ja luin Kosmokomiikkaa... Kliseisesti väitetään, että marraskuu on hyvä kuukausi sohvan nurkkaan käpertymiselle ja kirjojen lukemiselle. No varmaan olisi, jos työt ja sosiaalinen elämä eivät häiritsisi hyvää lukutoukkailua. Meillä on kotioloissa menossa siitä kummallinen aikakausi, että yleensä ei-suunnilleen-mitään lukeva mieheni lukee paljon enemmän kuin minä, kiitos 30 minuutin työmetromatkan. Nyt, kun kotona siis olisi keskusteluseuraa käytännössä jokaisesta meillä fyysisenä esineenä olevasta kirjasta, minä en ole lukenut niistä kaikkia. Miten tässä näin pääsi käymään... 

Sen sijaan voisin kertoa hienoista keikoista joilla olen käynyt (Sonata Arctica ja Bon Iver, vieläpä peräkkäisinä iltoina: Yleisöjen erilaisuudesta päätellen taatusti kukaan muu ei ollut noilla molemmilla keikoilla), hauskoista juhlista ja epämääräisistä kaupunkisamoiluista.

Remes: Ylösnousemus

Marraskuussa taidettiin lukurintamalla päästä jonkinlaiseen ennätykseen: Vain kaksi luettua kirjaa! Minulla ei suinkaan ole takataskussa mitään kallistelevaa bloggaamattomien kirjojen pinoja. Kirjoitin lyhyesti sekä Remeksen Ylösnousemuksesta että Nicolas Barreaun Das Lächeln der Frauenista.

Blogissa käytiin kuitenkin myös vilkasta keskustelua vierailla kielillä lukemisesta. 

Marraskuussa tapahtui kuitenkin muitakin kivoja juttuja: Amerikkalainen kustantaja Harper Collins varasi Emmi Itärannan Teemestarin kirjan ja Itärannen seuraavan kirjan oikeudet. Onnea!! 

Joulukuun lukemiset näyttävät itse asiassa vähän valoisemmilta. Aion kovasti pinnistellä scifi-haasteen loppuun, vaikka kiirehän tässä tulee. Siihen liittyen kesken on Orson Scott Cardin Ender's Game josta olen tykännyt. Olen lukenut myös Murakamin kirjaa 1Q84 (menossa Book 2) eteen päin, mutta sen fyysiset mittasuhteet tekevät sängyssä lukemisesta mahdotonta. Lisäksi aloitin suomipuuskassa Kari Hotakaisen Juoksuhaudantien. 

Seuraavaksi aion kuitenkin keskittyä scifi-haasteeseen. Olen katsonut valmiiksi kategoriaan 6, Steampunk, jo hyvän suomalaisen ehdokkaan Elisa-kirjasta. 

Joulukuun huippukohta tulee tietysti olemaan se, kun lähden joulun viettoon ja täydempiä kirjahyllyjä kohti Suomeen! 

Sitten blogin liikenteeseen: Vaikka bloggausten määrä on ollut marraskuussa heikko, liikennettä on riittänyt. Itärannan oikeuksien myynti selvästi noteerattiin, sillä Teemestarin kirjaa on googletettu ahkerasti. 

Blogiini on myös tullut liikennettä saksalaisen sivuston
blog-zug.com kautta. Tut mir echt leid, nichts auf Deutsch hier, oder noch nicht...

MiniBePe ja pikanen kuukauden tilinpäätös: Lokakuu

Brunssielämää

Viikonloppuna eloni oli niin onnellista, että luonani oli käymässä ystävä, jonka sain nyhdettyä sunnuntaiaamuna ihmisten aikaan brunssille. 

Paikka oli tietysti valittu huolella viikkoja etukäteen. Joidenkin ravintoloiden ja kahviloiden turmaksi henkilökohtaisella ranking-listallani meinaa koitua ylisuuri ennakkohehkutus. Näin oli käymäisillään myös Prenzlauer Bergin helmeksi mainostetun Anna Blumen brunssin kanssa. Erittäin kiva varsinkin loistavassa seurassa, mutta ei nyt niiiiiiiin ihmeellinen. Moni oli kuitenkin minua vakuuttuneempi ja valmis aamupalastamaan jopa hyytävässä ulkoilmassa. Kunnon pohjoismaalaisina ja lämpimiin sisätiloihin tottuneina jonotimme ystäväni kanssa mieluummin 20 minuuttia pöytää sisältä.

