Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Jilliane Hoffman: Cupido


Tämä on murhamysteeri, joka ei ole murhamysteeri, mutta taitaa kuitenkin olla… Joka tapauksessa, jos pidät John Grishamin oikeussalidraamoista, pidät varmaan tästäkin. Ja vaikka et Grishamista pitäisikään, voit silti hyvin pitää tästä. Varoituksen sanana: Kirja ei kuitenkaan sovi heikkohermoisille, ja varsinkin jos olet vähän heikkohermoinen, yksin ensimmäisessä kerroksessa asuva nainen, suosittelen jättämään tämän kirjan väliin.  



Tässä kirjan juoni lyhyesti: En paljasta enempää kuin takakannessa. Kirjan päähenkilö Chloe Larson on lakiopintojensa loppusuoralla. Hän on tietysti kaunis, poikaystäväkin löytyy ja työpaikkakin odottaa viimeisten tenttien läpäisyä. Yksi ilta ja äärimmäisen raaka raiskaus muuttaa kuitenkin Chloen loppuelämän suunnan. Raiskaajaa ei saada kiinni. 12 vuotta myöhemmin Chloe toimii syyttäjänä Miamissa, kun raaka sarjamurhaaja, Cupido, saadaan kiinni. Chloe tunnistaa Cupidon raiskaajakseen, tietää että syyttäjänä toimiminen on vähintään moraalisesti arveluttaa ja alkaa pohtia yrittääkö kostaa vai luopuuko jutusta.



Kirjan tapahtumat etenevät välillä Chloen, välillä raiskaajan tai muiden henkilöiden kuvaamina. Varsinkin ensimmäisen sadan sivun kuvaus on ainakin minun mittapuullani äärimmäisen raakaa ja ahdistavaa. Iltalukemiseksi tämän päälle pitikin vetää vielä Harry Potteria ja viisasten kiveä, suomenkieliselle laitokselle tuli siis äkkiä käyttöä J. Cupidon tapahtumat onnistuivat kuitenkin koukuttamaan minut täydellisesti, ja lyhyestä pysähtyneisyydestä kirjan puolivälissä huolimatta sivut kääntyilivät kuin itsestään.



Nostan tämän dekkari/trilleri –osaston huippuluokkaan. Pidin tästä ainakin yhtä paljon kuin Jo Nesbon Lumiukosta, ehkä jopa enemmän kuin Stieg Larssonin ensimmäisestä. Oikeussalidraamat kiinnostavat aina jossain määrin, päähenkilön ahdistus toi jollain tavalla uutta näkökulmaa itselleni vaikka kirja sinällään ei Nobel –luokkaan kuulukaan. Silti: Suosittelen todella kaikille, paitsi niille yksin ensimmäisessä kerroksessa asuville heikkohermoisille naisille.

Minä sortin dekkarit uppoavat teihin erityisen hyvin?

5 kommenttia:

  1. Ite tyksin Henning Mankell:n Wallander-dekkareista. Taisin ahmia ne peräkanaa melko tiivistä tahtia kaikki. Muut Mankell:n dekkarit ei sitten sytyttäny samalla tavalla, vaikka niitäkin luin. Mutta nuo nyt ainakin :)

    VastaaPoista
  2. Haa, itse olen tainnut lukea Wallander -dekkareista Valkoisen naarasleijonan, ja se oli kyllä hyvä. Ja on muuten totta, että saman henkilön seikkailuita seuraa mielellään useammassa kirjassa :).

    VastaaPoista
  3. Mankell on hyvä ja minuun uppoavat kyllä ihan nuo perinteiset Christie, Rendell, James ja Sayers.. Tänä kesänä löysin vielä yhden suosikin (pitääkin pistää blogiin) eli Martha Grimes pääsi suosikkilistalle.

    VastaaPoista
  4. Eriqou, kiva, esittele vaan ihmeessä tuo Martha Grimes tarkemmin! Odotan mielenkiinnolla :)

    VastaaPoista
  5. No nyt sain Grimesit blogiin, viimeinkin... :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!