Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

lauantai 14. elokuuta 2010

Hesari julkaisi kirjasyksyn

Luen joka vuosi kiinnostuneena Hesarin kultturisivuilla julkaistavan uutuudet -listan. Ja niitähän riittää, tiiviisti ihan sivullisen verran. Kirjailijan nimi, lauseen kuvaus kirjan sisällöstä ja kustantaja. Siinä se. Jos joku ei vielä ole tutustunut pilke silmäkulmassa luotuun "Sinne ja takaisin" -sivuun , suosittelen klassikoiden spoilausta kestäville! Esimerkiksi Umberto Econ Ruusun nimi on tiivistetty ansaitsemaansa muotoon seuraavasti: "Munkit heiluvat. Sulkakynät rapisevat. Yksi seksikohtaus." Ei, ei mitään traumoja, mutta kärsin kyllä ajoittaisesta motivaationpuutoksesta ko. kirjan kanssa, vaikka niin kovasti olisin halunnut pitää siitä.

Aa, mutta se Hesarin kirjasyksy. Seuraavaksi siis raksin sivulta mielenkiintoiset kirjat itselleni muistiin. Tällä kertaa lista näyttää kursiivihuomautusten kera tältä:

Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla. Globaaleja ihmiskohtaloita Suomesta ja Lontoosta. En ole vieläkään lukenut yhtään Hämeen-Anttilaa, vaikka yksi pokkari odottaa hyllyssä. Ja kyllä, kiinnostuin Hämeen-Anttilasta jonkun naistenlehden haastattelun perusteella, eli voivoi, kamalaa persoonalla myymistä. Kuitenkin, tämän tulokkaankin idea kuulosti hyvältä. Ja Hämeen-Anttila vaikuttaa mielenkiintoiselta persoonalta.

Juha Jokela: Esitystalous. Kolmiosainen teoskokonaisuus.Tuo nimi kertoo kaiken tarpeellisen. Odotan mielenkiinnolla.

Riikka Pulkkinen: Totta. Vaiettu lastenhoitajan tarina paljastuu. En oikein ole vieläkään päättänyt, mitä mieltä olin Rajasta. Tai tästä seuraavasta. Luulen, että menee vähän "kaikki puhuvat, luen siksi" -kategoriaan.

Margaret Atwood: Herran tarhurit. Ekokriittinen romaani tuhoisasta pandemiasta. Atwood, jee! Ekokriittisyyttä, wau!

Paul Auster: Näkymätön. Kolme kertojaa kuljettaa tarinaa koliodraamasta.Olen lukenut Austerilta vasta sattumuksia Brooklynissä, ja se oli kyllä hyvä kirja.

Hal Duncan: Muste. Kaikkeuden kirja II. Vellumin jatko-osa. Apua, tämä (ja Vellum) odottaa omassa hyllyssä englanniksi. Odotan hetkeä, että jaksaa tarttua tämmöiseen vähän vaativampaan.

Thomas Glavinic. Tunteet, jotka toteutuvat. Mies panikoi unelmien toteuduttua.Tuli mieleen Onni TM jossa maailma meni sekaisin kun ihmiset tulivat onnellisiksi. Luulen, että aika kepoinen, mutta haluan kyllä lukea tuosta paniikista lisää.

Rawi Hage. Torakka. Teos sijoittuu Montrealin maahanmuuttajayhteisöön. Montrealin maahanmuuttajayhteisö. Hmm. Mistä maasta Kanadan maahanmuuttajat sitten oikein tulee?

A. W. Yrjänä: Angelus. Rock-runoilijan viides kokoelma. A.W. Yrjänä, ei kaipaa lisäselityksiä. Ja sitten trauma: Valitettavasti minulta meni vähän maku Mari Paalosalon Kirjasieppo -Oliviablogista, kun Paalosalo antoi mielestäni jotain täysin perustelematonta ja epäkypsää kritiikkiä jostain Yrjänään liittyvästä. Ja tämä tapahtui hänen bloginsa alkuaikoina. Luen ko. blogia edelleen, ja tavallaan siitä pidänkin, mutta voi ei Mari Paalosalo, ei olisi pitänyt tuommoisia mennä laukomaan, koska joka kerta Kirjasieppoon klikatessani mietin vain sitä Yrjänän mollausta.