Berliinin brunssitarjonta on mainiota, mutta yksi asia minua kevyesti ärsyttää joka kerta: Halvoilta vaikuttaviin brunsseihin ei käytännössä koskaan kuulu mitään juotavaa, joten esimerkiksi 8 euron ruokalaskun päälle saa helposti pulittaa vielä ainakin pari euroa kahvista ja helposti saman verran vedestä, mehuista nyt puhumattakaan. 

Brunssi sai kuitenkin yllättäviä lisäpisteitä: Saimme pöydän, josta oli suora näkymä mielettömän viihdyttävään kirjojenvaihtopisteeseen. Pölkkyjen luona kävi jatkuva kuhina, kun ihmiset toivat ja veivät kirjoja tai pysähtyivät vain hetkeksi tutkimaan puunrunkoihin kaiverrettujen laatikoiden sisältöä.

Kirjaelämää

Lokakuussa luin vain hyviä kirjoja. Rajaniemen The Fractal Prince suorastaan vaatii uusintalukemista, ja saman kohtalon jakanevat Itärannan Teemestarin kirja ja Timosen Aika mennyt palaa. Lisäksi luin mutta toistaiseksi bloggaamatta jäi Italo Calvinon Kosmokomiikka, josta voin jo nyt mainita mieleen jääneen erityisen tiiviisti kohdan, jossa tyypit räpistelivät maan ja kuun vetovoiman välissä. Keksin niin monta tosielämän esimerkkiä samankaltaisesta tilanteesta...

Harvasta (sorisori) päivitystahdista huolimatta blogissa on ravannut melko paljon porukkaa ja hauskoja hakusanojakin löytyy. "Nainen lukee scifiä" mätsää ihan hyvin blogin sisältöön, mutta "miika nousiainen vaimo" sai minut jo vähän kohottamaan kulmakarvoja.  "E-kirjojen hinta suomessa" puhututtaa kuukaudesta toiseen. Olisi kuitenkin kiva tietää, miksi blogiini on tultu kuukauden sisällä viidesti sanarimpsulla "välillä ajattelen että". Toivottavasti henkilö on jo tallentanut blogin kirjanmerkkeihinsä tai etsiytyy blogiin kuukauden suosituimmalla hakusanalla "aamuvirkku yksisarvinen".

Kuukauden tilinpäätös: Elokuu

Minulla voisi olla teille tosi mielenkiintoista kerrottavaa siitä, kuinka kävin sunnuntaina kuuntelemassa Leena Parkkista ja kirjailijakollegoitansa Letteretagen pohjoismaisten kirjailijoiden tapaamisessa. Sen sijaan minulla on nyt vain ei-niin-mielenkiintoista kerrottavaa siitä, että on aika vinkeä tilanne kun toista kertaa käytössä olevien, kalliiden pohjoismaiden puupohjaisten nilkkureiden toinen korko jää keskelle katua. Vastoinkäyminen sekoitti aikatauluni ja oli muutenkin niin selvä merkki siitä, että yritystä ei kannata jatkaa, että päädyin lukemaan Suomesta saapunutta paikallislehteä kotisohvalla.

Pysytään siis onnistuneemmin tapahtuneissa suorituksissa, kuten elokuun lukemisissa. Pieneksi omaksi yllätyksekseni luin elokuussa kokonaiset kuusi kirjaa joista kirjoitin viidestä. 

Luettujen kirjojen lista ja linkit bloggauksiin:

Jo Nesbø: Punarinta (Harry Hole 3)
Johanna Sinisalo: Linnunaivot
Haruki Murakami: After the Quake
Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili
Paulo Coelho: Alkemisti 
Haruki Murakami: South of the Border, West of the Sun

Tässä kirjassa on jo yllättävän hyvä otos viime aikojen lukemisesta. Punarinta luettu, Nuoren opettajattaren varaventtiili luettu, Kesän pimeys aloitettu, Alkemisti luettu, Linnunaivot luettu, Sout of the Border... luettu, after the quake luettu, Blind Willow, Sleeping Woman aloitettu.

