Hei pitkästä aikaa. Vaikka muodollisesti jäin lomalle jo heti juhannuksen jälkeen, käytännössä muunlaiset työt ovat pitäneet kiireisinä. Lisäksi vanhaan kotikuntaan palaaminen hetkeksi on tarkoittanut monia treffejä kavereiden kanssa, vierailuja kesätapahtumissa ja hieman liikunnan iloja, joten käytännössä olen istunut enemmän autossa ja ruokapöydässä kuin kirjan kanssa. Silti, jotain on tullut luettua, pitkään kirjastosta kyttäämäni Austerin New York -trilogia. Pyörittelin kirjaa viime kevään kaupunkimatkalla kirjakaupassakin mutta päätin kuitenkin jatkaa kirjastokyttäystäni. Kun Tammi julkaisi kirjasta Keltaisen pokkarin, näitä ilmeisesti saatiin hyllyyn lisää, kun yht äkkiä löysinkin tämän muiden Austereiden välistä.
Kirjan nimi: New York -trilogia (Lasikaupunki, Aaveita ja Lukittu huone)
Kirjoittaja: Paul Auster
Kustantaja: Atena
Julkaistu: The New York thrilogy 1987, tämä painos 2010
Sivuja: 145, 86 ja 125 sivua
Mistä minulle: Kirjastosta
New York -trilogia on minulle niitä "pitää lukea joskus" -sarjan kirjoja. Pidän kovastani jo aiemin Austerilta lukemastani Sattumuksia Brooklynista -kirjasta. New York -trilogia on aika eri sarjaa eikä kohonnut millekään suosikkilistalleni, mutta hyvä se on silti. Tulkitsin siitä itse jopa Murakamin kanssa yhteisiä piirteitä: Yksinäisiä miespäähenkilöitä ja tekemisen tarkoituksettomuutta. Varsinkin ensimmäisen kirjan kohdalla epämääräisyys kuitenkin häiritsi lukuiloa.
Takakansi kertoo kaikista kolmesta lyhyesti seuraavaa: "New York, rikos, kirjallisuus ja nykyihmisen identiteetti-kriisi - nämä yhdistävät ylistetyn trilogian kolme romaania toisiinsa."
Mukana onkin rikoksia, mutta ei perinteisessä mittakaavassa: Kaikki ei aina oikein kunnolla selviä, yksityisetsivien työpäivät ovat ennemminkin pitkästyttäviä kuin vauhdikkaita ja identiteetti tosiaan on hukassa, mutta keneltä ja miksi?
Trilogiaksi näitä pikkukirjoja voi hyvällä syyllä nimittää ja on ollut ehdottomasti fiksua nivoa ne samojen kansien väliin. Vaikka kirjojen ihmiset ovat erilaisia, ongelmat ovat osin yhteisiä. Kirjojen tapahtumia on vaikea kuvailla paljastamatta liikaa.
Kirjoista ensimmäinen, Lasikaupunki, tuntui sekavimmalta. Siinä kirjailija ottaa tehtävän yksityisetsivältä ja huomaa pian olevansa sotkeutunut johonkin todella sekavaan. Tämän ensimmäisen jutun voisin lukea tarkemmin ajatuksen kanssa uudestaan jotta saisin identiteettiseikkailuista hieman tarkemman kuvan.
Toisessa kirjasessa, Aaveita, seikkailevat miehet Blue, White ja Black. Yksi kävelee päivät pääksytysten, toinen seuraa.
Lukittu huone oli kirjoista helpoin ja pidin siitä eniten. Fanshawe -niminen mies on antanut vaimolleen käskyn jonka mukaan ystävän on vastattava kadonneen kirjoitetun tuotannon julkaisemisesta jos hänelle sattuu jotain. "Yllättäen" tämä käskyn antanut mies sitten katoaa. Identiteetit alkavat tosiaan vaihtua ja pieni syyllisyys kalvaa.
Kirjat ovat kyllä hyviä, mutta ainakin Sattumuksia Brooklynissa hakkasi kyllä sekä kerronnallaan että juonirakennelmillaan tämän mennen tullen. Hienoa että Auster on ponnahtanut aikanaan pintaan, mutta olen ehkä vähän yllättynyt, että se tapahtui tällä trilogialla.
Mie tykkään laillasi kovasti kirjasta Sattumuksia Brooklynista. Olen lukenut muutakin Austerilta, mutta ne eivät arvoasteikossani ole yltäneet tuon kirjan tasolle. Tosin uusin suomennos pääsi jo lähelle. Sattumuksia Brooklynista muuten oli minunkin ensimmäinen Austerini.
VastaaPoistaKiitos sulle tästä tekstistä. Sain siitä intoa New York -trilogian lukemiseen. Sitä nimittäin olen jo pidemmän aikaa suunnitellut. Olen kuullut trilogiaa sekä kehuttavan että moitittavan, mutta vasta itse lukemallahan sen anti selviää.
Minäkään en syttynyt tälle, mutta toivon Austerin ihastuttavan tulevaisuudessa jollakin toisella kirjalla (en ole toistaiseksi lukenut häneltä vielä muuta).
VastaaPoistaJännä, kun vertasit tätä Murakamiin. Minulle tuli taas Kazuo Ishiguroa vähän luettuani elävästi Auster ja New York -trilogia mieleen.
Anna Elina: Voi ei, toisaalta harmi lukea että muut Austerit eivät ole mielestäsi olleet Sattumuksia Brooklynissä veroisia (heti lukemisen jälkeen en muuten pitänyt siitä yhtä paljon kuin nyt), mutta toivotaan että tuleva tuotanto vaan paranee :).
VastaaPoistaKaroliina: No, nyt sitten vaan sitä Sattumuksia Brooklynissa tavaamaan. Ja ehkä Austerkin taitaa sen haahuilun ja pysähtyneisyyden ja ei-mistään-kummallisesta kertomisen kuten Murakami (ja toki Ishigurokin).
Olen joskus kauan sitten nämä lukenut. Muistan että olin ihan tyytyväinen kun sain nämä loppuun, mutta olisiko se sitten ollut sellaista "huh, nyt tämä sivistynyt kirja on loppu" -tyytyväisyyttä, koska mitään muuta Austerilta en sen jälkeen ole lukenut.
VastaaPoistaPiti tämän luettuani heti käydä tarkistamassa kirjahylly. Näytti tuo tuo New York -trilogia sieltä löytyvän edelleen. Vuosien varrella olen aloittanut sitä pariinkin otteeseen enkä päässyt alkua pidemmälle. Pitäisiköhän taas yrittää ?
VastaaPoistavahingossa kirjauduin lukijaksi uudestaan.. sorry.. voihan se toinen olla mun alitajunta;)))
VastaaPoista