Tauno Tiusanen: Narutettu sukupolvi. Suomettumisen ilot ja murheet

Kirjan nimi: Narutettu sukupolvi. Suomettumisen ilot ja murheet

Kirjoittajat: Tauno Tiusanen

Kustantaja: Edita Publishing Oy

Julkaistu: 2011

Sivuja: 161

Mistä minulle: Bookplussasta

Tunnustan: Tein jotakin moraalisesti vähintäänkin kyseenalaista. Luin lahjaksi ostamani kirjan ennen kuin annoin sen lahjaksi. Kyllä, melkein näen kohoilevat kulmat tänne saakka ja jo nyt, mutta antakaa kun selitän... 

Olen istunut professori emeritus Tauno Tiusasen luennoilla kymenniä tunteja. Olen lukenut aika monta hänen kirjoittamaansa vähän tieteellisempää (tentti)kirjaa, mutta aiemmin julkaistu Elämä rautaesiripun varjossa jäi lukematta. Nyt kun sitten erään kirjasta ilahtuvan sukulaisen syntymäpäivä sattui sopivasti vähän tämän uutukaisen julkaisun jälkeen, ja sattuneesta syystä olin tiettynä päivänä professorin liikkeistä niin tarkasti selvillä että pystyin noutamaan kirjaan omistuskirjoituksen, pidin vähintäänkin arveluttavana jättää kirja lukematta. 

Narutettu sukupolvi sopii lähihistorian tapahtumia uudesta kulmasta avaamaan ihan jokaiselle, vaikka historiaan tai kansantalouteen ei aiemmin syvällisesti olisi perehtynytkään. Järkyttävää voi tietysti olla, että etenkin kypsemmät lukijat voivat saada tästä kirjasta vähän erilaisen kuvan Neuvostoliitosta kuin mitä kouluaikoina auliisti jaettiin. 

Tiesittekö esimerkiksi, että Neuvostoliiton asukkaista 2/3 eli 1990 köyhyydessä? Tai että maassa oli välillä sellainen tilanne, että työntekijöitä ei saanut moitivoitua ahkerampiin työsuorituksiin edes palkankorotuksilla? Kaupoissa kun ei ollut mitään ostettavaa vaikka rahaa olisi ollut millä mitalla tahansa. Monelle on varmaan jo ennestään tuttua, että suunnitelmataloudessa vain tuotannon määrällä oli väliä, laadulla ei niinkään. 

Erittäin kuvaava oli myös yhdellä sivulle kerrottu perunaesimerkki. 

Jonain vuonna (tämän siitä saa, kun ei kirjoita kirjasta kun se vielä on käsillä...) NL tuotti perunaa 31,4 mrd tonnia vuodessa, USA 15,0 mrd tonnia. Kauppakuntoista perunaa NL tuotti 12,0 mrd tonnia, USA 13,7 mrd tonnia. Vähittäismyyntiin tulleen perunan märää oli samana vuonna Neuvostoliitossa 8,0 mrd tonnia, USA:ssa 12,5 mrd tonnia. 

Niinpä, ei se määrä vaan se laatu. Kirja havainnollisti monessa kohdassa myös sen, miksi teollinen tuotanto ei voi toimia ilman kilpailua: Vaikka luonnonvaroja olisi millä mitalla, niitä kyllä tuhlataan juuri sillä samalla mitalla jos mitään syytä pyrkiä parempaan ei ole. 

Kirjan kaikkein tuoreinta antia oli tietenkin suomettumiseen liittyvät faktat.

