China Miéville: Toiset

Kirjan nimi: Toiset
Kirjoittaja: China Miéville
Kustantaja: Karisto
Julkaistu: 2009/2011
Sivuja: 365
Mistä minulle: Kirjastosta 

 Miévillen Toiset kuului ihan jo lukuisien saamiensa palkintojen takia pakko lukea -listalle. Jostain syystä uskoin Miévillen olevan nainen, kunnes näin miehisen kuvan kirjan kannen sisätaitoksessa. Ja niin illuusio särkyi... 

Mutta sitten vähän enemmän sisältöä koskeviin aiheisiin. China Miévillen toiset on siis jotain noir-dekkareiden ja urbaanin fantasian rajamailta. Kirjassa on vähän samaa henkeä kuin Michael Chabonin The Yiddish Policemen's Unionissa (vertaukseni varmasti paljastaa, että tyylilaji ei ole hirmu tuttu, mutta se nyt oli ainut edes jokseenkin samasta maailmasta tuleva kirja). 

Joka tapauksessa: Kirjassa on poliisi, kirjassa on rikos. Kirjassa on kaksi kaupunkia, jotka ovat... No, samassa paikassa. Kaupungit, Ul Qoma ja Besźel, ovat tavallaan päällekkäiset. Niissä on kuitenkin eri asukkaat, jotka näkevät eri asioita. Kahden päällekkäisen kaupungin läsnäoloa ei toki liiemmin mainosteta.

Lähtökohta on haastava. 

Päähenkilö on Borlú -niminen poliisi. Tämä saa selvitettäväkseen amerikkalaisen jatko-opiskelijan kuolemantapauksen. Paljastuu, että naisella on ollut vähintään epäilyttäviä yhteyksiä, ja että tämä ei välttämättä tulekaan Besźelistä, jonka poliisina Borlú toimii. Tekeekö hän väärin sekaantuessaan koko asiaan? 

Kaupunkien rajojen yli ei luvatta hypitä, edes vahingossa. Jos moka sattuu, hirmuinen Rikko tulee ja rankaisee. Sitä ei halua kukaan. 

Samankaltaista jakoa (johon useampikin kanssabloggaaja on kiinnittänyt huomiota) voi tietenkin nähdä oleen niin DDR:ssä kuin vaikka nykyhelsingissä. Useimmat kokevat, että niiden, joilla menee huonommin, asiat eivät itselle kuulu - pyristeköön, ei ole minun tehtäväni pelastaa maailmaa. Näissä vaihtoehdoissa heikommassa asemassa olevat ovat kuitenkin tietoisempia siitä, mitä joillain on, vaikka se sitten olisi ihan yhtä saavuttamattomissa kuin kaupungissa jonka rajoja vahditaan. 

Kirja oli huiman mielenkiintoinen. Tuntuu, että en ensimmäisellä lukukerralla saanut siitä ihan kaikka irti. Alku vaikutti jopa vähän sekavalta eivätkä sivut ihan imaisseet mukaansa. Vaikka rikostarina ei kirjan kantava voima olekaan, loi se hyvät kehykset tapahtumille ja toi kirjaan kuitenkin mukavasti imua. 

Erittäin hyvä kirja, tosin jos tämä todella on Miévilleä yksinkertaisemmasta päästä, niin en oikein tiedä miten niihin muihin uskaltaa tarttua. 

Kirjan ovat lukeneet myös ainakin

marjis/Kirjamielellä, kata/Luettuja maailmoja, Booksy/Booking it some more, Liina/Sivukirjasto, Raija/Taikakirjaimet ja Satu/Satun luetut.

Kirja solahtaa scifi-haasteeseen luokkaan 2. Aikuisten Science Fiction.