 

 

Elokuussa parveke oli käytössä ainakin melkein joka päivä.

Kuukauden pettymys on Jo Nesbon Punarinta. Meni minulle liian koukeroiseksi, en tykännyt siitä, että kahta tarinaa vietiin eteen päin kovin kaukana toisistaa, enkä kyllä tainnut muutenkaan jaksaa keskittyä. Toivottavasti muut Harry Holet ovat taas parempia... 

Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilistä bloggaamista säästelen siihen, että olen saanut Kotiopettajattaren luettua. Se ei ehkä ole ihan pian, mutta mihinkäs tässä on kiire. Silti, kirja taisi olla kuukauden yllätys. Sanottakoon nyt sekin, että Valtosen tyyli oli yllättävän kepeää, päähenkilö yllättävän reipas ja pirtsakka ja koko kirja yllättävän nopeatahtinen. Lukukokemus oli siis mitenkään liioittelematta positiivinen yllätys.  

Murakamia tuli luettua kahden kirjan verran. Pidin sekä after the quakesta että South of the Border, West of the Sunista. Ensimmäinen oli novellikokoelma, toinen lyhyehko romaani. Omenaa ja päärynää ei kannata verrata, mutta pidin romaanista vielä novellikokoelmaa enemmän. 

Sekä Sinisalon Linnunaivot että Coelhon Alkemisti jättivät vähän ristiriitaiset fiilikset. Jälkikäteen ajateltuna olen ehkä jopa lievästi pettynyt Linnunaivoihin, Alkemistista en oikein osaa vieläkään sanoa mitään. Ei niin paha kuin odotin, mutta no, tjaah.

Tuokokuun luetut

Kuukausikoosteen aika!

Tuokokuussa luin loppuun seitsemän kirjaa.  Niitä yhdistämään on helppo keksiä muutama, minulle vähän oudompi yhteinen määritelmä. Avainsanat voisivat olla faktaproosa, matkailu ja äänikirjat. Peräti 4/7 kirjasta oli suomalaisia. Kesken jäi ja virallisesti luovutin Jeff Longin kirjan Vuosi nolla kanssa. Vaikutti jo alkuun vähän liian paksulta, googlettelin arvioita parin kymmenen sivun jälkeen ja palautin kirjastoon. Luen scifi-haasteeseen jonkun scifimmän (ja paremman) dystopian. Saa suositella!

Luetut

Toukokuun luetuissa erikoista oli se, että oikeastaan vain Hockingin ja Miévillen kirjat olivat perinteisiä fiktioromaaneja, eikä niistäkin kumpikaan ihan perinteisimmästä päästä. 

Amanda Hocking: Torn 
Merja Mähkä: Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois. 543 päivän reppumatka
Amy Chua: Tiikeriäidin taistelulaulu 
China Miéville: Toiset 
Santeri Niittyaro: Aallon etsijän päiväkirja 
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike (äänikirja)
Jouni Hynynen: Rakkaudella, Hynynen  (äänikirja)

Muuta

Kirjojen lisäksi pohdin Tuomas Kyrön brändinrakennusta Imagen jutun valossa, vastailin kolme kertaa yhteentoista kysymykseen ja haastoin muita, koostin maalis- ja huhtikuun luetut (heh) ja julkaisin vähän aiemmin luetusta kirjasta Prezi -esittelyn.  

Ja parasta oli...

Kirjoista melen jäi kutkuttavien matkakirjojen lisäksi etenkin Amy Chuan Tiikeriäidin taistelulaulu, joka oli jännittävä matka kahteen kulttuuriin. Jos lapset haluavat jossain vaiheessa lyödä rahoiksi, he voisivat hyvin kirjoittaa saman tarinan omasta näkökulmastaan... 

