Huh, eikä vielä matkapäivityksestä tietoakaan. Muttamutta: Jos joku haluaa lukea kirjan, joka on pitkä, ahdistava ja enimmäkseen tylsä, niin minulla on suositus - tämä Metro 2033.
Kirjan nimi: Metro 2033
Kirjoittaja: Dmitri Gluhovski
Kustantaja: LIKE
Julkaistu:Alkuperäinen 2007, Suomessa 2010
Kirjoittaja: Dmitri Gluhovski
Kustantaja: LIKE
Julkaistu:Alkuperäinen 2007, Suomessa 2010
Sivuja: 591
Mistä minulle:Kirjaston uutuudet -hyllystä
Tässä kirjassa oli jotain samaa kuin blogissani ensimmäisenä esittelemässäni Richard Mathesonin Olen legendassa. Nyt maailman (?), tai ainakin Moskovan, on kuitenkin tuhonnut ydinsota. Osa ihmisitä onnistui pelastautumaan pakenemalla Moskovan jättimäiseen metrotunneliverkostoon ja salpaamalla ovet kiinni perässään. Sodasta on kulunut jo ehkä noin 50 vuotta, ja sukupolvi, joka ei ole koskaan käynyt edelleen myrkyllisen maan pinnalla, on syntynyt. Itse asiassa ihmiset eivät enää edes kestä auringon valoa ja lyhyet stalkkereiden matkat maan pinnalle tehdään yöllä.
Ihmiset asuvat käytännössä metroasemilla, ja asemien väestöt ovat muodostaneet omia pienoisvaltioitaan. Ruokana on sieniä ja niitä syöviä sikoja. Asemien kulttuurit saattavat kuitenkin olla hyvinkin erilaisia riippuen siitä, onko asema muinaisen yliopiston lähettyvillä, torin luona vai jossain aivan muualla. Matkat asemalta toiselle ovat vaarallisia, sillä metrojen sivuraiteilta saattaa ilmestyä kaikenlaista elämää uhkaavaa. Joskus vaarat ehtivät asemalle asti, ja joitakin asemia onkin blokattu verkostosta kokonaan räjäyttämällä sinne vievät käytävät. Elämä on inhimillistä, mutta välillä raadollista.
Päähenkilö on nuori Artjom, joka on menettänyt perheensä ja elää isäpuolensa, jolla ei tosin edes ole omia lapsia, kanssa. Kun paikallaan junnaava elämä alkaa kyllästyttää, hän päättää selkeästä vaarasta huolimatta lähteä seikkailemaan asemalta toiselle ja katsastamaan maailmaa siinä muodossa kuin se ihmisten keskuudessa nyt tunnetaan.
Kirja oli periaatteessa mielenkiintoinen ja alkuasetelma on jännittävä. Jostain syystä varsinaiset tapahtumat alkoivat jossain sivun 350 paikkeilla, ja sinne saakka pääseminen oli ajoittain hieman takkuista. Niin huono, kuin arvostelun alussa alan ymmärtää, kirja ei siis suinkaan ole, mutta vähän lisää vauhtia ja loogisuutta alkuun olisi kaivannut. Loppuratkaisu oli mielenkiintoinen. Aloinkin miettiä, että ehkä alun junnaavuus aukeaisi uudella tavalla, kun sen lukisi loppuratkaisusta tietoisena. Ihan siihen lukuenergiat eivät nyt kuitenkaan riitä.
Kirjan perusteella on luotu myös tietokonepeli (voin vain kuvitella miten kammottava se on...). Gluhovski on kirjoittanut myös jatko-osan, Metro 2034. Jatko-osien nimeäminen ei taida vaatia hirveästi mielikuvitusta jatkossakaan :).
Ohoh, olitpas huippuajankohtainen lukemisissasi! Tästä luin tämän päivän Hesarista arvio ja mietin että pitäisköhän lukea, kun on uutta ja venäläistä. Mutta jos on noin tylsää, niin ehkä en ihan into piukassa lähde tätä kirjaa etsimään...
VastaaPoistaMiun täytyy sanoa että ohoh, onpa Lappeenrannan kirjaston kirjat tuoreita! Lainasin ko. kirjan nimittäin jo kuukausi sitten.
VastaaPoistaOn kyllä totta, että uutta venäläistä ei muuten paljon tule luettua. Ehkä tylsyyteen olisi auttanut se, että olisi ottanut tuon vaikka vaan kahden päivän lukuprojektiksi eikä olisi aina muutaman päivän jälkeen ruvennut miettimään että vieläkö sitä vaan tunnelistossa harhaillaan...
Ainakin kuvauksen perusteella oli mielenkiintoinen opus! Mutta toisaalta, jos vauhtiin päästään 350 sivun paikkeilla, saattaa tylsistyminen ja kirjan keskeyttäminen tulla aiemmin mieleen... Mutta laitan korvan taa :)
VastaaPoistaMuistaakseni kirjamielellä blogin marjis on lukemassa tätä samaa ja pähkäilee sen takkuisuuden kanssa, jotenkin pelottaisi kokeilla, jos lukeminen lähtee vasta noin myöhään kulkemaan.
VastaaPoistatata: Joo, välillä mietin mistä kaikista eri syistä sitä tuleekaan luettua. Välillä vaan siksi, että haluaa lukea jonkun kirjan, välillä siksi, että halauaa vähäksi aikaa paeta todellisuutta, joskus haluaa tulla hyvälle tuulelle ja joskus jotain muuta. Tämän varmaan luin ainakin alkuun siksi että halusin lukea, alussa vaan piti varoa ettei harhaudu liikaa muihin kirjoihin ja tämä jää kokonaan kesken :).
VastaaPoistaTomomi: Aa, pitääkin tarkkailla tuleeko se siellä luetuksi asti. Kirjassa tosiaan oli vähän semmoinen päämäärätön haahuilumeininki aluksi, ei oikein tiennyt että miksi sen lukisi loppuun, eli siis sitä kuuluisaa jännitettä jotenkin puuttui.