Rakastatko chic litiä mutta et romantiikkaa?

Luckiest Girl Alive
Jessica Knoll
2015 Simon & Schuster
Työpaikan epäviralliselta kirjanvaihtopisteeltä

Muistuttaa: Paholainen pukeutuu Pradaan, Gone girl, Poikani Kevin.

Kenelle: Kevyttä luettavaa raskaiden aiheiden parissa etsivälle. Pidät chic litistä, mutta et romantiikasta.

Kenelle ei: Hyvän tuulen kirjaa hakevalle

Mitä saatoin oppia: Millaista on olla töissä naistenlehdessä. Miten tylsältä amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan naiminen voi olla.

Äskettäin luettua - kansainvälisiä menestyskirjoja, sosiopaatteja ja ihmismielen ihmeellisyyksiä

L.S. Hilton: Maestra
Jos Fifty Shades of Grey oli sinun juttusi, on tämäkin. Kuvittele, että mukaan olisi sotkettu aimo annos Gone Girliä. Ei välttämättä kirjallisesti laadukkaimmin viettämiäni tunteja, mutta tiedänpä, mitä 'The International Phenomenon' ja 'The Number One Bestseller' kannessa voivat tarkoittaa.

M.E. Thomas: Confessions of a Sociopath
Salanimellä M.E. Thomas kirjoittava oikeustieteen professori on itse sosiopaatti, ja tietää mistä kirjoittaa. Äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa. Vie eettisten kysymysten äärelle ja pohtii, onko oikein leimata sosiopaatit jo heidän luonteenpiirteidensä perusteella, vaan vain jos he todella tekevät jotain moraalitonta. Kirjailijalla ei ole julkista sosiopaatin leimaa, mutta hän esittää selkeästi, mitä hyötyä ja haittaa luonteenpiirteistä on hänelle ollut. 

David Brooks: The Social Animal, A story of How Success Happens
Aivan erilainen 'No 1 International Bestseller' kuin ensin mainittu Maestro. The Social Animal on popularisoitua psyokologiaa, sosiologiaa ja antropologiaa ja esittää, miten helposti meistä tulee ympäristömme tuotteita. Erityisen mielenkiintoista on kerronta siitä, miten aivomomme ja sisäinen motivaatiomme ovat linkittyneitä ja vaikuttavat, noh, koko elämään ja sen koettuun laatuun. Taas yksi kirja, jonka lukemista suosittelisin ihan kaikille. 

Lomalta: Paholaisen paluu eli Revenge wears Prada: The Devil Returns

Vietin mahtavan syys-lokakuisen lomaviikon Suomessa. Aurinko paistoi melkein joka päivä ja ruska oli kauneimmillaan. Nukuin pitkään ja vietin paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa. Ulkoilin ja luin myös muutaman mielenkiintoisen kirjan. Sain monta uutta bloggausideaakin. Voin siis vain suositella kaikille Järvi-Suomen ja Helsingin yhdistelmämatkaa ;). Tässä kuitenkin nyt ensimmäinen lomalla luetuista kirjoista!

Kirjan nimi: Revence wears Prada: The Devil Returns  

Kirjoittaja: Lauren Weisberger  

Julkaistu: 2013 

Sivuja: 420

Mistä minulle:  Kaveri lainasi

Loman oleelliset eli ulkoimaa, vettä, kahvia, koira ja rannalle sopiva kirja.

Kolmella lauseella

Paholainen pukeutuu Pradaan on kuin varaventtiili hirmupomon määräysvallasta joskus kärsineelle. Samaistumispinta on kuitenkin ohut, kun ottaa huomioon, että Paholaisessa päähenkilö oli vasta yliopistosta valmistunut tyttönen. Paholaisen paluussa Weisberger näyttää, kuinka vanhan auktoriteetin läsnäolo vai suorastaan lamauttaa aikuisenkin epävarman pikkutytön tasolle ja kuinka elämässä voi suurista takaiskuista huolimatta selvitä onneen.

Pidemmin

Suosittelen Revenge wears Prada kirjaa niille, jotka pitivät Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjasta. Paluu on Paholaisen suora jatko. Aikaa on harpattu kymmenen vuotta eteen päin, ja päähenkilö Andyn elämä on ensimmäisen kirjan lopusta huolimatta itse asiassa oikein mukavissa kantimissa. Hän on perustanut entisen vihanaisensa Emilyn kanssa menestyvän lukustyylin häälehden. Andy elää ihanan, vaikutusvaltaisen ja varakkaan kihlattunsa kanssa New Yorkissa. Elämä on kiireistä, mutta toisaalta hän elää unelmaansa.

Kirjassa on todella paljon erilaisia takaumia joissa käydään läpi niin Adyn ja Emilyn ystävystymistä, Andyn ja tämän miehen Maxin ensimmäistä tapaamista ja montaa muuta asiaa.

Ja sitten kaikki muuttuu, yhdellä, kahdella, kolmella tavalla. Tapahtumat eivät etene äärimmäisen intensiivisesti, mutta takaumien ansiosta lukija saa jatkuvasti tietää jotain uutta ja kiinnostus pysyi yllä. 
Toisaalta taas Weisberger tekee mielestäni melko laiskoja kerronnallisia ratkaisuja monessa kohtaa kirjaa: Hän yksinkertaisesti hyppää monen jännittävän ja ehkä vähän haastavampaa kuvausta vaativan kohtauksen ohi. Tämä harmitti ainakin minua kirjaa lukiessa useamman kerran.

Silti: Tykkäsin kirjasta, kovasti. Mutta olenkin aikamoinen Paholainen pukeutuu Pradaan -fani. Ymmärrän, että kirja ei välttämättä kaikkiin uppoa, loppua voi pitää lällynä jne, mutta silti. Kivassa Andyssa vaan on paljon samaistuttavaa.