Googlen tuomaa

Tässä(kin) kuussa googlettelijoita on kiinnostanut etenkin Minna Canthin Työmiehen vaimo. Jostain syystä epäilen asialla olleen muutaman koululaisen... Hakusanana on nimittäin käytetty paitsi "minna canth työmiehen vaimo" ja "työmiehen vaimo" myös "työmiehen vaimo juoni". Totta kai hakusanavalikoima laajenee vielä tästäkin: Heti oikeita hakutuloksia haluavat ovat näpytelleet "minna canth työmiehen vaimo juoni". 


Joku on harhautunut blogiin myös etsiessään "lenkkareita saksasta". Tästä en ole varmaan kertonut aikaisemmin, mutta: Olen tilannut, suosittelen Sport Redleriä. Asicsen Gel Kanyot saa sieltä tulematta ihan ryöstetyksi, tosin Lahden Kärkkäisellä oli vielä vuosi sitten melkein yhtä edullista eli jos haluaa sovitella, ja asuu Lahdessa, voi ne ostaa sieltäkin.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Maalis- ja huhtikuun luetut

Huhhuh. Toukokuun puoliväli ei ehkä ole ihan loogisin aika alkaa väkertää listaa maaliskuun luetuista, mutta sanottakoon, että ainakin mielipiteeni ovat nyt hyvin hautuneita. 

Sekä maalis- että huhtikuu olivat määrällisesti aika hyviä lukukuukausia. Maaliskuussa ehdin lukea tai kuunnella kuusi teosta, huhtikuussa peräti yhdeksän. Listaa nyt katsoessa ymmärrän kuitenkin, miksi luettujen kirjojen määrä ei silti tunnu kamalan suurelta: Joukossa on sarjakuvia, lasten ja nuorten kirjoja, kevyempää kirjallisuutta ja muuten vaan ohuita kirjoja. Voisi sanoa, että tosi suuret tarinat puuttuvat Poikani Keviniä lukuunottamatta joukosta.

Tässä vielä listat kuukausien luetuista: 
 
Maaliskuu:
Beth Revis: Across the Universe - matka alkaa 
Michael Murpurgo: Sotahevonen 
Guy Delisle: Pjongjang
Allison Pearson: Kate Reddy - Täydellä teholla yötä päivää
Nancy Kress: Beggars in Spain
Taavi Soininvaara: Vihan enkeli

Huhtikuu:
Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta
Lionel Shriver: Poikani Kevin
Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan!
Guy Delisle: Shenzhen
Jemma Forte: From London With Love
Lena Kalrin, Inger Edelfeldt: Häät Marsipaanimaassa
Turkka Hautala: Kansalliskirja
Tuomas Kyrö: Miniä
Amanda Hocking: Switched

Maaliskuusta parhaiten mieleen jäivät Delislen Pjongjang. Olen edelleen äärimmäisen tyytyväinen, että löysin miehen sarjakuvat. Huhtikuussa luettu Merkintöjä Burmasta on nimittäin tehnyt viimeaikaisesta Burman politiikan seuraamisesta paljon mielenkiintoisempaa!

Taavi Soininvaaran Vihan enkeliä ajatellessa mieleen tulee ennen kaikkea Lappeenranta-Joensuu -välinen tie (sitä ei ole mutkilla pilattu) ja aika sekava alku. Taavi Soininvaaran trilleri oli ihan mielenkiintoinen, vaikka en oikein alussa tajunnut mitä jännittämistä tässä edes on - kaikki vaikutti selvältä, mutta oikeastaan Soininvaara vyörytti yllätyksiä lukijan eteen vielä lopussakin. Silti kuvittelisin tulevaisuudessa mieluummin lukevani kuin kuuntelevani miehen teokset. 

Myös Beggars in Spain teki odotusten mukaan minuun suuren vaikutuksen, vaikka keskustelussa paljastuikin, että mm. Booksy ja minä olemme lukeneet ihan eri mittaiset versiot kirjasta! 

Kesken jäi äänikirjainnostuksesta huolimatta Agatha Christien Murha kirjastossa. En syyttäisi kesken jäämisestä vain kirjaa, vaan myös aika epäkiitollista kuunteluajankohtaa: Ajomatkaa joskus yö kahdentoista ja neljän välilä urheilullisen loman jälkeen lentokentältä seuraavaan kohteeseen. 