Ja siinä ne jo olikin! Ihan liikaa luettavaksi, mutta kuitenkin aika vähän näin haaveilutasolla. Paradoksaalista nimittäin on, että loppujen lopuksi en juurikaan lue suomenkielisiä uutuuksia. Maailma on pullollaan vanhoja hyviä kirjoja, eikä kaikkia hyviä kirjoja edes julkaista suomeksi (Murakami, Murakami...). Lainaan melkein kaikki kirjat kirjastosta, osan tilaan Amazonista tai ostan pokkarina (jos halvalla saa tai on pakko saada), joskus teen iskuja antikvariaatteihin. Uudet kirjat kun on niin kalliita... En siis varmasti ole mikään kirjakauppojen unelma-asiakas.

Miltä kirjasyksy vaikuttaa muiden mielestä?

7 kommenttia:

  1. Meillä näyttää olevan listalla yhteisiä vain Duncan ja Atwood. Nuo sinun kirjasi ovat kyllä kiinnostavia, mutta omalle listalle oli pakko karsia vain nopeasti luettuna kiinnostavimmat. Mielenkiintosita sitten nähdä, mitkä näistä nousevat syksyn hiteiksi. :)

    VastaaPoista
  2. Mun piti kommentoida jo aikaisemmin, että Hämeen-Anttila kirjoittaa mielestäni ihan mukaansa tempaavaa kevytkirjallisuutta.

    Eniten minua kiehtoo kuitenkin hänen uransa ja persoonallisuutensa. Hän on mielestäni erinomainen esimerkki henkilöstä, joka on onnistunut tieteellisen uran ohella tulemaan esille populaarimmissa yhteyksissä. Itseäni kiehtoo juuri tuollainen tieteiden ja taiteiden yhdistäminen ja tiedon popularisointi -kauheaa hapatusta ehkä joidenkin mielestä, mutta oiva tapa ansaita elantonsa :)

    VastaaPoista
  3. marjis: Joku oli sinun listaasi kommentoinut Lindqvistin "Kuinka kuolleita käsitellään" -juonta tarkemmin, ja sen kyllä luen jossain vaiheessa aika varmasti. Mutta tosiaan, tämmöiset listat ovat yleensä itseltäni vähän yltiöoptimistisia, kun ihan uusia kirjoja tulee hankinnan kalleuden takia niin vähän luettua.

    Turun Tilda: Juuri näin! Mielestäni Hämeen-Anttila on tosiaan tuonut itseään posiitiivisesti esiin. Ainakin yhden naistenlehden laihdutusjutun hän kyllä mielestäni olisi voinut jättää väliin... Joka Tapauksessa, Hämeen-Anttila on onnistunut tekemään sanskritin ja muun tekemänsä erikoisemman tutkimuksen tunnetuksi ja vielä hyppäämään akateemisesta tutkijasta kirjailijaksi tai toimimaan molemmissa rooleissa yhtä aikaa - ihan sama miten, ihailtava suoritus!

    VastaaPoista
  4. Tuo Duncan kuulostaa mielenkiintoiselle, hypistelin englanninkielistä versiota kirjakaupassa, mutta maltoin mieleni, sillä hylly pursuaa kirjoja, joista on tullut jo suomennoksetkin... :)

    VastaaPoista
  5. Teresita: Joo, jotenkin tuohon Duncaniin on nyt minulta kasautunut sellaiset odotukset, että en "uskalla" aloittaa sitä. Kaiken lisäksi elän siinä käsityksessä että kirja on aika monimutkainen (vaikkakin loistava, toivottavasti), joten jotenkin odotan koko ajan aikaa, jolloin ehtisin lukemaan sitä intensiivisesti muutamana päivänä. Sitten taas kirjastosta raahatut mielenkiintoisuudet ajavat yleensä lukujärjestyksessä noiden hyllyssä odottavien ohi...

    VastaaPoista
  6. Mulla on tällä hetkellä kesken Duncanin Vellum. Se on todella hyvä, mutta hyvin monikerroksinen ja vaatii ajattelua. Jätin sen tarkoituksella kesken, kun en pystynyt keskittymään siihen ja odotan rauhaisaa viikonloppua sitä jatkaakseni (tai aloitan varmaan alusta uusiksi). :)

    VastaaPoista
  7. marjis: Hienoa, sille siis kannattaa tosiaan yrittä vaikka vähän varata aikaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!