Stanislaw Lem: Solaris

Kirjan nimi: Solaris

Kirjoittaja: Stanislaw Lem

Kustantaja: Tammi. Mikäköhän kirjasto tämä on, saman tyyppinen kansi esimerkiksi Uljaassa uudessa maailmassa.

Julkaistu: 1961/1973 (alkuperäinen/suomeksi)

Sivuja: 250
Mistä minulle: Kirjasto 

Stanislaw Lem, kuva Wikipedia

 Nyt kun olen kertonut, miksi scifiä kannattaa lukea, esittelen tarkemmin ensimmäisen scifi -haasteeseen sisällyttämäni kirjan. Solaris kuuluu Classics -listan mukaan klassikoihin, joten tässä vaiheessa sijoitan kirjan luokkaan 5, science fictionin moderni klassikko. Otan kuitenkin vapauden rukata kirjojen kategoriasijoituksia vielä myöhemmin sopivaksi katsomallani, luonnollisesti sääntöjen hyväksymällä, tavalla :).

Solaris on siis yksi genren klassikoita, ja no, vähän niin kuin Vieras kartanossa, sekin on hyvin psykologinen kirja. Avaruusaluksia siis on, mutta sivuja ei todellakaan ole täytetty millään tieteisjargonilla. Päähenkilö sentään on kunnon tiedemies, avaruustutkija nimeltä Kris Kelvin. 

Maapalloltakin on jo kauan sitten huomattu kahta aurinkoa kiertävä Solaris -planeetta. Elämää planeetalla kuitenkin on, nimittäin valtameri. Meri ei ole mikään stabiili vesilammikko siinä mielessä kuin sen helposti käsittää, vaan ajatteleva olento joka muuttaa muotoaan. 

Solariksella on tutkimusasema jossa valtamerta koskevaa tutkimusta on tehty jo pitkään. Paikassa tosin on jotain outoa: Tutkijat ovat kuolleita tai eristäytyneitä ja käyttäytyvät oudosti. Kaiken lisäksi Kelvinin kuollut rakastajatar vielä ilmestyy paikalle. Merellä taitaa olla jotain osuutta asiaan. Friikkiä? Kyllä. 

Avaruusaluksista huolimatta kirja ei tunnu erityisen kovalta scifiltä (kyllä, suppeiden empiiristen kokeideni mukaan avaruusalukset viittaavat aina kovaan scifiin), vaan tarina on kuin onkin psykologisempi. Kirjan parhaat ansiot eivät ole kielessä tai ehkä ihan tarinan kerronnassakaan (vaikka kieli tai kerronta eivät häirinneetkään) vaan jossain syvällä juonessa. Solaris tuntuu siltä, että minulta meni jotain ohi, ja haluaisin lukea sen heti uudestaan. Harmi, nyt en malta, mutta taatusti joskus myöhemmin. Haluan saada tarinastakin vielä paremmin kiinni.