John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään

Kirjan nimi: Kuinka kuolleita käsitellään

Kirjoittaja: John Ajvide Lindqvist

Kustantaja: Gummerus

Julkaistu: Suomessa 2010

Sivuja: 400

Mistä minulle: Kirjaston uutuushyllystä

Muistan nähneeni tämän kirjan kuvauksen jo Hesarin kirjasyksyn esittelysivulla. Kirjan nimi on harvinaisen mieleenjäävä, mutta ainakaan tätä postausta rustatessani en näköjään ollut vielä kovin vakuuttunut kirjan luottevuudesta, kun se ei näköjään ehkä luen -listalleni päässyt.

Kun kirja pomppasi melkein syliin kirjaston uutuushyllystä (omien kirjojen lukuprojektini ei ole muuten edistynyt yhtään: Olen mennyt kirjastoon palauttamaan kirjoja, vilkaissut "ihan vaan äkkiä" uutuushyllyn ja jotain palautettujen hyllyjä, ja aina sieltä vaan on pakko ottaa vaikka mitä mukaan, kun "ensi kerralla tämäkään kirja ei ehkä ole täällä..."). Takakannen kuvaus heräävistä kuolleista kuulosti vähän epämääräiseltä mutta ehdottomasti mielenkiintoiselta, ja ensimmäiset 50 sivua luinkin jo kirjastossa. 

Kirjan perusasetelma on siis seuraava: Tukholman helteisen kesän seisahduttaa omituinen sähkökenttä. Laitteet eivät mene pois päältä vaikka töpselin vetäisi seinästä. Ihmiset kärsivät omituisesta, aina vaan voimistuvasta päänsärystä. Yht äkkiä tuo kaikki kuitenkin loppuu ja kaikki on näennäisesti kuten ennenkin: Paitsi jos sattuu olemaan töissä esimerkiksi sairaalassa tai ruumishuoneella. Kuolleet heräävät eloon. Tai henkiin. Tai ylös. Tai jalkeille. Tästä syntyykin koko kirjaa kantava jännite: Mitä, tai ketä henkiin heränneet kuolleet ovat ja mitä he oikein haluavat? 

Kaikki Tukholmassa viimeisen kolmen kuukauden sisällä kuolleet siis heräävät henkiin. Ruumishuoneet ovat kaaoksessa (tai oikeastaan niissä on vähemmän ruumiita kuin koskaan) ja hautoja avataan. Ruumiit ovat juuri siinä kunnossa, mihin kuollessaan jäivät, tai haudassa maattuaan siinä kunnossa mihin heidän ruumiinsa luonnollinen muuttumisprosessi on edennyt  Hallitus joutuu todella sananmukaisesti pohtimaan kuinka kuolleita käsitellään.

Kirjan tarina etenee pääosin muutaman läheisensä äskettäin menettäneen henkilön kautta. Tarinaa on väritetty myös erilaisilla uutispätkillä. Kerronta toimii oikein hyvin ja tempaa mukaansa. 

Vaikka aihe kuulostaakin aivottoman zombimaiselta, mielestäni kirjan keskeisin kysymys on silti, mitä kuolema on, tai ehkä vielä tarkemmin, mitä elämä on. Mikä erottaa elävät kuolleista? Auttaako ikävään, jos saa kuolleen läheisensä takaisin? Onko kyseessä edes sama ihminen?

Ehdottomasti lukemisen arvoinen opus siis, mutta ei heikkohermoisille. Elokuvana minä en tätä tarinaa olisi halunnut nähadä, niin puistattavia olivat jo jotkut kirjankin kohtaukset. En varmaan unohda vähään aikaan sitä, miltä sairaalan sängyltä heräävä vähän aikaisemmin kuollut Eva näyttää, kun puolet rintaontelosta on auki ja sisäelimissä helisee erilaisia puristimia. Hyrrrr...