Kirjan nimi: Sotahevonen
Kirjoittaja: Michael Murpurgo
Kustantaja: Gummerus
Julkaistu: 1982/2011
Sivuja: 196
Mistä minulle: Kirjasto
Mistä minulle: Kirjasto
Sotahevonen pääsi kevään lukulistalle jo tammikuun kirjakevään haistelussa. Tarkoitus oli mennä katsomaan kirjan perusteella tehty elokuvakin, mutta en ehinyt teatteriin ennen kuin näytökset jo loppuivat.
Sotahevosen päähenkilö on Joey, yllätysyllätys, sotaan joutuva hevonen. Kirja ei ole pelkästään hevosen näkökulmasta kerrottu, vaan Joey on kertojana aivan kirjaimellisesti.
Tarinaan kuuluvat niin kurja lapsuus, erottaminen läheiseksi käyneestä ihmisestä, rankkaa työtä kuin tottaki, no, arvatkaa nyt sitten itse millainen loppu.
Olen pitkän linjan hevosihminen, mutta jostain syystä Sotahevonen ei mielestäni toiminut ollenkaan. Tarinan olisi varmaan ollut omalla tavallaan oikein koskettava, jos kaikkeen luonnottomuuteen ei olisi takertunut. Joey kuvattiin uljaana, yksinkertaisena ihmisenä, ei sellaisena arkana, herkkänä saaliseläimiä, jollaisia hevoset niin sodassa kuin rauhan aikaankin ovat.
Elokuva on epäilemättä komea, joten uskon, että sillä on mahdollisuuksia toimia kirjaa paremmin. Oikea hevonen voisi tuoda tarinaan myös sen hevosmaisen osan.
Kirjan kielikin on mielestäni kummallisella tavalla vähän raskasta ja hankalaa.
Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Laura/Lukuisa ja Jenni/Koko lailla kirjallisesti. Jennin arvion tarkemmin luettuani minun täytyy sanoa todella yllättyneeni siitä, että kirjoittaja olisi hevosfarmari.
Seuraavaksi vuorossa on onneks positiivisempia arvioita, ainakin jos nyt luettavina olevat kirjat eivät ala pettää puolivälin jälkeen oikein toden teolla.