Kyllä minäkin muistan, miten historiantunnilla kehuttiin Neuvostoliiton suunnileen pelastaneen Suomen talouden sotakorvausten muodossa, "piti saada tuotanto nopeasti taas pyörimään kun piti maksaa sotakorvaukset, ja mehän maksettiin kaikki. Ihmisille oli töitä ja niin edelleen." Heeetkinen.... Siis kymmenen vuotta sitten on vielä opetettu, että meidän rajan yli ilmaiseksi työntämämme tavaran tuottaminen pelasti meidät? Muistaako kukaan, että myöhemmin on keskusteltu siitäkin, että JOS Suomen olisi pitänyt sotien jälkeen alkaa tuottaa tavaraa avoimille, kilpailluille markkinoille eikä syytää sitä Neuvostoliittoon, missä esimerkiksi surkea muotoilu ja kaikenlaisen designin puuttuminen oli ihan ok, taloutemme voisi oikeastaan olla vielä paremmalla mallilla? Entäpä, jos meidän olisi pitänyt oppia myymään ja markkinoimaan jo muutama vuosikymmen sitten? Niinpä, näinä aikoina kun tuotanto on enimmäkseen ihan muualla, olisi kiva olla Ruotsi joka osaa kyllä hallita brändejä ja tuotteistaa vaikka ei mitään enää itse tuottaisikaan. Suomen vaate- ja jalkineteollisuudelle taas riitti pitkään se, että tuotteet olivat ihan vaan kestäviä. 

Tiusanen kirjoittaa myös paljon siitä, miten vahvan arvostelun kohteeksi hän faktoihin perustuvien mielipiteidensä takia joutui. Viran saamista Suomessa pidettiin mahdottomana, koska hän oli kuulemma "ulkopoliittisesti epäluotettava". 

Tiusanen antaa kunniaa myös modernille kaunokirjallisuudelle Sofi Oksasen Puhdistuksen kautta. Puhdistusta ei olisi koskaan voitu julkaista suomettuneessa Suomessa, joten siinä mielessä meilläkin on vanhojen traumojen käsittelyssä jo edistytty.

Omistuskirjoitusta noutaessa en tietenkään voinut välttää kiusausta kysäistä ihan paria juttua kirjasta ennen kuin olin sen jo lukenut. Kerroin tietenkin kirjoittavani kirjasta ja pienestä juttutuokiostamme blogiini, joten tässä tulee:

Mikä sai sinut kirjoittamaan vielä yhden kirjan?

"Nyt eläkkeellä on aikaa purkaa asioita. Minua on lyöty aiemmin päähän monta kertaa, olen saanut jopa tappouhkauksia. Suomettumiseen liittyen on väitetty, että kaikki meni hyvin, mitä tietenkin komemmentoin jo edellisessä kirjassani. Siinä en kuitenkaan maininnut nimiä, johon Helsingin Sanomien kritiikissä tietysti mainittiin. No, tässä kirjassa niitä nimiä nyt sitten on.

On absurdia miten historiaa vieläkin käsitellään. Käytin pitkään opetuksessani lainausta kommunistipuolueen ohjelmasta. Siinä väitettiin, että -80 luvulla siirryttäisiin täyskommunismiin, jossa rahaakaan ei enää tarvittaisi. Ei käynyt ihan niin.

Ei minua kuitenkaan kaduta, että olen sanonut asiat suoraan. Äitini sanoi minulle, nuorimmalle pojalle, että 'sinulla ei ole lahjoja, joten ole ainakin rehellinen'. No minä olen ollut. Isä kuoli sotatantereella siksi, että voisin täällä sanoa mitä haluan, ei siksi että kumartelisin johonkin suuntaan. 

Toivoisin, että etenkin nuoret tutkijat lukisiva kirjan. Kuten Glasgowssa valassa (ilmeisesti professorinvala tms.) lausuttiin, etsin totuutta. Se olisi jokaisen tutkijan hyvä muistaa. Eräänlainen korruptio vaan tuntui kuuluvan tietyn ajan henkiseen pääomaan. Haluan olla toisenlaisen, Tiusasen tien edustaja."

Tiusanen on ollut Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa erittäin suosittu luennoitsija, joka pystyy maustamaan luentonsa todella autenttisilla esimerkeillä ja tietolähteillä, joiden tietoja ei kirjallisessa muodossa löydy. Vaikka virallisesta eläköitymisestä on kulunut jo aikaa, Tiusanen on kuitenkin tähän saakka nähty vuosittain ainakin yhtä kurssia luennoimassa - nyt kuulemma kuitenkin oli viimeinen vuosi.