Samalla lomalla aloitin myös Sarah Watersin Fingershmithin, joka vaikuttaa tosi kiinnostavalta, mutta on edelleen lappu välissään kirjahyllyssä. Ajattelin, että se vaatii pitkiä lukupätkiä ja paljon huomiota, ja siksi se on joutunut vain odottamaan parempaa hetkeä. Sama kohtalo on ollut jo pitkään Haruki Murakamin 1Q84:lla vaikka nautin kirjan muutamasta sadasta ensimmäisestä sivusta aivan valtavasti. Hyviä kirjoja ei halua lukea hutaisten.


Kuukausiin mahtui myös pari ohutta kotimaista mieskirjaa: Tuomas Kyrön Miniä ja Turkka Hautalan Kansalliskirja olivat mainioita molemmat - Miniä on sittemmin kiertänyt lähipiirissä ahkerasti - mutta mitään vuoden lukukokemuksia ne eivät ole. 

Mielenkiintoisena yllättävänä tuttavuutesna on vielä mainittava Amanda Hocking, jonka Trylle -sarjaa luettuani virittelin keskustelua "vuodosta" omakustanteisista e-kirjoista perinteisiksi, kustanamon julkaisemiksi paperikirjoiksi.

Toukokuussa lukeminen on jatkunut niin vahvasti faktaproosan parissa, että kaipaan taas vähän suurempia tarinoita ja fiktiivisempää menoa. Haruki Murakami siis päässee esiin, samoin kuin Fingersmith. Hyllyssä olisi tosi monta muutakin mielenkiintoista uutta tuttavuutta, mm. Diana Gabaldonin Muukalainen ja Sudenkorento. Toisaalta myös True Blood -sarjaa tekisi mieli lukea pitkästä aikaa eteenpäin.

Helmikuun luetut, ekstrana mainio novelli

Helmikuu, kuusi kirjaa. Tuntuu, että en ole aikoihin ehtinyt keskittymään mihinkään kirjaan kunnolla. Jälkikäteen katsottuna lukeminen onkin keskittynyt alkukuuhun. Silti: miksi ihmeessä (loppu)ilta kuluu niin helposti koneella roikkuen, vaikka lukemisesta oikeastaan nauttii paljon enemmän?? 

Luin kuusi romaania jotka kaikki esittelin myös blogissa. Lisäksi luin yhden aivan mainion novellin: F. Scott Fitzgeraldin The Curious Case of Benjamin Buttonin. Olen katsonut aiemmin novelliin pohjautuvan elokuvan (hyvä sekin), mutta lukukokemus hakkasi sen synkeällä tunnelmallaan 60-40. Suosittelen novellia siis etenkin, jos elokuvan kertoma tarina tuntui ällöromanttiselta ja vähän kaunistellulta ja pitkältä. Yllätyin itsekin siitä, miten paljon novellista pidin, sillä saman kirjailijan Kultahattu on mielestäni vähän yliarvostettu - tai sitten kirjamakuna on muuttunut kolmessa vuodessa huomattavasti. The Curious Case of Benjamin Buttonin saa ladattua ilmaiseksi ainakin Bluefire readerin kautta.

Sitten ne kirjat: Scifilassikko (Stanislaw Lem: Solaris) tuntuu vieläkin siltä, kuin jotain olisi jäänyt ymmärtämättä. Yksi monen mielestä parhaista vuonna 2011 Suomessa julkaistuista käännetyistä kaunokirjoista (Sarah Walters: Vieras kartanossa) oli hidastempoinen mutta toimi silti ainakin tiiviinä lukukokemuksena ja Downton Abbeyn (mitä, vika jakso jo ensi viikolla..?) tunnelmissa. Ristiriitaisesta klassikosta (Vladimir Nabokov: Lolita) en ole saanut mitään selvempää kuvaa, mutta se kannatti ehdottomasti lukea. Ihmeellinen, runoileva kieli yhdistettynä karmeaan tarinaan on kuitenkin Kokemus.

 Katja Kettu ja Kätilö ylsivät odotusten tasolle. Kuukauden kruunasi kuitenkin saksalaisen Daniel Kehlmannin Maine. 

