Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fables. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fables. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Fables, Legends in Exile

 Kirjan nimi:  Fables, Legends in Exile
Kirjoittaja:  Bill Willingham, Medina, Leialoha, Hamilton
Kustantaja: Vertigo
Julkaistu: 2002
Sivuja: 119
Mistä minulle: Kirjastosta 

Nyt se sarjakuvainnostus alkaa tarttua toden totta minuunkin. Pienet, ainakin kahdesta suunnasta leijailevat signaalit Fablesin upeudesta valtasivat minut niin, että kun näin kirjaston palautushyllyssä sekä sarjan ykkös- että kakkososat, suunnilleen hyökkäsin niiden kimppuun. Heikoilla signaaleilla tarkoitan Sallan ja Booksyn jatkuvaa pientä vihjailua: Jos laitatte ko. blogeissa hakusanaksi "Fables", tuloksia tulee Sallalla monta sivullista, Booksyllakin useampi. Joka tapauksessa, noin se mielipidevaikuttaminen sujuu...

Legends in Exileen tartuttuani olin haltioissani. Vaikka olin lukenut sarjakuvista mainintoja sieltä täältä, en silti ollut painanut mieleen edes sitä, mistä ne kertovat. 

Fables on satuhahmojen New Yorkiin sijoittuva salainen yhteisö. Fablesin, eräänlaisen valtion valtion sisällä, jäseniä ovat niin Pinokkio, Prinssi Hurmaava, Iso paha susi ja moni muu.  

Draama lähtee pyörimään, kun Rose Redin (kuka tämä onkaan suomeksi?)  kotoa löytyy bileiden jälkeen verinen kaaos. Onko Rose Red murhattu vai onko kyse jostain muusta? Mikä on motiivi?

Siinä, missä Guy Delislen sarjakuvat tarjosivat todella mielenkiintoisia tarinoita sarjakuvamuotoisesti esitettyinä, mutta eivät yksittäisissä ruuduissa juuri katselemista, ovat taas Fablesin ruudut täynnä pieniä yksityiskohtia. Tätä sarjakuvaa ei todella pidä vain lukea, voisin oikeastaan jo nyt vain katsoa ruudut vielä uudelleen. Mainiota. 

Ruuduista vasta vilkaisun jälkeen löytyvät yksityiskohdat olivat hienoja, mutta pidin myös kirjan dialogista. Tähän minulla piti olla hieno esimerkkikuvakin, se vaan ei suostu kääntymään oikein päin... 


Fablesit ovat ihan erilaisia sarjakuvia kuin ne, joita olen aikaisemmin lukenut. Piirrosjälki on pikkutarkkaa, mutta hahmot näyttävät sellaisilta Andy Warhool -tyylisiltä, vai mites päin se menikään... Joka tapauksessa, joitain näistä kuvista voisi ripustaa vaikka seinälleen. 


Sarjakuvien lukemisessa minulla on vielä opettelua, nyt nimittäin huomaan vielä ahmivani tarinaa upeiden kuvien kustannuksella. En halua vielä edes ajatella, miten monta juttua minulla on mennyt niin kuvissa kuin tarinassakin ohi.