Desperate in Dubai - Dubain täydelliset naiset

Tästä kirjasta olisin voinut blogata jo paljo, paljon aikaisemmin, hupsis! Luin Desperate in Dubain teemaan sopivasti huhtikuussa Persianlahdella risteillessä. Jo kirjan katsominen saa minut haistamaan uima-altaalla käyttämäni aurinkorasvan ja tuntemaan porottavan auringon. Leppoisista lukuolosuhteista huolimatta tämä chick lit -teos sai minut katsomaan ympäristöäni ihan uusin silmin.

Kirjan nimi: Desperate in Dubai  
Kirjoittaja: Ameera Al Hakawati (Peitenimi) 
Julkaistu: 2011 
Sivuja: 551 
Mistä minulle: Dubain Kinokuniya -kirjakauppa

Jos olet matkalla Dubaissa, asut Dubaissa tai olet joskus käynyt siellä, lue Desperate in Dubai!

Kirja perustuu samannimiseen blogiin. 

Salanimellä Ameera Al Hakawati kirjoittava nainen onnistuu tunkemaan yhteen kirjaan 
erilaiset Dubaissa asuvat vähänkään länsimaista elämää viettävät naistyypit. Leila metsästää aviomiestä, Sugar pakenee ongelmiaan, Lady Luxella on kaikkea paitsi onnea ja oikeaa vapautta, Nadia tasapainoilee parisuhteensa kanssa. Kaikki naiset ovat yllättävän syvällisesti kuvattuja ja sympaattisia.

Kirjan parasta antia ei kuitenkaan ollut sen henkilösuhteet tai juoni, mikä sekin oli yllättävän värikäs, vaan kaikenlainen tapahtumien sekaan sijoitettu pieni knoppitieto. Tiesitkö Arabiemiraattien yhteiskunnan sanattomasta arvojärjestyksestä? Siitä, millaista elämää monet dubailaiset Lontoossa viettävät? Entä autojen rekisterilaattojen merkityksestä? Siitä, miten paikalliset tutustuvat elämänkumppaneihinsa ja miten he viettävät iltaa? Kaikki ei tietenkään ole aivan totta, mutta kivan lisävivahteen kirjaan tuo se, että se itse asiassa oli jonkin aikaa Dubaissa kiellettyjen kirjojen listalla. 

Kirja oli puhdas heräteostos, mutta harvaan kirjaan olen sijoittanut dirhameita näin fiksusti! 

Marian Keyes: Kuuleeko kukaan?

Yllätys yllätys, täällä ollaan! Lentomatka Helsinki-New York oli ruhtinaallisen jalkatilan, viihdyttävän kirjan ja uusien elokuvien ansiosta maailman helpoin pitkä lento koskaan. Siitä toisesta lentopätkästä ei sitten oikeastaan tarvitsekaan puhua.

Muistan kyllä, että joskus aiemmin uhosin, että Keyesiin en enää koske, mutta vanhana kolmella eurolla ostettu Kuuleeko kukaan pääsi kuitenkin matkaan. Viihdettä löytyi kyllä kolmen euron edestä.

 

Kirjan nimi: Kuuleeko kukaan?

Kirjoittaja: Marian Keyes

Kustantaja: Tammi, Loistopokkari

Julkaistu: Suomeksi ensimmäisen kerran 2007

Sivuja: 473

Mistä minulle: Myös kirjoja myyvästä vanhan tavaran liikkeestä

  

Kirjan tietoja tuohon ylös äsken etsiessä huomasin muiden tietojen seasta seuraavan kommentin: "Suomennos tehty lyhentäen". Siis mitä ihmettä??? Paljonko kirjaa on suomennokseen lyhennetty, vai mitä tuo tarkoittaa? Onko tässä nyt syy siihen, miksi en jaksanut lukea vähän aikaa sitten saman kirjailijan This Charming Man -teosta? Tykkäsinköhän koko kirjasta nyt yleisesti siksi, että ylimääräinen on jäänyt pois, vai ovatko aivoni hajonneet ihan hömppätasolle näin kesän tullen?

 

Pari lausetta vielä kirjastakin: Perinteiseen chick litt -kategoriaan kuuluva Kuuleeko kukaan? on mielestäni vähän PS. -rakastan sinua -vaikutteinen välillä surumielinen hömppäpläjäys (ei kannata vielä lopettaa lukemista!). Kieli ei kuitenkaan ollut yhtä lässyttävän karmivaa kuin PS:ssä. Tätä yhtäläisyyttä miettiessä miettiessä mietin myös, ovatko irlantilaiset chick littille sama asia kuin ruotsalaiset dekkareille. Ehkä. Irlantilaisia vilistää tässäkin kirjassa, mutta mieli on tietysti halajannut ihan muualle, tässä tapauksessa New Yorkiin. Kirjan alussa onnettomuudessa (mutta millaisessa, ei paljasteta) loukkaantunut Anna makaa vanhempiensa luonna Irlannissa toipumassa. Vanhemmat haluaisivat pitää hänet kotona, Anna haluaa palata New Yorkiin jossa odottavat täydellinen työ, mies, elämä, tai niinhän Anna ainakin luulee. 

Kirjan pelastus on se, että tällä kertaa alussa ei lyödä aivan kaikkia kortteja pöytään vaan yksityiskohtia paljastetaan myöhemminkin. Tai sitten minulta meni kirjan alussa jotain pahasti ohi, mutta hyvä niin. 

Epäilen vieläkin, olenko lahottanut aivoni vai oliko kirja nyt vaan paljon edelisiä Keyesejä viihdyttävämpi vai olivatko olosuhteet nyt vain oikeat sen lukemiselle. Veikkaan viimeistä.