Helmikuun kovien pakkasten takia tutustuin ensimmäistä kertaa äänikirjoihin. Amerikkalainen Steinbeck toimi Esko Salmisen äänellä äärimmäisen hyvin (John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä). Äänikirjoista ei ole vielä tullut minulle joka päivään tai edes viikkoon kuuluvaa arjen osaa, sillä pakkasten loputtua aloittamani Sofi Oksasen Puhdistus jäi kesken. Viikonlopun autoilumaratonille (kunpa voisinkin oikeasti puhua vaan maratonista) on kuitenkin varattu useampikin äänikirja, joten paikkansa vuodessa niillä selvästi on :). 

Maaliskuu jatkuu ainakin scifihaasteen merkeissä. Tammikuun koosteessa vihjailin dystopiavertailun kaltaisesta postauksesta ihan toisenlaisten kirjojen kohdalla, mutta se antaa vielä odottaa itseään. 

EDITEDIT eli parhaan hakusanan lisäys: Mitä mahtoi löytää blogistani hän, joka saapui tänne googletettuaan "Kazakstanin nähtävyydet"? Toivottavasti ko. henkilö ehti katsoa vasta viikko-pari sitten Kazakstanin nähtävyyksiä esitellyttä Ville Haapsalon matkaohjelmaa 30 päivää Silkkitiellä.

Tammikuun luetut

Tammikuu alkoi kohdallani suhteellisen vauhdikkaasti: Kokonaiset yhdeksän luettua kirjaa! Postaus jäi tekemättä yhdestä. Luettujen kirjojen joukko on erittäin sekalainen, mutta yhtenä erottuvana linjana joukosta nousevat Blogistanian Finlandia -kilpailussa kärkisijoille nousseet romaanit.

Kirjavuoden aloitti vähän tympeästi  Hal Duncan: Pako Helvetistä. Ei niin yli hilseen kuin Vellum, mutta ei nyt mikään erityisen nautittavakaan kokonaisuus.


Raa'an väkivallan jälkeen oli hyvä siirtyä vähän pinnallisempaan ympäristöön, Manhattanille. Aivot nollautuivat tehokkaasti jossain Gossip Girlin ja Sinkkuelämän välimaastossa. Tämä kirja oli Bergdorf Blondes.


Epävirallinen ja listaamaton klassikot tutuksi -projektini sai vauhtia Project Gutenbergin ja iPadin hyvien pimeässälukuominaisuuksien ansiosta. Talvisilla automatkoilla taittui 1800-luvun arkea käsittelevä Työmiehen vaimo.


Mielensäpahoittaja oli pitkään jotain, josta en oikein tiennyt tarttuako siihen vaiko ei. Onneksi Elisa-kirjan tarjous ratkaisi tämän ongelman ja pääsin tutustumaan Kyröön.

Luinkin pian myös Kerjäläisen ja jäniksen, josta pidin hyvin paljon. Se nousee vaivatta kuukauden kirjaksi. 


Välissä kahlasin ensimmäisen lukemani Isomäen kirjan ja kummastelin, miksi en ollut tarttunut herran tuotantoon jo aikaisemmin. Jumalan pikkusormessa oli paljon hyvää vaikka kirja ei mikään aivan huippu kokonaisuus ollutkaan. 


Odelma oli vähän niin kuin Pako helvetistä. Sori, oikeasti. Olin molemmista vähän pihalla, molemmat olivat lyhyitä ja olin tyytyväinen kun olin saanut luettua ne loppuun. Ai mikä ihmeen suorituskeskeisyys... Blogistanian Finlandia -voittajien kahlaaminen siis kuitenkin jatkui hyvää vauhtia. 


Metsäjätti olikin sitten kuukauden yllättävin esitys. Minun ja Nousiaisen käsitykset maailmasta ja sen kuvaamisesta eivät todellakaan kohdanneet. Kuukauden pettymys. 


Bloggaamatta jäi Paula Heinosen Vihdoinkin hyvä olo, suolisto kuntoon ruokavalion avulla (Gummerus). Kyllä, juuri sitä miltä kuulostaakin. Voin muuten tiivistää vinkit tähän: a) syö paljon kasviksia b) syö paljon kuituja c) syö vähän lihaa. Ihan oikeasti hyvä kirja siis, ja tämä ei ole irvailua! Välillä tekee hyvää lukea tämmöistäkin, että muistaa pysyä karkeista kaukana että tarpeeksi iso kasa marjoja ja kasviksia maistuisi.

