Kirjan nimi: Teräsleijona
Kirjoittaja: Ilkka Remes
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2011
Sivuja: 468
Mistä minulle: Ostamalla
Venäläiset ovat ostaneet merkittävät määrät maata Suomelle puolustuksellisesti strategisilta alueilta. Imatralla on murtauduttu järjestelmällisesti venäläisten asuntoihin. Muukalaisvastaiset mielipiteet ovat koventuneet. Huoltajuuskiistan osapuolina eivät enää ole isä ja äiti vaan Suomi ja Venäjä. Kuulostaako tutulta? No niin minustakin. Vaikuttaa siltä, kuin Remes olisi ottanut toukokuussa 2011 suomalaisen sanomalehden käsiinsä ja kirjoittanut kirjan tuttua Remes -kaavaa käyttäen. En silti, moiti, kotiläksyt on tehty ja ilmeisesti useampaan kertaan.
Lyhyesti:
Päähenkilönä seikkailee jo edellisessä kirjassa tutuksi tullut Riku Tanner. Huoltajuuskiista Rikun ja venäläisen ex-vaimon Katjan kanssa äityy pahaksi, eikä asiaa tunnu auttavan se, että Leo tulee Rikun mielestä liiankin hyvin toimeen Katjan uuden kumppanin, Hansin kanssa. Samaan aikaan itärajalla tapahtuu kummia, ja äänekäs joukko suomen kansaa tuntuu hokevan Suomi suomalaisille -mantraa.
Vaikka juonenkäänteet tihenevät loppua kohden ja onnistuvat yllättämään, ei Teräsleijona minusta ole ihan parasta Remestä. Plussaa kuitenkin ajankohtaisuudesta. Niin, ja ahmaisinhan taas suurimman osan kirjasta yhtenä päivänä, joten ei tätä vetämättömästä juonesta voi syyttää.
Tämä tulee varmaan luettua, koska uusin Remes on aina meidän isän joululahjalistalla. Remes onnistuu muuten yllättävän hyvin napsimaan ajankohtaisia juttuja kirjoihinsa!
VastaaPoistaJostain syystä kaikki Remekset tulee aina luettua :) Ei niillä ehkä nobelia voiteta, mutta viihdyttäviä ne ovat, ja kieltämättä sitä tukee mielellään myös kotimaista thrilleriä, sen verran harvinaista herkkua tuo suomalaisuus jännityskirjallisuudessa on! Tänä vuonna tosin taidan kokeilla ensimmäistä kertaa Remestä e-kirjana, kun sain lahjaksi lukijan.
VastaaPoistaLuinpa uusimman Remeksen minäkin -tai ahmin koko kirjan het kertalinttuulla. Jälkeenpäin tuli kuitenkin vähän tyhjä olo; Mietin onko tässä kirjassa mitään, mitään muuta kuin vetävä juoni.
VastaaPoistaMinulla menee nämä kaikki Remeksen kirjat jotenkin sekaisin. En jälkeenpäin eroita niitä toisistaan. Yhtä massaa, vaikkakin varsin luettavaa massaa. Ainoa joka minun muistikuvissa nousee yli muiden on Pedon syleily -ja ehkä Pahan perimä.
Norkku: Meilläkin tämä kirja kiertää käytännössä aina kaikilla perheenjäsenillä ja on vakiohankinta jo siksikin :)
VastaaPoistaVera A: Joo, sama. En ole niistä viimeaikoina niin hirveästi tykännyt (joko vanhemmat olivat todella parempia tai aika on kullannut tehokkasti muistot...), mutta viihdyttäviä kyllä ovat. Suorastaan tarraavia :).
Louna: Oho, no sinähän olit ripeä! Minulla on muuten käynyt ihan samalla tavalla, eli viimeisimmistä Remeksistä on tullut päässä vain jonkinlaista mössöä jota ei enää erota toisistaan. Vanhemmat muistan paremmin, kuten Uhrilento, Ruttokellot ja vaikka tuon Pedon syleilyn.