Kuukauden tilinpäätös: Marraskuu

Eilisen tuulettelun jälkeen tässä ei kyllä ole kovin pitkää tilinpäätöstä tehtävänä, mutta...  Lukukuukausi oli siis määrällisesti ennätyksellisen huono.

Luin siis kokonaiset kaksi kirjaa, Kristina Carlsonin William N. Päiväkirjan ja Ina Patrakovan Naapurit. 

Kuten jo aiemmin kirjoitin, molemmat olivat ihan jees, mutta eivät mitään tajunnanräjäyttäviä. Päiväkirjaan suhtauduin vähän nuivasti, kun se Finlandia -ehdokkuuksia jaettaessa vei paikan monilta ennakkosuosikeiltani. No, hautaan sotakirveet ja totean että kirja on ihan lukemisen arvoinen. Mutta edelleen, vähän huono hinta/aikasuhde... 

Tässä kuussa en löytynyt mitään huippuhauskaa hakusanaa. Huomasin kuitenkin, että Yandexin eli venäläisen hakukoneen kautta oli tultu blogiin useamman kerran: Näinköhän Patrakovan ystävät olisivat etsineet tätä? 

Nyt hyökkään pitkästä aikaa kirjojen pariin!

Lokakuun luetut

Lokakuu oli minun kohdallani aika samanlainen lukukuu kuin moni muukin tämän vuoden kuukausi: Kuusi kirjaa (2011 olen lukenut 3-8 kirjaa kuukaudessa) ja hyvin sekalaista settiä. Oikeastaan kaikki kirjat olivat taas keskenään niin erilaisia, että olo kuukauden tunnelmia tiivistäessä on vähän niin kuin banaania ja päärynää vertailisi, mutta kokeillaan. 

Kuun alussa Marian Keyesin Enkelit hurmasi kepeydellään (joka ei sulattanut aivoja ja valuttanut niitä korvista ulos kuten yksi nyt kesken oleva chick lit -pläjäys). Aurinkoisesta Los Angelesista lukeminen irlantilaisella pilkkeellä silmäkulmassa kirjoitettuna ei kyllä varmasti tee koskaan pahaa lokakuussa.

Johanna Sinisalon Enkelten verta veikkailin heti lukemisen jälkeen äärimmäisen innostuneena jopa vuoden parhaaksi kirjaksi. Päällimmäinen hurmio on ehkä haihtunut, mutta kirja oli silti valtavan hyvä, ja ehkä jopa vuoden paras. Vasta Lilyyn muuttanut Jenni kirjoitti kirjasta mielestäni oivaltavasti: ...monipuolisuudesta johtuen en oikein tiedä, kenelle kirjaa suosittelisin - ja toisaalta juuri siksi suosittelisin sitä ihan kaikille. Niinpä. 





Jari Tervon Layla on pitänyt paitsi blogosfäärin, myös vakavasti otettavien lehtien kulttuuritoimitukset kiireisinä. Kyllä, Layla tuntuu edelleen erinomaiselta kirjalta. Minun mielestäni Tervo on tehnyt erinomaista työtä, olipa mukana sitten tarkoituksellisia tai tarkoituksettomia faktavirheitä tai ei. Kirja tarjoaa vaihteeksi elämän karuja käpyjä. Jos Sinisalon tasoja olivat yksilö ja maailma, Tervo liikkuu sulavasti siinä välissä ja osoittaa miten samanlaista kaikkialla kuitenkin on: Osittain on ihan sama, mistä ongelmat johtuvat tai missä on, kamala on aina kamalaa ja lähiyhteisö tai oma yhteiskunta saattaa sortaa olipa siten kotona tai vieraalla maalla. 


Jos Keyes vei aivot K-18 diskohittilän narikkaan, Remes vei ne johonkin toiseen baariin. Vaikka Teräsleijona(kin) käsitteli myös vakavia asioita, juoni veti niin kovaa, että syntyjä syviä ei auttanut jäädä pohdiskelemaan. Ei Remeksen parhaimmistoa, mutta plussat ajankohtaisuudesta. Lukisin tämän yhä uudestaan ensimmäisen kerran, vaikka tämä ei mitään ihmeellistä tarjonnutkaan, mutta toisaalta tuli mieleen, että koska trillereistä lajityyppinä pidän, voisin lukea pitkästä aikaa muitakin saman lajityypin kirjailijoita. 








John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen oli ollut lukulistallani pitkään ja siihen alkoikin jo kohdistua älyttömiä odotuksia. Ja tosiaankin älyttömiä, ei välttämättä hurjia siinä mielessä, että olisin odottanut kirjan olevan erityisen hyvä. Ällöttävyydestään huolimatta kirja oli todellista laatukaunoa. Haluan lukea muutkin suomennetut Lindqvistit, tosin harvakseltaan. 


Uusimmassa Imagessa on muuten mielenkiintoinen juttu Lindqvististä: Moni varmaan tiesikin, että hän on työskennellyt myös mm. taikurina ja stand up -koomikkona, mutta tiesittekö, että miehen kauhukirjailijan hiukset ovat siistiytyneet? Pääpointtina oikeasti: Jutun mielenkiintoisinta antia oli mielestäni kirjojen vertailu Lindqvistin omaan elämään. Lindqvist kertoo muun muassa olleensa vakavasti koulukiusattu ja Ystävät hämärän jälkeen -kirjan Oskarin olevan hänen alter egonsa. Ja niin: Ruotsissa julkaistussa "kirjoituskokoelmassa" (miten se erooa novellikokoelmasta?) Låd de gamla drömmarna dö on myös epilogi kirjaan Ystävät hämärän jälkeen. Mielenkiintoista. Uteliaimmille tai spoilausta pelkääville: Epilogin juoni kerrotaan Imagen jutussa. Lisäksi mies kirjoittaa par aikaa uutta kirjaansa, jonka alkuasetelma kuulosti todella mielenkiintoiselta. En siis pääse Lindqvististä vielä hetkeen eroon. Hyvä. 




Lokakuun viimeisenä päivänä sain loppuun mielipiteitä jakaneen, tai oikeastaan aika monessakin ristiriitaisia tunteita herättäneen Mathias Malzieun Sydämen mekaniikan. Ajatukset kirjan sisällöstä eivät ole selkiytyneet niin että minulla olisi mitään uutta sanottavaa, mutta toivottavasti Gummerus ymmärtää kiittää tarpeeksi harvinaislaatuisen hienon kannen luonutta taiteilijaa!  Kansi on upea ja kurkistusaukko hauska :). 





Lokakuun lopussa seikkailin myös elämäni ensimmäistä kertaa kirjamessuilla jotka olivat kaikin puolin niin hauska kokemus, että seuraavalla kerralla toivon ehdottomasti ehtiväni viipymään kaksi päivää. 

Hakusanakatsaukset ovat joita ainakin Booksy ja Salla ovat liittäneet kuukauden tilinpäätöksiinsä ovat mielestäni niin hauskoja, että aloitan saman perinteen.  


Lokakuun voittaja on...

"Tulevaisuuden tekniikka 29 vuoden päähän"


Mitäs tähän nyt sitten enää lisäämään? Paitsi että jos tietäisin, niin voisi olla, että minulla olisi hetken verran kiireellisempää tekemistä kuin jakaa näitä tiedonmurusia blogissani. Mutta ainahan sitä voisi arvailla. Ja tottakai, jos on tekniikasta kovin kiinnostunut, niin kannattaa tietenkin opiskella tekniikkaa, niinhän sitä voi päästä vaikka itse mukaan luomaan! Hyvä googlettaja, ehkä se on juuri sinun tuleva keksintösi mikä on sitä tekniikkaa 29 vuoden päähän! 


Ekstrana: Myös "erilaiset vuokaleivokset" tuntuu kiinnostaneen ja moni onkin onnettomasti ohjautunut blogiini tämän postauksen jälkeen. Ei se mitään, ehkä tieto muffinin ja vuokaleivoksen eroista leviää yhä laajemmalle.